Tamperelainen Aino Malinen joutui elokuun puolivälissä Päijänteellä vastakkain jopa maailmanlaajuisesti ajatellen epätavallisen röyhkeän mäyrän kanssa. Malinen oli kavereidensa kanssa melontaretkellä, ja seurue rantautui perinteikkääseen Kelventeen saareen. Leiripaikka löytyi yhdeltä saaren useista hiekkarannoista.
Rentouttava melontaretki sai yllättävän ja epämiellyttävän käänteen ensimmäisenä yönä. Aamun tunteina Malinen heräsi siihen, että jokin heiluttaa telttaa ja rapistelee teltan absidissa, eli eteisessä.
Se oli mäyrä.
– Noustuani ylös huomasin mäyrän tuijottavan minua ja järsivän sisätelttaa. Minulla oli maustettuja pähkinöitä teltassa muovipussiin käärittynä. Se oli haistanut ne ja koetti saada niitä ruuakseen, Malinen kuvailee.
Hetken mietittyään hän löi kätensä yhteen, mutta mäyrä ei piitannut hätistelyistä. Vasta toisen taputuksen jälkeen otus otti jalat alleen.
Kurkistaessaan ulos teltasta Malinen jännitti, onko eläin todella lähtenyt.
– Jälkikäteen arvioiden suhtauduin tilanteeseen yllättävän rauhallisesti. Hieman pelotti, hyökkääkö se kimppuuni, jos se ei ole päässyt teltan eteisestä pois.
Rötösaallolla on useita uhreja
Kelventeen saaren mäyrät ovat kiusanneet retkeilijöitä erityisesti loppukesällä. Facebookin Meloen Retkeilijät -ryhmässä useat henkilöt kertovat viirunaamojen tihutöistä. Mäyrät ovat käyneet teltoissa, murtautuneet suljettuihin kajakkeihin ja levitelleet ryöstösaalistaan pitkin hiekkarantoja.
Sosiaaliseen mediaan jaetuissa kuvissa näkyy kajakkien aukkopeittoja, joita koristaa terävien hampaiden jäljet. Eräs retkeilijä kertoo heränneensä riippumatosta, mäyrän tuijottaessa vain metrien päästä.
Mäyrien rosvoilu sapettaa retkeilijöitä. Menetetyt eväät ja vauriot varusteissa harmittavat. Lisäksi eläinten käytös herättää pelkoa. Niin myös Aino Malisessa.
– Kun havaitsimme mäyrien aikaansaannokset, heräsi pieni pelko. Aluksi olin vain hämmentynyt, kun en osannut odottaa tällaista, hän sanoo.
Tutkija: poikkeuksellista käytöstä mäyriltä
Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja ja erikoistutkija Katja Holmala on erikoistunut nisäkäspetojen tutkimiseen. Hän pitää mäyrien käytöstä Kelventeellä täysin poikkeuksellisena, koska lähtökohtaisesti mäyrä on hyvin ihmisarka.
– En ole koskaan tavannut Suomessa tällaista käyttäytymistä mäyrillä, maailmaltakin on vain muutamia esimerkkejä, hän sanoo.
Holmala kertoo, että ihmisasutuksen läheisyydessä mäyrät saattavat hyödyntää esimerkiksi lintulaudoilta pudonnutta ruokaa. Kelventeen mäyrien kohdalla kysymys on samasta asiasta.
– Mäyrät ovat oppineet, että ne saavat retkeilijöiltä helposti ruokaa. Ne ovat myös huomanneet, että ihmiset eivät ole niille vaaraksi. Siksi niiden käytös on röyhkeää, Holmala sanoo.
Matalalla ja tanakalla mäyrällä on kovaluonteisen eläimen maine. Se saattaa olla osin seurausta siitä, että esimerkiksi luolametsästyksen yhteydessä mäyrä voi vahingoittaa pesäluolaan tullutta metsästyskoiraa jopa kohtalokkaasti.
Holmala rauhoittelee pelkääviä retkeilijöitä, että mäyrä ei ole yleensä luonteeltaan aggressiivinen.
– Se on kyllä melkoinen jääräpää, eikä hätkähdä vähästä. Esimerkiksi kimppuunsa hyökkäävää ilvestä vastaan se puolustautuu kiukkuisesti. Ihmistä se yleensä väistää.
Metsähallitus ei puutu mäyrien rötöstelyyn
Kansallispuistoista vastaa Metsähallitus. Järvi-Suomen alueen luontopalveluiden luonnonsuojelupäällikkö Panu Kuokkanen kertoo, että Kelventeellä on aiemminkin tehty havaintoja retkieväitä tavoittelevista mäyristä. Retkeilijät ovat kertoneet myös kohtaamisista leiriin tulleiden supikoirien kanssa. Kuokkasen mukaan on erittäin harvinaista, että isot nisäkkäät ovat näin sumeilematta oppineet hyödyntämään ihmisten eväitä.
Metsähallituksen tietoon tulee aika ajoin esimerkkejä eläimistä, jotka ovat tottuneet kärkkymään ihmisten eväitä. Sipoonkorven ja Nuuksion kansallispuistoista kerrotaan nuorista ketuista ja korpinpojista, jotka tulevat ruuan toivossa nuotiopaikoille jopa ihmisten nähden.
Metsähallitus ei aio puuttua Kelventeen mäyrien rötöstelyihin. Kansallispuisto on luonnonsuojelualue, ja metsästystä siellä rajoitetaan laissa, puiston järjestyssäännöissä sekä hoitosuunnitelmassa. Kuokkanen kertoo, että haitallisten vieraslajien, kuten supikoiran ja minkin, pyytämiseen voi saada lupia. Sen sijaan muut kansallispuiston asukkaat, joihin mäyräkin kuuluu, on suojeltu.
Luontoammattilaisen ratkaisu mäyräongelmaan on metsästystä pehmeämpi: siisti retkeily.
– Retkietikettiin kuuluu, että mikä tuodaan mukana, viedään myös pois. Eläimiä ei saisi opettaa eläimiä hyödyntämään ihmisten jätteitä ja ruuantähteitä, Kuokkanen tähdentää.