Keittiön pöydän ääressä istuu helpottunut äiti. Lappeenrantalainen Anu Tarvainen on viikkojen ajan etsinyt ratkaisua nuorimman lapsensa koulukyytiongelmaan.
7-vuotias Vili käyerityisopetuksessa Voisalmen koulussa. Koulu sijaitsee perheen kodista katsottuna toisella puolella kaupunkia.
Äidin kyydillä koulumatkaan menee 17 minuuttia. Taksilla koulumatka on kestänyt 1,5 tuntia suuntaansa, sillä koulutaksi kerää lapsia kyytiin ympäri kaupunkia.
Vilkas down-lapsi Vili on istunut lähes päivittäin kaksi tuntia taksissa. Liikenneturvallisuuden takia vilkkaille lapsille voidaan laittaa ylle magneettiliivi, jonka avulla lapsi pysyy paremmin paikallaan. Vili ei ole joutunut sidotuksi magneettiliivin avulla, koska hän kulkee kouluun pääsääntöisesti vanhempiensa kyydillä.
– Kyse on turvallisuudesta. Sen ymmärrän täysin. Mutta kun lapsi sidotaan 1,5 tunniksi, sitä en ymmärrä. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että lapsi ei itse ymmärrä, miksi hänet sidotaan ja miksi häntä rajoitetaan. Energinen lapsi turhautuu, kun joutuu olemaan penkkiin sidottuna, Tarvainen sanoi aiemmin Ylelle.
Nyt Vilin tarina on saanut onnellisen käänteen.
– Lääkäri kirjoitti erillisen lausunnon, että Vili tarvitsee nopeamman taksikyydin. Se laitettiin kuljetuksen järjestelijälle tiedoksi, ja Vili sai kyydin, Anu Tarvainen kertoo helpottuneena.
Taksi hakee nyt pojan kotipihasta kahdeksalta ja vie hänet suoraan koululle. Lasta ei tarvitse myöskään sitoa, vaan hän pärjää ajan taksikuskin kanssa musiikkia kuunnellen.
Tarvainen on erityisen tyytyväinen siihen, että Vilin yksilölliset tarpeet on huomioitu. Vili ei osaa puhua, vaan hän viittoo.
– Minua pyydettiin kirjoittamaan ranskalaisilla viivoilla ylös, minkälainen poika Vili on ja minkälaisia tarpeita hänellä on. Taksin kuljettaja voi vaihtua joka aamu, eikä voi olettaa heidän osaavan viittoa. Nyt jokainen kuljettaja tietää, minkälainen poika on odotettavissa.
Lakien raameissa
Koulupäivien kokonaispituus matkoineen ekaluokkalaisella Vilillä on yhdeksän tuntia. Vilin koulutaksi noutaa pojan aamulla seitsemän aikaan. Koulupäivä alkaa kello 8.30 ja loppuu klo 12.30. Sen jälkeen Vili menee iltapäiväkerhoon, jonka jälkeen hän pääsee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten kuljetuksella puolessa tunnissa kotiin. Kotona Vili on neljän jälkeen iltapäivällä.
– Vili tekee ekaluokalla jo pidempää työpäivää kuin virka-aikaa tekevät aikuiset.
Pitkät päivät ovat näkyneet Vilissä ennen kaikkea väsymyksenä.
– Niinä päivinä kun haen Viliä koulusta, hän nukahtaa autoon melkein saman tien.
Ylipitkäksi venyvä koulumatka on silti säädettyjen lakien raameissa. Tällä hetkellä perusopetuslain mukaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää alakoululaisella enintään 2,5 tuntia.
Yleinen ongelma
Tarvaisen perheen tilanne ei ole poikkeuksellinen. Yle uutisoi erityislasten ylipitkistä koulupäivistä jo vuonna 2018. Anu Tarvainen kertoo, että aihe puhuttaa edelleen paljon erityislasten vanhempien vertaistukiryhmissä.
– Ongelma on todella yleinen ympäri Suomen, Tarvainen sanoo.
Asiaan otti vuonna 2018 kantaa myös silloinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Hänen mukaansa erityislasten asema koulukyydeissä pitäisi ottaa paremmin huomioon perusopetuslaissa.
– Tämä kertoo siitä, että lainsäädäntö ei enää toimi, sanoi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vuonna 2018.
Pitkään Opetushallituksessa työskennellyt opetusneuvos Leo Pahkin kertoo, että hänen työpöydälleen ei ole tullut vetoomusta koulukuljetusten maksimiajan lyhentämisestä.
Pahkinin mukaan Opetushallituksessa ei myöskään tällä hetkellä ole käynnissä muutosesityksiä koulukuljetuksiin.
"Onhan se raskasta"
Anu Tarvainen kertoo olevansa yllättynyt, kuinka nopeasti asia lopulta järjestyi. Vili on kulkenut nopeammalla kyydillä nyt toista viikkoa.
– Poika on iloisempi ja se näkyy selkeästi hänen jaksamisessaan.
Myös äidin jaksamiselle asialla on ollut suuri merkitys.
– Aiemmin jouduin kuskaamaan Viliä esimerkiksi yövuoron jälkeen kouluun. Nyt pääsen 1,5–2 tuntia aikaisemmin nukkumaan ja lataudun paremmin.
Tarvainen kertoo olevansa tottunut vaatimaan lapselle oikeutettuja asioita. Hänen mukaansa kokemus vahvisti, että jos erityislasten vanhemmat eivät itse puutu asioihin, ne jäävät nopeesti taka-alalle.
– Onhan se raskasta, mutta ajan oman lapseni asioita ja se on minulle se tärkein asia.
5.11. klo 14.00 Juttua muokattu: Jutussa väitettiin virheellisesti, että Viliä sidottiin magneettiliiveillä koulukyydityksessä. Todellisuudessa niin ei koskaan tapahtunut, koska pääsääntöisesti Vilin vanhemmat kuskasivat hänet kouluun. Myös otsikkoa muokattu: "7-vuotiasta Vili-poikaa ei tarvitse enää sitoa" muotoon "7-vuotiaan Vili-pojan koulutaival helpottui"