Ylämaankarjan suosio maisemanhoitajana pitää pintansa.
Tämä skotlantilaista alkuperää oleva Highland cattle -rotu on suosittu, sillä se laiduntaa ja hoitaa luonnon monimuotoisuutta hieman hankalammissakin maastoissa.
Sami ja Marika Kosken ei pitänyt aluksi edes ottaa ylämaankarjaa. Marika Koski kuitenkin innostui rodusta nähtyään eläimiä maatalousnäyttelyssä.
– Suostuttelin sitten Samin ja meille tuli kolme eläintä. Vuosi oli 2003. Eli meillä on ollut ylämaankarjaa kohta 20 vuotta!
Nyt Pohjanmaalla, Maalahden Petolahdessa sijaitsevalla tilalla on 140 eläintä.
Suosio kasvanut viime vuosina
Ylämaankarjaa eli haikkuja on Suomessa 15 000–20 000. Ylämaankarjayhdistyksen puheenjohtaja Nina Lappalainen kertoo, että suurin nousu suosiossa on nähty.
– Tässä on pientä aaltoliikettä suuntaan ja toiseen. Näkyvissä on pientä nousujohteista kehitystä, kertoo Lappalainen.
Yhdistyksessä on jäsentiloja noin 240. Keskimäärin tiloilla on 40–80 eläintä.
Joukossa on tiloja, joilla on vain muutamia eläimiä ja toisaalta löytyy myös yli sadan eläimen tiloja. Pohjalaismaakunnissakin on kymmeniä haikku-tiloja.
Ylämaankarjaa kasvatetaan lihantuotantoon ja liha myydään suoramyyntinä. Pääasiassa lihat menevät vakioasiakkaille tilausten mukaan.
Tehokas pusikoiden putsaaja
Ylämaankarjaa näkee laiduntamassa muun muassa jokivarsilla ja merenrantaniityillä. Ne ovat varsin tehokkaita pusikoiden putsaajia.
Niille nimittäin kelpaa syötäväksi lähes kaikki, mitä ne löytävät, kun laidunnuksen ajoittaa oikein, sanoo kotieläinasiantuntija Urpu Tanner-Koopmans Pro Agria Etelä-Pohjanmaasta.
– Kaislat, pajut ja jättipalsamikin kelpaa, mutta hevonhierakan se jättää väliin, kertoo Tanner-Koopmans.
– Se ei ole ronkeli rotu! Jättiputkikin on eräällä tilalla kelvannut. Ja kun ne käyvät syömässä kaislikkoa, ne tuovat samalla sieltä biomassaa pois ja näin ehkäisevät rehevöitymistä, kertoo Lappalainen.
Mutta pelkällä rantakaislalla ei elä. Eläimet saavat myös tykympää korsirehua.
– Ei ne elä pelkästään perinnebiotooppien napostelulla. Pitää olla alue, missä ne saavat reilusti oikean ruuan, jatkaa Lappalainen.
Ylämaankarja on muita karjarotuja pienempi. Se on tärkeä ominaisuus.
– Se on muita hidaskasvuisempi ja pienempi, ja pystyy liikkumaan ja kahlaamaan hyvin esimerkiksi rantavesissä, kertoo Tanner-Koopmans.
– Se on ketterä eikä paina niin paljon kuin muut lihantuotantorodut, sanoo Lappalainen.
Ylämaankarja on ulkona kesät talvet eikä se tarvitse sisätiloja. Eläimillä on kuitenkin oltava katos, jonne ne pääsevät suojaan.
Kosken tilalla eläimet tuodaan kotitalon läheisyydessä olevalle laitumelle syksyllä. Sami Koski kertoo, että pakkasta ja lunta eläimet eivät moiti, mutta vesisateesta ne eivät pidä.
– Silloin ne menevät suojaan.
Lammas vai haikku?
Eläimiä hyödynnetään luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja perinnebiotooppien ennallistamisessa.
Lammas on myös tuttu näky hieman hankalammissakin laidunpaikoissa, mutta kumpi on parempi maisemoija?
Lappalaisen ja Tanner-Koopmansin vastaukset ovat yhteneväiset.
– Ne täydentävät toisiaan. Ehkä nauta sopii rantaan paremmin ja lammas sitten kalliokkoon. Joistain väleistä lammas syö paremmin, kun on pienempi ja sopii pienempiin alueisiin kuin nauta, sanoo Tanner-Koopmans.
Skotlannissa, mistä ylämaankarja on kotoisin, saattaa nähdä samalla laitumella sekä sitä että lampaita.
– Lammas ja haikku syövät laitumelta eri kasveja, ja lammas on tietysti pienempi, niin se pääsee pienempiin paikkoihin, sanoo Lappalainen.
Rauhallisia ja varuillaan olevia
Kosken tilalla lehmät, vasikat ja Seamus of colloden -sonni laiduntavat merenrantaniityllä. Laidun kuuluu Natura 2000 -alueeseen.
30 hehtaarin laitumelta on pistetty parempiin suihin jo heti keväällä paljon kaislaa ja pajupusikoita.
Kosket kuvaavat eläimiään varsin rauhallisiksi, mutta varuillaan oleviksi. Vieraiden ihmisten saapuminen laitumelle herättää kiinnostusta, mutta etäisyys pidetään.
– Nämä ovat kyllä rauhallisia eivätkä ne juokse, kertoo Sami Koski.
Paitsi silloin haikut lähtevät juoksemaan kun Marika Koski ottaa auton takaluukusta ämpärillisen täysrehua.
– Tämä on vähän niin kuin karkkia, ne tunnistavat ämpärinkin, nauraa Marika Koski.
Lue seuraavaksi:
Suomalaiset perinnemaisemat uhkaavat kasvaa umpeen – lehmät pitävät metsälaitumen siistinä Ähtärissä
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun torstaihin 16.9. kello 23 saakka.