SDP-vaikuttajan, entisen ministerin ja kansliapäällikön Kalle Lehmuksen aiemmin salatut oikeudenkäyntiasiakirjat tuovat näkyviin täysin uutta tietoa Suomen tiedustelusta.
Korkeimman oikeuden päätöksellä julki saadut, aiemmin ainiaaksi salatut Kalle Lehmuksen oikeudenkäyntipaperit ja Kansallisarkiston materiaali kertovat Suomen järjestäytyneestä varautumisesta Neuvostoliiton uhkaan.
Salaista sotaa -kirja paljastaa myös, että Urho Kekkonen halusi muuttaa Pariisin rauhansopimuksen ehtoja.
Kirjan mukaan puolustusministeri Kalle Lehmus neuvoi Kekkosta harkitsemaan ydinasetta.
Rauhansopimuksen laajentamista ehdotettiin Neuvostoliitolle, jotta Suomi voisi ottaa käyttöön taktisen ydinaseen.
Tietokirjailijat Jussi Lehmus sekä Lasse Lehtinen kertovat Suomen sotilastiedustelun yksityisestä, pimentoon jääneestä rahoituksesta.
"Mannerheimin demarin" Kalle Lehmuksen tarina kulkee sotilastiedustelun tähtikaartissa ministeriyteen ja kansliapäällikön pallille. Myöhemmin eversti sai tuta uran romahduttaneen oikeudenkäynnin ja ehdollisen vankeustuomion.
Lehmus ei oikeudessa suostunut paljastamaan sotilastiedustelua rahoittaneita tahoja.
Punakaartilainen pyörittää Puolustusvoimien tiedustelua pimein varoin
SDP-vaikuttaja Lehmus nousi marsalkka Mannerheimin esikuntaan vuonna 1939.
Lehmuksen sotilasura on tähän mennessä haluttu haudata salaisiin papereihin niin puolustushallinnossa kuin tuomioistuimissa.
Kalle Lehmuksen lapsenlapsenlapsi Jussi Lehmus haki ja sai Kalle Lehmusta koskevat salaiset asiakirjat korkeimman oikeuden päätöksellä vuonna 2019. Jussi Lehmus kertoo, että paperit tuovat täysin uutta tietoa.
– Nimenomaan oikeudenkäyntipaperit todistavat, että Suomessa on selkeästi ollut salaisen tiedustelun organisaatio.
Kalle Lehmuksen vastuulla oli organisoida Puolustusvoimien sodanaikainen tiedotustoiminta uudelleen ja hakea mallia Saksan armeijan propagandatoiminnasta.
– Kalle Lehmus loi salaisen tiedustelun puitteet ja organisaation. Rahat tulivat ohi budjetin yksityisiltä tahoilta. Toiminta oli tietojenvaihtoa vaikkapa Norjan tai (Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun) CIA:n kanssa, kaukopartiomiesten lähettämistä itärajalle ja asehankintoja. Vain pieni piiri tiesi toiminnasta, kertoo Jussi Lehmus.
"Putiikit" CIA:n kyljessä ja kommunistien kannoilla
Kotimaan tiedusteluun puolustusministeriö valjasti niin sanotun Puskalan Putiikin ja sosiaalidemokraatit rakentamaan salaisen valvontamiesketjun, joka tiedotti havainnoistaan pääesikunnalle ja Kalle Lehmukselle.
Puskalan Putiikki eli demareiden oma tiedustelu harjoitti kotimaan kommunistitiedustelua.
– Valvontamiehiltä kiellettiin kaikki yhteydet, joilla heidät voitaisiin yhdistää joko puolustuslaitokseen tai sosiaalidemokraatteihin, kertoo Jussi Lehmus.
Tietokirjailija Lehmus pohtii Ylen haastattelussa, miten on mahdollista, että entinen punakaartilainen valjastaa sekä armeijan että demarit tiedustelijoikseen.
– Demarit ja ammattiyhdistysliike oli suurin kommunismin vastainen kehto. Kalle Lehmus oli SDP:n puheenjohtajan ja moninkertaisen ministerin Väinö Tannerin suosikki. Hän pääsi Mannerheimin suosioon ja sitä kautta Lehmuksella oli jalka sekä politiikassa että Puolustusvoimissa.
Puskalan toimiston työ vuosina 1958–1979 keskittyi kotimaiseen urkintaan ja kommunistien vakoiluun.
Kalle Lehmuksesta itsestään tuli ajan merkittävin ulkovaltojen tiedustelun linkkiyhteyshenkilö. Hän piti kirjan tietojen mukaan yhteyttä norjalaisiin, yhdysvaltalaisiin, englantilaisiin ja jopa virolaisiin.
Hän hankki Puolustusvoimille aseita ja rahoitusta sekä poliitikoille tietoja.
– Esimerkiksi Kekkoselle Lehmus vei tietoa norjalaisista ja seuraavana päivänä toimitti taas infrapunatähtäimiä Puolustusvoimille.
Puolustusministeri Lehmus neuvoi Kekkosta harkitsemaan ydinasetta
Kirja paljastaa Suomen uhkarohkeasti laatineen vuonna 1957 Neuvostoliittoa varten muistion laajentaa ja muuttaa Pariisin rauhansopimuksen ehtoja.
Sotien jälkeen Pariisin rauhansopimus oli halvaannuttanut Suomen Puolustusvoimat rajoituksin, jotka koskivat uusia aseinnovaatioita ja joukkojen määrää.
Samaan aikaan Norja ja Tanska liittyivät sotilasliitto Natoon. Norja myös aloitti ydinasepaikkojen valmistelun Yhdysvalloille. Ruotsilla oli käynnissä ydinaseohjelma.
Jussi Lehmus kertoo Ylelle, että hänellä on hallussaan luonnoksia Kekkoselle laadituista muistiosta.
Kalle Lehmus ja Kekkonen laativat muistion kaksin, kertoo tietokirjailija Jussi Lehmus. Muistiossa lukee, että Pariisin rauhansopimuksen ehtoja olisi lievennettävä, jotta Suomi pystyy noudattamaan YYA-sopimuksen velvoitteita.
– Kekkonen vei keväällä 1958 Moskovaan esitysluonnoksen. Luonnoksessa sanottiin, että Suomelta on rauhansopimuksessa kielletty strategiset ydinaseet, mutta kai ymmärrätte, että taktinen ydinase on maavoimien perusase? Kyllähän Suomella sellainen pitäisi olla. Muillakin on, kuvailee Jussi Lehmus Ylelle.
Jussi lehmus sanoo, että Kekkonen pelasi uhkapeliä, mutta Neuvostoliitto ei rauhanehtojen lieventämiseen lähtenyt.
– Eivät he tietenkään antaneet Suomelle asetta, joka voisi toimia myös Neuvostoliittoa vastaan, toteaa Jussi Lehmus.
Myös Lasse Lehtinen sanoo, että venäläiset katsoivat, ettei suomalaisiin voi luottaa.
– Meillä on ollut asekätkentää ja kaikenlaista piilotoimintaa. Samat aseet olisi tiukan paikan tullen saatettu kääntää venäläisiä vastaan.
Tilanteeseen vaikutti myös niin sanotut yöpakkaset eli Neuvostoliiton tyytymättömyys Suomen-suhteisiin ja hallitusvalintoihin, kertoo Jussi Lehmus.
– Sen sijaan, että ydinase olisi saatu, saatiin hermostunut ja heikko Kekkonen sekä Neuvostoliiton nimittämä hallitus.
Kuin Bond: Vakoilulaitteita hiuspinneissä ja kelloissa
Puolustusvoimien Pääesikunta toimitti vakoilukäyttöön ja kommunistivakoiluun Puskalan Putiikkiin erikoisia laitteita. Niistä ei osattu unelmoida maassa, jossa lankapuhelinkin oli harvinaisuus.
Laitteet olivat kuin James Bond -elokuvista. Ne soveltuivat radio-, lennätin- ja huonesalakuunteluun.
Kuuntelulaitteita käytettiin myös muun muassa Hitlerin vierailussa Mannerheimin syntymäpäivillä, kun Lehmuksen ryhmä taltioi salassa keskusteluja.
Jussi Lehmus ja Lasse Lehtinen kuvaavat esimerkiksi kommunistivakoilun huipputekniikkaa.
– Puskalan käytössä kerrotaan olleen mielikuvituksellisia kuuntelulaitteita piilotettavaksi vaatekappaleisiin, rannekelloihin, kyniin ja pinneihin. Viestiyhteyskeskukselta saadut laitteet nostivat salakuuntelumahdollisuudet ja viestiyhteydet ennennäkemättömälle tasolle.
Kirja kertoo myös Mauno Koiviston havainnoista käynnillään Helsingissä SDP:n puoluetoimistossa aikana, jolloin hän toimi kenttämiehenä ammattiyhdistysliikkeessä Turun satamassa.
Koivisto vilkaisi puoluetoimistolla kirjoituskoneella kesken jäänyttä liuskaa, kertoo Salaista sotaa -kirja.
– Se oli kuuntelujärjestelmän tilaus: mikä oli läpikuunneltavan seinän paksuus, millaista johtoa tarvittaisiin. Vaikka kommunistit olivat varuillaan, heitä pääsi kuulolle esimerkiksi laskemalla mikrofonin ilmastointikanavaa pitkin kokoushuoneen kattoon.
Nimenomaan Puolustusvoimissa kehitettiin tätä huipputeknikkaa, jatkaa Jussi Lehmus.
– Agenttimaisesti tavattiin trenssitakkisia miehiä lähetystöjen edustoilla vaihtaen rahasalkkuja. Käytiin ulkomailla tapaamassa vaikkapa Suomesta paenneita, asekätkennästä tuomittuja upseereita.
Lehmuksen mukaan voidaan perustellusti olettaa, että Suomesta paenneet raportoivat myös kansainvälisiä "agenttiasioita" Suomeen.
Kalle Lehmus pysyi mykkänä myös oikeudessa "salaisen sodan" rahoittajista
Juhlittu Lehmus ajautuu antiikin tarujen sankarin lailla lopulta tuhoon.
Kesällä 1958 presidentti Kekkonen antoi Lehmukselle lentävän lähdön eli potkut kansliapäällikön virasta.
Media raportoi kymmenien miljoonien (vanhojen) markkojen varoista Lehmuksen tileillä, hämäristä asekaupoista ja epäselvästä roolista vieraiden valtioiden tiedustelupalveluiden alaisuudessa.
Lehmus joutui oikeuteen, jossa häntä syytettiin vain veronkierrosta. Miehen tilien kautta kautta oli kiertänyt kymmeniä miljoonia markkoja harmaata rahaa.
Everstin, puolustusministerin ja kansliapäällikön Kalle Lehmuksen uran katkeaminen päätyi myös eläkkeen epäämiseen. Hän sai neljän kuukauden vankeustuomion.
Tietokirjailijoiden mukaan Lehmuksen oudot miljoonat olivat peräisin sekä kotimaasta että ulkomailta. Kirjassa niillä sanotaan olleen tarkoitus rahoittaa tiedustelua.
Lasse Lehtinen selittää pimentoon jääneiden rahavirtoja
– Oikeudessa häntä ei rangaistu lopulta muusta kuin verojen välttelystä. Se oli ajojahti. Mielestäni tämä on luettavissa KGB:n "urotekoihin". He huomasivat, kuka vastatiedustelua Suomessa ohjaa.
Entiset tukijat ja Kekkonen hylkäsivät miehen.
– Kekkonen ei uskaltanut Kalle Lehmusta pelastaa. Oikeudessa Kalle Lehmus ei ilmiantanut ketään rahojen lahjoittajista. Hän oli sijaiskärsijä, joka otti potkut.
Rahojen alkuperä jäi arvoitukseksi myös oikeudelle. Loppulausuntojensa mukaan niin syyttäjä kuin tuomaritkin olivat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että Suomessa harjoitettiin salaista, budjetin ulkopuolisilla varoilla rahoitettua tiedustelutoimintaa.
Lue lisää: