TURKU Rintasyövän sairastaminen on osa 38-vuotiaan Sonja Alangon arkea.
Kolmen lapsen äiti voi harrastaa liikuntaa kotonaan etäliikuntatuokioiden avulla. Usein lapset menevät mummin luokse, mutta voivat olla myös kotona liikuntatuokion ajan.
– Laitan lapsille elokuvan ja aloitan, ei tarvitse ajaa mihinkään enkä tarvitse lapsenvahtia. Voin välillä jättää yhden rutistuksen väliin ja vaikka vastata lapsen kysymykseen. Lapset saattavat tulla myös venytyksiin mukaan, kertoo Alanko.
Vuonna 2018 hoidettu rintasyöpä on tablettilääkityksellä vakaassa vaiheessa. Muun muassa pilates- ja joogaliikkeet sujuvat jo mukavasti.
– Liikkeeni ainakin näyttävät samanlaisilta kuin ohjaajalla. Huomaan, että jaksan tehdä tietyt liikkeet loppuun asti, kertoo Alanko innostuneena.
Alanko löysi liikuntatuokiot oman syöpäyhdistyksensä ja fysioterapeuttinsa avulla. Sekin kannustaa kokeilemaan, että tunnit ovat maksuttomia.
– Kuulostaa järkevältä, että syöpään sairastuneen pitää harrastaa liikuntaa. Huonoimpina päivinä en olisi ehkä jumpannut, mutta silloinkin olisin voinut tehdä käsillä jotain aktivointia.
Tällä hetkellä Alangolla ei ole paljonkaan kipuja, mutta hän tuntee itsensä ikäistään vanhemmaksi. Välillä siis kolottaa.
– En pääse ikinä syövästä eroon. Sen kanssa pitää vain elää ja pärjätä. Välillä on takapakkeja ja paniikkia, mutta elän tavallista arkea ja olen äiti, joka on kotona. Liikuntatuntien lisäksi kävelen koiran kanssa päivittäin, kertoo Alanko liikuntarutiineistaan.
Muissa Pohjoismaissa liikunta jo mukana syöpähoidoissa
Etäliikuntatuokiot on kehitetty Läntisen syöpäkeskuksen ja Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen yhteistyönä. Idean äidit, liikuntasuunnittelija Marianne Himberg ja terveyden edistämisen asiantuntija Jenni Vaskelainen, ovat tyytyväisiä. Keväällä alkaneiden tuntien suosio oli niin kova, että liikuntaa jatketaan syksyllä.
– Keväällä linkkiä on klikattu noin 500 kertaa, mutta todellisia liikuntaan osallistuneiden määriä on vaikea selvittää. Tuokioita on katsottu muun muassa vuodeosastoilla. Jumppaamassa on ollut myös pariskuntia, kertoo Vaskelainen.
Läntisessä syöpäkeskuksessa työskentelevä liikuntasuunnittelija, fysioterapeutti Marianne Himberg selvitti liikunnan merkitystä syöpäsairauksien hoidossa omassa opinnäytetyössään. Hän huomasi, että liikunnan hyödyt eivät vielä ole Suomessa kovasti tiedossa. Hänen mielestään Suomen pitäisi pyrkiä samaan kuin muut Pohjoismaat.
– Suomessa on vasta viime vuosina alettu puhua liikunnasta ja syövästä. Muissa Pohjoismaissa on jo tiedetty, että liikunta pitää aloittaa jo syöpädiagnoosin jälkeen. Siellä on Suomea enemmän liikuntaryhmiä, kertoo Himberg.
Kaksikko toivoo nyt, että liikuntatuokiot saataisiin valtakunnalliseen jakeluun.
Tällä hetkellä niitä tehdään yhteistyössä koko Länsi-Suomen alueella eli mukana ovat Lounais-Suomen Syöpäyhdistys, Läntinen Syöpäkeskus, Turun yliopistollinen keskussairaala, Satasairaala, Satakunnan Syöpäyhdistys, Vaasan keskussairaala ja Pohjanmaan Syöpäyhdistys sekä rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finland.
Lihasvoimaa ja kestävyysliikuntaa terveen väestön tapaan
Syöpään sairastuneilla on samat liikuntasuositukset kuin niin sanotulla terveellä väestölläkin. Lihasvoimaa kehittävää liikuntaa pitäisi harrastaa vähintään kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja kestävyysliikuntaa vähintään 150 minuuttia viikossa.
– On vallalla myytti, että vakavasti sairastuneen pitää levätä ja kerätä voimia. Fakta on se, että kun tarpeeksi kauan lepää ja kerää voimia, viimeisetkin voimat häviävät. Huomasimme oman opinnäytetyöni aikana, että syöpää sairastavat voivat jopa kasvattaa lihasmassaa hienosti liikunnan avulla, kertoo Marianne Himberg.
Hän sanoo, että tutkimusten mukaan syöpää sairastavilla liikunta parantaa elämänlaatua, toimintakykyä ja vähentää erityisesti uupuneisuutta ja voimakasta väsymistä. Kaikkia kannustetaan harrastamaan monipuolista liikuntaa.
Joillekin syöpää sairastaville on täytynyt perustella liikunnan hyötyjä ja perustella, miksi on tärkeää liikkua. Kun potilaat ovat uskaltautuneet mukaan, monet ovat saaneet kipinän ja jatkavat.
– Aina on tärkeää kuunnella omaa kehoa ja tehdä asioita omien rajoitteiden puitteissa. Potilaat ovat yleensä tietoisia, jos joku asia pitää ottaa huomioon. Lihasvoimaa ja liikkuvuutta olemme jo harjoittaneet. Syksyllä otettiin mukaan rentoutusta, kertoo Himberg.
Mukana voi olla vaikka nimimerkillä
Syöpää sairastava voi osallistu etäliikuntatuokioihin aktiivisesti omalla nimellään tai nimimerkillä. Tunnin yhteydessä voi jäädä jopa keskustelemaan muiden kanssa ja saada vertaistukea.
Etäliikunta sopii erityisen hyvin myös heille, jotka haluavat kuitenkin pysyä omissa oloissaan. Moni jää mieluummin kotiin jumppaamaan myös koronatartunnan pelossa.
– Yleensä liikuntatuokio toteutetaan niin, että kuntoilija voi olla omassa rauhassaan. Hän voi tehdä liikkeitä yksin, vaikka on ryhmässä. Toiset jumppaajat eivät näe kotona jumppaavia, mutta vertaistuen mahdollisuus on myös tärkeää jumppatunnin yhteydessä, kertoo Jenni Vaskelainen.
Syksyn aikataulussa on tällä hetkellä muun muassa lihasvoimaharjoittelua vaihtuvin teemoin, lymfajumppaa, rentoutusta ja FasciaMethod- tunti. Aikataulu on samanlainen kuin jumppapaikoissakin: kun tunti on, osallistujat saapuvat ruudun ääreen joko kotona tai vaikka vuodeosastolla.
– Pohdimme jatkossa, miten kehitämme tunteja. Yleensä ohjaaja on livenä läsnä, mutta välillä turvaudumme etukäteen nauhoitettuun tuntiin. Voi olla, että jatkossa voisimme striimata myös läsnä olevien liikuntaryhmien tunteja kotona jumppaaville, kertoo Vaskelainen.
Tähän mennessä kuntoilijoista suurin osa on ollut naisia, mutta miehet toivotetaan tervetulleiksi. Liikuntatuokiot on tarkoitettu kaikenikäisille. Jo nyt mukana on ollut monen ikäisiä nuorista kahdeksankymppisiin.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 22.9. kello 23.
Lue lisää: