Kehitysvammaista asiakasta nöyryytettiin pakottamalla hänet ryömimään lattialla. Kukaan ei puuttunut.
Esimerkki on Turun yliopiston väitöskirjatutkijan Johanna Wiisakin vielä keskeneräisestä tutkimuskokonaisuudesta.
Vajaan 400 hoitoalan ammattilaisen joukosta lähes 300 oli havainnut tai epäillyt erilaisia väärinkäytöksiä työpaikallaan. Mutta vain joka toinen puuttui asiaan.
Miksi kynnys puuttua hoitajakollegan tai esihenkilön epäeettiseen tai jopa rikolliseen toimintaan on niin korkea? Merkittävin syy on pelko seurauksista, eikä se ole turha. Tutkimusaineistosta (siirryt toiseen palveluun) selviää, että lähes puolet väärinkäytöksiin puuttuneista kärsi ilmiannosta itse.
– Seuraukset voivat olla syrjintää esimiehen tai kollegan taholta. Ääripäässä henkilö joutui irtisanoutumaan tai hänet irtisanottiin, Wiisak kertoo.
Toissijainen syy vaikenemisen taustalla on Wiisakin mukaan "vääränlainen kollegiaalisuus". Esimerkiksi lääke- tai alkoholiongelmasta kärsivää työkaveria ei haluta käräyttää, vaikka hän tarvitsisi apua.
Miksi puuttua, jos mikään ei muutu?
Tutkimusaineistoista löytyy muitakin kuvaavia esimerkkejä väärinkäytöksistä. Eräs vastaaja kertoo, kuinka potilasta lyötiin, mutta esimies kielsi asiasta puhumisen.
Leijonanosa hoitoalan väärinkäytöksistä ilmoitetaan esihenkilölle tai ylemmälle johdolle. Tutkimuksen perusteella puuttumisintoa voi latistaa entisestään se, että vain joka toinen kantelu johti väärinkäytöksen loppumiseen.
– Se on hyvin huolestuttavaa ja antaa viestin, että miksi edes vaivautua, jos paljastamisella ei saada väärinkäytöstä loppumaan. Esihenkilöllä pitäisi olla tietoa ja osaamista käsitellä asia ja selvittää, miten väärinkäytös lopetetaan, Johanna Wiisak sanoo.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestössä Tehyssä ollaan huolestuneita työntekijöiden haluttomuudesta ilmiantaa väärinkäytöksiä. Ilmiö on tuttu. Järjestön työelämäasiantuntija Kaija Ojanperä toivoo työnantajalta selkeitä toimintaohjeita.
– Kulttuuri ei muutu, ellei asiaa nosteta keskusteluun. Kaikkien pitäisi tietää toimintaohjeet, ja ettei ilmoituksesta seuraa itselle pahaa.
Ojanperä uskoo, että hoitoalan kuormittavuus lisää työntekijän väärinkäytösriskiä.
Väärinkäytöksistä ilmoittavaa suojelevan lain (siirryt toiseen palveluun) on määrä tulla voimaan joulukuussa. EU-direktiiviin perustuva laki muun muassa velvoittaa kaikki yli 50 hengen yritykset ja julkiset organisaatiot ottamaan käyttöön sisäisen kanavan, jonka kautta väärinkäytökset voi ilmiantaa.
Heinä-elokuussa lausuntokierroksella ollut ilmoittajansuojelulaki ei kuitenkaan kata esimerkiksi työpaikan sisäisiä riitatilanteita. Oikeusministeriön mukaan on vielä epävarmaa, missä määrin uusi laki koskee sosiaali- ja terveysalaa.
Potilaan ja hoitajan välillä on valta-asetelma
Väitöstutkimus piirtää kolme kategoriaa: potilaaseen, kollegaan tai organisaatioon liittyvät väärinkäytökset.
Yleisimpiä tapauksia olivat liian pieni henkilöstömäärä työpaikalla, työpaikkakiusaaminen ja potilaiden kaltoinkohtelu. Räikeämpiä mutta harvinaisempia väärinkäytöksiä olivat väkivalta potilasta kohtaan sekä potilaan omaisuuden tai lääkkeiden anastaminen työpaikalta.
Ennen tutkijanuraansa forssalainen Johanna Wiisak työskenteli toistakymmentä vuotta sairaanhoitajana eri osastoilla julkisella ja yksityisellä puolella. Hän kertoo todistaneensa monenlaisia väärinkäytöksiä työuransa aikana.
Potilaan tai asiakkaan asema tekee hoitoalasta erityisen, tutkija sanoo. Ihminen hakeutuu hoitoon sellaisen terveysongelman takia, josta ei selviä ilman apua.
– Syntyy valta-asetelma, jossa ihminen on riippuvainen hoitajasta. Erityisesti muistisairaat, kehitysvammaiset, lapset tai psykiatriset potilaat, joilla hoitajan tarve on kova, ovat riskissä joutua väärinkäytösten kohteeksi.
Lue myös: