Ruskan väriloisto alkaa olla kauneimmillaan Lapissa. Tänä syksynä ruskasta odotetaan näyttävää, sillä kesä oli kasveille suotuisa varsinkin Ylä-Lapissa.
Tässä jutussa kerromme ruskasta viisi faktaa kasvien biokemiasta ruskamatkailun kulttuurihistoriaan.
Asiantuntijoina juttua varten on haastateltu Helsingin yliopiston kasvifysiologian professori Kurt Fagerstedtiä ja Turun yliopiston dosenttia, Kevon tutkimusaseman johtajaa Otso Suomista.
1. Keltaista on kasveissa koko ajan
Keltainen on yksi ruskan pääväreistä. Se johtuu karotinoideista, joita on itse asiassa kasvissa koko ajan. Kesällä tosin lehtivihreät eli klorofyllit peittävät ne näkyvistä.
Syksyllä esimerkiksi koivu hajottaa typpeä sisältävät vihreät klorofyllit ja varastoi ne runkoonsa tulevaa kevättä varten. Maaperässä typpi on niukkuusravinne, joten ruskan keltainen väri on siis sopeutuma ravinnetalouteen.
Keltaisten karotinoidien ja oranssien ksantofyllien tehtävänä on tehostaa kasvien yhteyttämistä. Lehtivihreä imee tehokkaasti energiaa auringon näkyvän valon sinisistä ja punaisista aallonpituuksista. Apupigmentit auttavat kasveja absorboimaan myös muita aallonpituuksia.
Karotinoidien keltaista on myös eläinkunnassa: esimerkiksi kananmunan keltuaisen ja talitintin keltainen väri syntyy niistä. Eläimet saavat niitä kasvien kautta.
2. Punaiset sävyt kertovat stressistä
Erityisesti maaruskassa ja vaikkapa vaahteranlehdissä näkyvä punainen väri on tavallaan kasvin hätähuuto: se kertoo stressitilasta.
Punaiset värit ovat antosyaani-väriaineita. Antioksidanttisia antosyaaneja on myös kasvien syötävissä osissa, esimerkiksi mustikan sinisessä.
Sitä ei tarkkaan tiedetä, miksi juuri pohjoisen näyttävässä maaruskassa punaiset sävyt ovat pääosassa. Tutkimuksissa on tosin todettu, että pohjoisen valoisa kesä tuottaa kasveissa suurempia antioksidanttipitoisuuksia. Ainakin periaatteessa tämä voisi näkyä myös lehtien korkeampina antosyaanimäärinä.
Koivun lehdissä ei yleensä juuri punaista väriä näe. Pohjoisen tunturikoivu on poikkeus; siinä on mukana vaivaiskoivun perimää. Punertavat tunturikoivut kertovat siis myös perimästään.
3. Ruska ei riipu pakkasesta
Ruskan ajankohta on helppo ennustaa, sillä siihen ei vaikuta niinkään sää vaan päivän pituus. Sen sijaan ruskan värikirjo ja kauneus on huomattavasti vaikeampi ennustaa.
Yöpakkasten esiintymistä on pidetty edellytyksenä värikkään ruskan syntymiselle, ja kylmä onkin yksi tekijä joka saa kasvit syntetisoimaan punaisia antosyaani-väriaineita. Toisaalta joinakin syksyinä ruskasta tulee etelässäkin komea, vaikka yöpakkasia ole ollenkaan.
Tästä syystä myös ilmastonmuutoksen vaikutusta ruskan väriloistoon on vaikea ennustaa.
Kasvit aloittavat talvivalmistelunsa pääasiassa päivän pituuden mukaan, joten ilmastonmuutoksen myötä lämpenevinä syksyinä ne voivat pudottaa lehtensä "liian varhain", kun valmistautumisaikaa talveen olisi todellisuudessa vielä hyvin jäljellä.
Esimerkiksi koivu on erittäin hyvin sopeutunut talveen. Se mittaa talvilevon aikaa lämpötilaan perustuvalla biokemiallisella mekanismilla. Mekanismin sekoittumiseen tarvittaisiin kuitenkin huomattavan suuri muutos talvien lämpötilassa.
4. Ruska on globaali ilmiö
Ruska ei ole vain pohjoisen, saati Suomen ilmiö. Esimerkiksi USA:n ja Kanadan itärannikolla kasvavilla lehtipuilla on erittäin näyttävät syysvärit.
Se, että ruskaa esiintyy enimmäkseen pohjoisella pallonpuoliskolla, johtuu yksinkertaisesti siitä, että sopivilla leveysasteilla olevasta maamassasta suurin osa sijaitsee pohjoisella puoliskolla.
Ruskaa on kuitenkin kaikkialla, missä on sopivat olosuhteet ja lehtensä pudottavia lehtipuita. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Amerikassa on ruskaa ja sitä myös mainostetaan matkailukohteena.
Japanissa ruskamatkoja tiedetään tehdyn jo tuhat vuotta sitten. Japanin kielen ruskaa tarkoittava sana kōyō voidaan kirjoittaa kahdella tavalla. Toinen merkitsee keltaisia, toinen punaisia lehtiä.
5. Leppä ei tule ruskaan, eikä havupuissa ole punaista
Ruskan värisävyjä on loputtomalta tuntuva määrä keltaisesta oranssin kautta punaiseen. Värisävyjen kirjo syntyy kymmenistä väriaineista, jotka vielä kasveissa sekoittuvat aikaansaaden ruskan värikirjon.
Lisäksi kasveissa on yksilöllisiä eroja ja myös lehtien sijainti puussa vaikuttaa: esimerkiksi vaahterassa usein latvan lehdet punertuvat ensiksi, koska ne ovat stressaaville tekijöille alttiimpia kuin alaoksien suojissa olevat lehdet.
Keltaisia ja oransseja sävyjä synnyttäviä karotinoideja ja ksantofyllejä on myös havupuissa, mutta punaisia antosyaaneja hyvin harvoin.
Väriaineiden valmistaminen on monimutkainen biokemiallinen prosessi, joka on kehittynyt evoluution myötä. Havupuut ovat kasvilajeista vanhimmasta päästä, ja antosyaanien valmistamiseen liittyvät prosessit ovat kehittyneet vasta myöhempiin kasvilajeihin.
Leppäkään ei vaihda värejä syksyllä, mutta se liittyy sen typpitalouteen. Juurinystyillään se pystyy yhteyttämään typpeä ilmasta, eikä sillä näin ole tarvetta varastoida lehtivihreän typpeä väriä vaihtamalla.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella keskiviikkoon 15.9. kello 23 saakka.