Sastamalalainen Kiia Korpela ja kokkolalainen Aleksi Koskela tähtäävät poliisiammattikorkeakouluun Tampereelle.
Ovi toiveammattiin vievään koulutukseen on kuitenkin tiukassa: esimerkiksi viime vuonna poliisikoulutukseen haki yli 5200. Opiskelemaan pääsi vain noin 340 eli kuutisen prosenttia hakijoista.
Korpela ja Koskela ottavat vauhtia pääsykokeisiin Kruunupyyn kansanopistosta Pohjanmaalla. Opisto on järjestänyt aiemmin kaksi ruotsinkielistä valmentavaa kurssia, ja tänä syksynä kolmannen rinnalla alkoi ensimmäinen suomenkielinen linja.
Kouluttaja, eläköitynyt rikosylikonstaapeli Matti Ranta sanoo, että Povako eli poliisiopintoihin valmentava koulutus on parantanut hakijoiden sisäänpääsymahdollisuuksia. Elokuussa Tampereella alkaneen kurssin 24 opiskelijasta noin kolmannes on hänen mukaansa Kruunupyyn linjan käyneitä.
– Kyllä heillä varmasti on paremmat mahdollisuudet päästä kurssille kuin puskista tulevilla. Täällä pyritään antamaan heille kaikki se tieto ja taito mitä itsellä on, sanoo Ranta.
Erityisesti kaksikielisistä poliiseista on kova kysyntä, ja linjan käyneet hallitsevat Rannan mukaan vähintään välttävästi sekä suomen että ruotsin.
Seuraava suomenkielinen koulutus on tarkoitus aloittaa tammikuussa. Kysyntää on: vaikka syksyn linjaa ei voitu mainostaa esimerkiksi varuskunnissa ja hakijamäärä laski, opiskelijat jouduttiin silti karsimaan haastatteluilla.
Kaikki sisään otetut ovat ylioppilaita ja aika moni armeijan käynyt. Haastatteluilla halutaan varmistaa, että tulija on tosissaan ja alalle sopiva.
– On myös väärin ihmistä kohtaan, jos annetaan ymmärtää että hän voisi päästä (poliisikoulutukseen), jos ei voi, sanoo Matti Ranta.
Äidinkieli vaatii treeniä
Kiia Korpela on tiennyt pienestä asti haluavansa poliisiksi, ja yläasteella urapolku selkeni entisestään: turvallisuusalalle, armeijaan ja sitten kohti poliisiopintoja.
Ensivaikutelma Kruunupyyn linjasta on ollut hyvä, ja Korpela uskoo, että opeista on apua, vaikka poliisiammattikorkeakoulun ovi ei avautuisikaan.
Poliisin työssä kiinnostaa ihmisten auttaminen ja lainvalvonta. Hyvältä poliisilta vaaditaan Korpelan mukaansosiaalisia taitoja, empaattisuutta ja sympaattisuutta:
– Että osaa asettua toisen paikalle tilanteissa.
Suurimpana haasteenaan Korpela pitää äidinkieltä, mutta uskoo saavansa siihen tukea Povakossa.
Parhaillaan linjalla keskitytäänkin äidinkieleen ja toisaalta fyysiseen harjoitteluun. Tähtäimessä ovat marraskuun tai kevään pääsykokeet.
– Poliisi joutuu ilmaisemaan itseään kirjallisesti ja tekstin on oltava luettavaa ja ymmärrettävää. Se on perustana asiakirjoissa, joita voidaan käsitellä Korkeimmassa oikeudessa asti, muistuttaa kouluttaja Matti Ranta.
Hyvä poliisi on keskiverto kansalainen
Aleksi Koskelalle ajatus poliisin ammatista tuli vähän myöhemmin. Mitä enemmän sitä mietti, sitä selkeämmäksi kävi kiinnostus.
– Työ on monipuolista: joka päivä voi olla erilainen. Ja pääsee vaikuttamaan siihen, miten asiat ovat.
Kirjoittaminen vaatii harjoitusta myös Koskelalta. Kyky kommunikoida kaikkien kanssa taas on hänestä poliisin tärkeimpiä taitoja. Hyvä poliisi on Koskelan mielestä myös avoin, rehellinen ja auttamiskykyinen.
Kouluttaja Matti Ranta sanoo, että hyvä poliisi on keskiverto kansalainen: kuin kuka tahansa, joka toimii hyvin. Pitkä pinna on toki hyvästä ja kouluttautuminen tärkeää. Myös fyysisesti poliisina pärjää ilman supervoimia.
– Jos on kunnossa ja huolehtii kunnostaan, pärjää. Superurheilija ei tarvitse olla, vaan terve nuori ihminen pääsee läpi (pääsykokeista) pienellä harjoittelulla ja satsauksella.