VL Pyry PY-6 harjoitushävittäjä nousi Vesivehmaan kentältä harjoituslennolle 9. syyskuuta vuonna 1943. Kone hyökkäsi taisteluharjoituksessa kohti toista Pyryä, mutta syöksyi Asikkalanselän syvyyksiin. Pintaan jäi perimätiedon mukaan joitakin koneen kappaleita ja öljyläikkä. Kone ja sitä lentänyt vänrikki katosivat Päijänteen syvyyksiin.
Kesän 2021 kääntyessä kohti syksyä sukellusseura Lahden Pingviinien puheenjohtajan Sakari Niemisen korviin kantautui tarinaa nuottakalastajien salaperäisesti repeilevistä pyydyksistä alueella, jolle PY-6:n on epäilty uponneen.
Erikoisen kiinnostavaa nuotan repeämisessä oli, että pyydyksen verkko oli repeytynyt kuin veitsellä leikaten, vain yhden silmärivin kohdalta. Kokeneiden kalastajien mielestä tämä oli poikkeuksellista.
– Kalastajat kertoivat, että tukin tai kiven aiheuttama repeämä on usein kuin palkeenkieli, ei pitkittäissuuntainen. Ja tällaisen repeämän aiheuttajan pitäisi olla jotain todella isoa ja tukevasti kiinni pohjassa, koska se ei liikkunut nuotan mukana, kertoo Nieminen.
Kalastajat tiesivät, että uponnut lentokone saattaa sijaita lähellä heidän apajiaan. Myös vanhemmat nuottaajat olivat varoitelleet, että seudulla olisi paikka, jossa nuotta repeää. Tiedot sen sijainnista olivat hieman epämääräisiä. Tällä kertaa nuotan repeämispaikka merkittiin GPS-laitteen avulla tarkasti.
Kalastajat olivat varmoja, että olivat osuneet pudonneen Pyryn hylkyyn. Tämä riitti Niemiselle.
Huipputekniikka avuksi
Pingviinien sukeltajat valjastettiin vedenalaiseen etsintään, joka suoritettiin syyskuun alussa syksyisellä järvellä. Avuksi otettiin nykyaikaisin tekniikka, muun muassa niin kutsuttu ROV-laite. Se on kauko-ohjattava vedenalainen työrobotti, jossa on myös tehokas kaikuluotain.
–Jos siellä on jotain, se löytyy näillä laitteilla. Mikäli pohjassa on jokin konetta muistuttava, sukellamme varmistamaan sen, Nieminen kertoi ennen etsintää.
Suomen rajojen sisäpuolelle veteen pudonneiden sotilaskoneiden sijainnit tiedetään valtaosin. Suomen Ilmailumuseossa Asikkalan tapausta ei pidetä erityisen poikkeuksellisena onnettomuutena.
Varsinkin, kun Pyry-harjoitushävittäjistä tuhoitui aktiivikäytössä yli puolet.
Museon Intendentti Matias Laitinen on taustaltaan sukeltaja ja meriarkeologi. Hän muistuttaa, että ruumiin tai koneen löytäminen ei ole helppoa, koska koneet poikkeuksetta tuhoutuvat pahasti veteen syöksyessään. Osat leviävät laajalle alueella ja painuvat pohjamutaan. Mutta löytäminen ei ole mahdotonta.
– On harrastajia, jotka etsivät hylkyjä säännöllisesti. Löytöjäkin tehdään, Laitinen sanoo.
Pelottava Pyry
Ilmavoimamuseon museojohtaja Kai Mecklinin mielestä on hyvä, että hylkyjä etsitään.
– Kuka vaan voi etsiä, mutta löytöjen pintaan tuomiseen täytyy olla lupa Sotamuseolta. Kyse on valtion omaisuudesta, Mecklin muistuttaa.
Harjoitushävittäjä Pyry oli pitkään ilmavoimien koulutuskäytössä. Kai Mecklin kertoo, että sitä pidettiin hyvänä koneena, mutta vaikeana lennettävänä. Ilmavoimamuseon tietokannan mukaan koneita oli ilmavoimilla kaikkineen 41, ja aktiivikäytössä niistä tuhoutui peräti 28. Niillä kouluttautui 700 lentäjää, ja onnettomuuksissa kuoli 27 ihmistä.
– Sanottiin, että jos Pyryllä ei oppinut lentämään, Pyry vei. Mutta siitä pidettin, koska sen jälkeen oli helppo istua esimerkiksi Brewster -hävittäjän ohjaimiin, Mecklin kertoo.
Vesiperä ei lannista
Konetta etsivät Lahden Pingviinit seuloivat tällä kertaa Päijänteellä parikin eri kohdetta. Jo tutkimusretken alkuvaiheessa laitteiden piirtämä kuva herätti etsijöiden mielenkiinnon. Sakari Nieminen sukelsi tarkastamaan paikan. Syvyyksien kätköistä ei kuitenkaan nyt löytynyt kuin kiviä ja mutaa. Lopulta etsintäretki oli pakko todeta tuloksettomaksi.
Mutta Pingviinit eivät aio luovuttaa.
– Jos kelit pysyvät hyvinä, teemme vielä etsinnän viistokaikuluotaimen kanssa. Tärkeintä olisi saada vänrikki kotipaikan multiin, Nieminen sanoo.