TORKHAM Matka Islamabadista Torkhamin rajanylityspisteelle Pakistanin ja Afganistanin rajalle taittuu ripeästi. Puikkelehdimme mutkikkaita teitä pitkin Luoteis-Pakistanin vuoristoisten maisemien läpi.
Perillä meitä odottaa Talibanin islamilaisen emiraatin tunnus: valkoisella pohjalla oleva islamin uskontunnustus. Vain muutama päivä sitten rajalla liehui vielä Afganistanin islamilaisen tasavallan kolmivärinen lippu.
Ääri-islamistinen Taliban-liike marssi Kabuliin sunnuntaina 15. elokuuta ja otti Afganistanin haltuunsa.
Tämän seurauksena Pakistan sulki hetkeksi rajansa. Nyt raja on taas auki, mutta vain harvoille.
Minun ja pakistanilaisen kuvaajani on täytynyt pyytää lupa armeijalta päästäksemme tänne. Jätämme automme Pakistanin armeijan tarkastuspisteelle ja lähdemme kävelemään kohti zero pointia, maiden varsinaista rajaa.
Talibanit puristavat rynnäkkökivääreitä sandaaleissaan
Sitten he tulevat näkyviin. Noin tusina Taliban-taistelijaa vartioi rajaa aivan Pakistanin armeijan vieressä.
Heidät on helppo tunnistaa: parrat, silmissä kajaalia, pitkät hiukset ja perinteiset tunikamaiset shalwaar kameez -asut. Jotkut ovat peittäneet kasvonsa pään ympärille kierretyllä huivilla. Jalassa miehillä on ergonomiset tarrasandaalit.
Kaikki puristavat kourissaan rynnäkkökiväärejä. Osalla on kädessään myös vaalea raippamainen keppi.
Värikkäästi koristellut rekat ylittävät rajan kyydissään hedelmiä ja muita elintarvikkeita.
Rekkoja lukuun ottamatta kukaan ei kuitenkaan pääse tällä hetkellä toiselle puolelle. Vain joukko katulapsia juoksentelee edestakaisin rajan läpi. Välillä Taliban tai Pakistanin armeijan sotilaat hermostuvat lapsiin ja jahtaavat heitä kepillä kauemmas.
Jonot seisovat kumpaankin suuntaan. Afganistanin puolella odottavien kasvot näyttävät synkiltä, vaikkakin rauhallisilta.
Pakistanin puolella taas on kireä tunnelma. Armeijan sotilaat ovat hermostuneita.
Kysyn pakistanilaiselta sotilaalta, mistä kiikastaa.
– Toisella puolella on ongelma, hän vastaa.
Sen enempää hänestä ei irtoa.
Hamza liittyi Talibaniin jo 13-vuotiaana
Otan varovasti askeleita yhtä Talibanin taistelijaa kohti. Hän ei näytä kavahtavan länsimaalaista naista, joten rohkaistun jututtamaan häntä.
Kolme vuotta sitten, kun asuin Afganistanissa, olin vielä Talibanin vihollinen. Jos tiemme olisivat kohdanneet, tämä taistelija olisi varmasti halunnut tappaa minut. Nyt asiat ovat eri tavalla.
– Salaam alaykum, hän vastaa tervehdykseeni.
Hänen nimensä on Hamza, ja hän on 21-vuotias. Hänellä on pitkät, leuan alle ulottuvat tummat hiukset ja valkoinen shalwaar kameez -asu. Pään ympärille on kiedottu valkoinen liina.
Hamza ei ymmärrä puhumaani Pakistanissa ja Intiassa yleistä urdun kieltä paljon, mutta tarpeeksi vastatakseen muutamiin helppoihin kysymyksiin. Hän kertoo olevansa kotoisin Logarin maakunnasta itäisestä Afganistanista.
– Miten kauan olet ollut Talibanissa? kysyn.
– Vuodesta 2013, hän vastaa.
Hamza siis liittyi terroristijärjestöön kahdeksan vuotta sitten, vain 13-vuotiaana.
Juttutuokiomme jää lyhyeksi. Sen tulee keskeyttämään hermostunut pakistanilainen sotilas. Hänen mukaansa emme saa haastatella Talibania.
Talibania kannattavat palaavat kotiin riemuissaan
Afganistanin jakautuminen käy täällä rajalla selväksi: Pakistanista on palaamassa Afganistaniin riemukkaita Talibanin kannattajia.
Turbaanipäiset parrakkaat miehet johdattavat burkiin verhoutuneita naisia hymyillen kotimaahansa. Vanhuksia lykitään eteenpäin pyörätuoleissa.
Suurin osa heistä pataaneja, Afganistanin suurinta etnistä ryhmää, johon myös Taliban kuuluu.
Kukaan heistä ei halua antaa meille haastattelua.
Afganistanista taas yrittävät Pakistanin puolelle turvaan erityisesti etniset vähemmistöt tai entisen hallituksen kannattajat.
Vanha lyhyt hazara-mies istuu kyykyssä rajan tuntumassa turbaani päässä. Hänellä on kädessään pinkki kansio, jonka sisällä on varmasti viisumiasiakirjoja.
Tällä hetkellä rajan pääsevät ylittämään vain maiden kansalaiset tai Pakistanin viisumin tai pakolaisstatuksen haltijat.
Vanha mies menee varovasti istumaan yhden Taliban-taistelijan viereen. 1990-luvulla, kun äärisunnilainen Taliban oli viimeksi vallassa, juuri shiialaiset hazarat joutuivat Talibanin joukkomurhien uhreiksi.
Nuori mies pyrkii perheensä luo Kabuliin
Jotkut vähemmistöt yrittävät silti myös toiseen suuntaan. Kun olemme jo lähtemässä rajalta, löydämme kauempaa jonosta Pakistanin puolelta etniseen vähemmistöön kuuluvan nuoren miehen, joka lähestyy meitä englanniksi.
Hän haluaa ehdottomasti antaa haastattelun. Turvallisuussyistä emme käytä miehen nimeä. Hänen perheensä on edelleen Kabulissa.
– Minulla oli asioita hoidettavana täällä, ja minun täytyy mennä takaisin Afganistaniin, mutta he eivät anna meidän mennä, hän kertoo.
Hän lähti Pakistaniin viikko sitten, juuri ennen kuin Taliban sai vallan Kabulissa. Hän pääsi maahan etelästä Spin Boldakin rajanylityspisteen läheisyydestä ihmissalakuljettajien avulla. Raja oli jo silloin Talibanin vartioima.
Hänellä ei ollut viisumia passissa, sillä Pakistanin lähetystö oli kiinni. Siksi takaisinpaluu on hankalaa. Matka oli kuitenkin miehen mukaan pakko tehdä.
Hän on työskennellyt länsimaille ja pyrkii nyt saamaan perheensä pois Afganistanisa.
– Muut maat lupasivat, että he saisivat meidät pois maasta, mutta valitettavasti satoja ja tuhansia tulkkeja on jätetty maahan, hän sanoo.
Avunpyynnöt kaikuivat kuuroille korville
Mies yritti Pakistanissa vierailla lähetystöissä ja YK:ssa pyytämässä apua, mutta turhaan.
– Minua ei onnistanut. Kaikki oli vain ajanhukkaa, hän sanoo.
Nyt hänen on mentävä takaisin Afganistaniin pitämään huolta perheestään ja yritettävä jotenkin päästä maasta turvaan.
– Kaikki käyttäytyvät kuin tilanne olisi normaali, mutta kaikkia pelottaa. Kun talibanit tulivat Kabuliin, tilanne oli kauhea. Kuulin, että ihmiset jättivät autonsa keskelle tietä ja häipyivät. Ihmiset, jotka työskentelivät hallitukselle, riisuivat univormunsa ja pakenivat, hän kertoo.
– En vain minä vaan melkein kaikki afganistanilaiset ovat peloissaan. Toivomme, että YK puuttuu tilanteeseen ja asiat paranevat, mies sanoo.
Pian hän joutuu kohtaamaan pelkäämänsä Talibanin rajanylityspisteellä ja vielä sen jälkeen monella tarkistuspisteellä matkalla Kabuliin.
– Olen kuullut uutisista, että he eivät tee mitään kenellekään, joka on työskennellyt hallitukselle tai muille. Mutta en usko heitä.
Myöhemmin saamme Kabulista uutisia: rajanylitys onnistui ja mies pääsi kotiin perheensä luo.
Lue lisää:
Kuusi päivää, jotka veivät vapauteni – Kabulissa piileskelevä nainen kirjoittaa Ylelle elämänsä muuttaneesta viikosta