Talvisodan kiivaina hetkinä, eräänä kylmänä talviyönä lopen uupuneet suomalaiset rintamamiehet kohottivat katseensa taivaalle ja näkivät siellä jotakin ihmeellistä. Yön pimeyttä valaisi kullanhohtoinen pilvi. Se muuttui vähitellen jättiläismäiseksi enkeliksi, joka seisoi selin itään päin.
Ylimaallinen olento katseli taistelevia sotilaita, joissa näky herätti monenlaisia tunteita. Osa oli sitä mieltä, että enkeli suojeli valtavilla siivillään Suomea, osan mielestä näky viittasi suomalaisten tuhoon. Sotilaat ihmettelivät aikansa, sitten kultainen pilvi haihtui, ja sysimustalla taivaalla tuikkivat enää tähdet.
Talvi- ja jatkosodan aikaisessa Suomessa tämänkaltaiset kokemukset eivät olleet mitenkään harvinaisia tai poikkeuksellisia, kuten Satumaarit Myllyniemen Yliluonnollinen sota -kirjasta käy ilmi. Enkeleitä ja henkiolentoja nähtiin tiuhaan, erilaiset äänet antoivat ohjeita ja varoituksia, ja enteet ja aavistukset puskivat ilmoille sekä unessa että valveilla.
Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin ollut varsin arkisista ja inhimillisesti ymmärrettävistä tapahtumista ja kokemuksista, jotka auttoivat ihmisiä selviämään vaikeista hetkistä.
– Sota oli hyvin herkkää aikaa. Epätoivoa ja epävarmuutta tihkuvassa tilanteessa nojauduttiin esimerkiksi ennemerkkeihin, joissa on hyödynnetty metsämiehen tarkkoja aistihavaintoja, Myllyniemi kertoo.
Toisaalta kyse saattoi olla myös järkevästä varautumisesta.
– Ennen kovaa taistelua lompakko ja vihkisormus on saatettu antaa sotilaskaverille, koska ei ole ollut varmaa tietoa siitä, palataanko enää koskaan takaisin.
Taivaalle ilmestyi ristejä ja Jeesus
Suomen historiassa sota-aikaa voidaan pitää eräänlaisena aatteellisena vedenjakajana. Yliluonnolliset kokemukset tuovat esille maatalousvaltaisen yhteisön ajatus- ja uskomusmaailmaa, joka 1950-luvun kaupungistumisen myötä vähitellen heikkeni.
– Toisen maailmansodan jälkeen Suomea ryhdyttiin modernisoimaan ja maailmankuvasta tuli huomattavasti hygieenisempi, sota-aikana taas animismi eli sielu-usko oli vielä voimissaan. Tässä kirjan kertomuksissa ja havainnoissa tulee hyvin esille vanha, juureva ja maanläheinen suomalainen kansanusko, joka menee hyvin kauas ja hyvin syvälle menneisyyteen, Satumaarit Myllyniemi toteaa.
Niinpä sotaa ennakoivat usein oudot valoilmiöt, vaikkapa poikkeuksellisen värinen lumihanki.
– Näin oudon ilmiön syksyllä 1939 lumen aikaan, kun hanki punersi. Vanhempani sanoivat, että se tietää veristä sotaa, kun hanki punertaa niin kuin olisi vereen kastettu. Sittenhän tuli se talvisota. Kait se tiesi sen tulemisen, henkilö Hollolasta kertoo.
Taivaalle saattoi myös ilmestyä erilaisia kristillisiä näkyjä, kuten kirkas, hohtava risti tai säteilevään kruunuun pukeutunut Jeesus. Useissa kuvauksissa korostuu voimakas, jopa pelonsekainen fyysinen aistikokemus, puhutaan esimerkiksi “verimaksan värisestä” taivaasta.
Agraarisessa Suomessa pantiin merkille myös eläinten omituinen käyttäytyminen, mikä oli monen mielestä varma merkki tulevasta sodasta. Tällainen enne koettiin Raja-Karjalan Suistamossa:
– Ennen sodan alkua näkyi kotini pirtissä kolme kirjavaa hiirtä. ”Mitäbä nuo olloh?”, kysyivät toiset. Pianpa otettiin reppu selkään ja lähdettiin. Kirjava hiiri on pahan viestin tuoja. Harvoin se näyttäytyy, mutta aina sillä on matkassaan pahan ennustus.
Aavistukset pelastivat ihmishenkiä
Sota-ajan voimakkaisiin kokemuksiin kuuluvat myös aavistukset ja varjelukset, jotka ovat estäneet onnettomuuden tai kuoleman. Sotilas on esimerkiksi pelastunut varmalta kuolemalta, koska ääni käski hänen siirtyä tietyn puun alle suojaan.
Yksinään ruispellolla kyyristellyt nainen taas kuuli yhtäkkiä kovana kajahtaneen varoitushuudon, jonka takia hän osasi suojautua vihollislentokoneiden tappavalta tulitukselta. Tämä pelasti hänen henkensä.
– Mistä tuli varoitus, kuka varoitti? Ei salolla ketään ollut, nainen ihmetteli jälkikäteen.
Sota- ja kotirintaman välillä tieto kulki yleisesti ottaen hyvin hitaasti, ja sanoma sotilaan kaatumisesta saattoi tulla vanhempien, sisarusten tai aviopuolison tietoon vasta useita viikkoja myöhemmin. Esimerkiksi äiti pystyi toisinaan kuitenkin aistimaan rakkaan poikansa kuolinhetken – puhuttiin telepaattisista yhteyksistä.
– Jostakin saattoi kuulua valtava jysäys tai kolaus, erilaiset äänet olivat hyvin yleisiä näiden tapausten kohdalla. Ennakkokokemus ja sen myötä valmistautuminen vääjäämättömään oli lohdullinen asia: ilman sitä oman lapsen kuolema olisi ollut kestämätöntä, Satumaarit Myllyniemi pohtii.
Toisinaan myös lapsi saattoi aavistaa sotilasisänsä kuoleman, kuten seuraavasta puolankalaisesta kertomuksesta käy ilmi:
– Lentokoneet jyrisivät ja pommit paukkuivat. Olin tavallista levottomampi illalla pannessani nukkumaan. En oikein tahtonut saada unta. Kun vihdoin vaivuin uneen, kuulin isäni äänen: ”Lapseni, taistele rohkeasti.” Samassa huone leimahti valoisaksi ja suuri liekki kohosi ylös taivaalle. Jälleen oli pimeä yö. Itkin katkerasti. Äiti heräsi ja ihmetteli, mikä minun on. Itkin yhä ja sanoin, että isä meni taivaaseen. Ei kulunut kauaakaan, kun saimme sähkösanoman, että isä oli kaatunut sodassa, ja hän oli kuollut samalla hetkellä, kun yöllä näin sen valon. Tiesin jo silloin, miten hänen on käynyt.
Kuolema näkyi korsukaverin silmistä
Sodan yliluonnollisista kokemuksista ja enteistä löytyy myös ajallisia samankaltaisuuksia. Ennen talvisodan alkamista kuului runsaasti valitusta ja voivotusta, ja verenpunainen taivas oli usealla paikkakunnalla usein ihmetelty ilmiö.
Talvisodan aikana useissa näyissä korostuu uskonnollisuus ja pyhyys. Haluttiin uskoa, että korkeammat voimat ovat Suomen pienen sankarikansan puolella.
Sodan kulkua myös ennustettiin yliaistillisten viestien avulla. Ennen talvisodan rauhaa monet näkivät unia Suomen kartasta, josta saksitaan palasia pois. Unissa esiintyi myös Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin kaltaisia poliittisia mahtimiehiä. Stalin saattoi esimerkiksi kävellä jossakin päin Karjalaa, mikä merkitsi sitä, että tässä kulkee uusi raja.
– Jatkosodan kahden ja puolen vuoden mittainen asemasota ja sen jälkeinen vetäytyminen tulevat voimakkaasti esille yliluonnollisissa kokemuksissa. Korsuelämään ovat kuuluneet aavistukset siitä, kuka joutuu seuraavaksi suorasääristen valtakuntaan. Tuleva kuolema on myös nähty toisinaan sotilastoverin silmistä. Rintamalla taisteleva poika on saattanut kuulla isänsä äänen joka sanoo, ettei päästäsi katkea yksikään hius. Tämä on auttanut häntä selviytymään, Satumaarit Myllyniemi kertoo.
Joissakin tapauksissa sotilaiden yliluonnollisten kokemusten voisi olettaa liittyvän myös huumaavien aineiden käyttöön. Esimerkiksi kaukopartiomiehet käyttivät raskailla ja vaarallisilla matkoillaan “höökipillereitä” eli metamfetamiinia sisältänyttä Pervitiiniä.
– Erään haavoittuneen sotilaan kokemuksesta pystyy aistimaan morfiinin tuoman helpotuksen, mutta muutoin ihmiset eivät viittaa tällaiseen sanallakaan.
Oma kiinnostavan lisänsä Suomen sota-ajan henkiseen ilmapiiriin ja yliluonnollisiin kokemuksiin tarjoaa presidentti Risto Rytin vaimo Gerda Ryti, joka oli vannoutunut spiritualisti ja joka kommunikoi henkien kanssa. Gerda Ryti piti jatkosodan aikana kansakuntaa rohkaisevia radiopuheita, joissa hän viittasi sisäiseen ääneen, tiedottomiin voimiin ja siihen, että on on puhunut Jumalan kanssa.
Vaikka Yliluonnollinen sota -kirja käsitteleekin henkimaailman asioita ja liikkuu ajan ja paikan toisella puolella, se paljastaa yllättävän paljon tuntemuksia siitä, millaista oli elää veitsenterällä, mustan ja synkän kuilun reunalla.
– Toivoisin, että näiden kokemusten ja tekstien kautta nykyihmiset pystyisivät samastumaan sodan kokeneisiin suomalaisiin. Olen itse pystynyt saamaan otetta siihen, millaista elämä tuolloin oli, Satumaarit Myllyniemi summaa.
Korjaus 9.9. klo 9:35: Satumaarit Myllyniemi kirjoittaa parhaillaan väitöskirjaa, eli hän ei ole vielä väitellyt, kuten toisen kuvan kuvatekstissä kerrottiin.