Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Helsingin Lauttasaaressa on yksi ainoa kaupungin vuokrataloyhtiö.
Se tarkoittaa, että tuolla 24 000 asukkaan saarella on 99 prosenttia vapaarahoitteista, kovan rahan omistus- ja vuokra-asumista.
Yle tarkasteli eri alueiden asuntojen hallinta- ja rahoitusmuotojen jakaumaa Helsingissä tuoreimpien, vuoden 2019, lukujen perusteella.
Keskimäärin Helsingissä on valtion tukemaa ARA-vuokra-asumista vajaat 20 prosenttia, välimuodon asumista, kuten asumisoikeus- ja hitas-asumista, vajaat 6 prosenttia, sääntelemätöntä vuokra-asumista 30 prosenttia ja omistusasumista 45 prosenttia.
Eniten säänneltyä asumista on Itä- ja Koillis-Helsingissä: esimerkiksi Jakomäessä ARA-vuokra-asumista on lähes 60 prosenttia.
Kaupungin asuntopolitiikan mukaan uudisrakentamisessa tulisi noudattaa kaavaa, jonka mukaan 25 prosenttia täytyy olla valtion tukemaa kohtuuhintaista ARA-asumista, 30 prosenttia välimuotoja ja loput 45 prosenttia vapaarahoitteisia omistus- tai vuokra-asuntoja.
Kaupungin asuntopoliittisia tavoitteita on helpompi toteuttaa uusilla asuinalueilla, sillä ne rakennetaan usein kaupungin omistamille maille. Kuitenkin myös täydennysrakentamista koskevat samat periaatteet.
ARA-asuntovaltaisille alueille, kuten Vuosaaren Meri-Rastilaan, aiotaan rakentaa vapaarahoitteisia taloja tasapainottamaan alueen hallintamuotojakaumaa.
Mutta toteutuuko kaupungin asuntopolitiikka myös toisinpäin: rakennetaanko kovan rahan alueille, kuten Lauttasaareen, kohtuuhintaisia asuntoja tasapainottamaan kallista omistus- ja vuokra-asumista?
Asumismuotojen sekoittaminen koskee myös haluttuja alueita
Asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmannin johtaman osaston tehtävä on koordinoida asuntojen hallintasuhteiden jakaumaa Helsingissä.
– Jo vuosikymmeniä sitten on herätty siihen, ettei ole hyvä tehdä hallintamuodoltaan yksipuolisia alueita, mutta alun perin ajatus on lähtenyt siitä, että vuokra-asumisen keskittymiä tulisi välttää, Dhalmann kertoo.
Tavoitteet koskevat siis myös yksityisomistuksessa olevia tontteja ja täydennysrakentamista.
– Viime aikoina katseet ovat kohdistuneet myös halutuille alueille. Kaikille alueille halutaan saada kohtuuhintaista asumista, hän sanoo.
Jos maat omistaa joku muu kuin kaupunki, kaupungin pitää neuvotella maanomistajan kanssa ja tehdä maankäyttösopimuksia.
Lauttasaaren Vattuniemen alueelle on luonnosteltu asuntoja yli 3 200 asukkaalle.
Vattuniemen kaavoituksesta vastaavatiimipäällikkö, arkkitehti Mikko Reinikainen vahvistaa,että koska tontit puistoja ja katuja lukuun ottamatta ovat yksityisessä omistuksessa, kohtuuhintaisten asuntojen suunnittelu alueella on hankalaa.
– Vattuniemen alueen tonteilla on 16 eri omistajaa. Omistajina on yksityisiä, sijoittajia ja esimerkiksi rakennusyhtiöitä, hän kertoo.
Tästä kartasta pääset tutustumaan Helsingin alueisiin asuntojen hallinta- ja rahoitusmuotojen mukaan. Voit tarkastella kuinka paljon eri alueilla on säänneltyä vuokra-asumista, vapaarahoitteista vuokra-asumista, välimuodon asumista, kuten asumisoikeus- tai hitas-asumista sekä omistusasumista.
Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.
Tonttipäällikkö Vattuniemen rakentamisesta: ”Tulee olemaan pitkä prosessi”
Vattuniemen rakentaminen on niin laaja hanke, että sitä koskee velvoitteet yrittää neuvotella yksityisten maanomistajien kanssa ARA-tuotannosta.
– Se tulee olemaan haastava neuvottelukohde. Veikkaan, että tulee olemaan pitkä prosessi, sanoo tonttipäällikkö Sami Haapanen.
Tonttipäällikkö Sami Haapasen mukaan maanomistajille on kannattavampaa luovuttaa tontit kovan rahan tuotantoon, sillä ARA-tuotannossa tontista saa vain ARAn hyväksymän enimmäishinnan.
– Helposti puhutaan miljoonista euroista.
Haapanen vakuuttaa, että Lauttasaareen alueelle on yritetty rakentaa ARA-asuntoja, vaikka alueelle on rakennettu valtavasti myös 2000-luvulla.
– Maankäyttösopimuksilla sopiminen ei ole ollut ihan hirveän pitkään käytäntö. Aikaisemmin valtio ja ARA tekivät ARA-tuotteet omille mailleen.
Haapanen selittää Lauttasaaren tilannetta historialla, sillä että maat ovat alusta pitäen olleet yksityisessä omistuksessa.
Haapasen mukaan 1900-luvun alussa maanomistaja Julius Tallbergin suvun maita oli yritetty myydä Helsingin kaupungille. Kaupunginisät eivät kuitenkaan halunneet ostaa saarta, koska se oli niin kaukana, eikä sinne ollut siltaakaan.
– Jos kaupat olisi tehty, Lauttasaaresta olisi varmaan muotoutunut vähän toisenlainen alue, Haapanen pohtii.
Mitä se haittaa, jos yksi alue säilyy kalliina kovan rahan alueena?
Nyt Lauttasaareen kuitenkin johtavat sillat ja metro suhahtaa saareen muutamassa minuutissa.
Millaisia keinoja kaupungilla on käytettävissään, jos näyttää siltä, että jollakin alueella jatkuvasti epäonnistutaan saamaan aikaan kohtuuhintaista asumista?
– Tilanteessa, jossa ei ole juurikaan säänneltyä tuotantoa, voidaan miettiä myös sitä, pitäisikö sellaiselle alueelle saada kohtuuhintaista tuotantoa hinnalla millä hyvänsä, asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann sanoo.
Dhalmann ei tarkemmin erittele, mitä "hinnalla mitä hyvänsä" voisi tarkoittaa ja pitäisikö Lauttasaareen ottaa tuo metodi käyttöön.
Kohtuuhintaisia asuntoja suunnitellaan rakennettavaksi kaupungin maille Koivusaareen Lauttasaaren kylkeen. Helsingin kaupungilta vahvistetaan, että myös Länsiväylän varren suunnitelmia tuhansista asunnoista ollaan herättämässä eloon.
Jos yksityisten omistamille tonteille on vaikea rakentaa, ei kaupungin omistamille alueille, kuten puistoihin, voi noin vain rakentaa.
– Se on aina kaupankäyntiä, koska myös viheralueita halutaan säilyttää. Se on aina kokonaisharkintaa, ja siksi se on niin vaikeaa, sanoo Dhalmann.
Mitä se haittaisi, jos Lauttasaari pysyisi jatkossakin kovan rahan saarena? Keneltä se olisi pois?
– Ehkä se ei olisi keneltäkään pois, mutta kaupungin näkökulmasta tässä on kysymys siitä, että ARA-tuotantoa ja säänneltyä tuotantoa pitää rakentaa jonnekin, sanoo Dhalmann.
Vuoden 2022 asuntotuotantotavoite on talousarvioehdotuksen mukaan 8 000 asuntoa, joista siis lähes puolet pitäisi olla kohtuuhintaista asumista.
– Siksi me pyrimme siihen, että saamme säänneltyä asumista myös alueille, joissa sitä on vähän. Toinen vaihtoehto on se, että säännelty asuntotuotanto kohdistuu niille alueille, jossa sitä on runsaasti.
–Ja sitä emme halua, Dhalmann toteaa.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 29. syyskuuta kello 23:een saakka.
Lue seuraavaksi: