Ekaluokkalainen istuu vielä 45 minuutin jälkeen ahdistuneena kotitehtävien parissa. Joukossa on tehtäviä, joiden ymmärtäminen kestää aikuiseltakin tovin. Onkohan opettaja nyt antanut liian ison palan purtavaksi?
– Ehdottomasti lapsella on liikaa läksyjä, jos hän tuskailee niiden kanssa tai niihin kuluu hurjan paljon aikaa. Toinen merkki liiasta läksymäärästä on se, jos lapsi sanoo, että hän ei selviä niistä tai ei tiedä, kuinka ne tehdään. Tai jos läksyt jäävät toistuvasti tekemättä, toteaa Opettajankoulutuslaitoksen johtaja, dosentti Sirpa Eskelä-Haapanen.
Suomessa opettajilla on hyvin vahva autonomia. Kotitehtävistä tai niiden määrästä ei ole olemassa mitään yleistä ohjeistusta vaan oppilaan läksyt riippuvat täysin opettajasta.
– Meillä on opettajia, jotka antavat läksyjä ihan älyttömästi ja opettajia, jotka eivät anna läksyjä juuri ollenkaan. Läksyistä pitäisi ehkä käydä enemmän pedagogista keskustelua, sanoo Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokinen.
Voit kertoa omista kokemuksistasi jutun lopussa.
Mitä haittaa liiasta läksymäärästä voi olla?
Läksyt opettavat ekaluokkalaiselle koululaistaitoja ja sitä, että koululaisen elämään kuuluu tiettyjä velvollisuuksia. Läksyjen tehtävä on ennen kaikkea kerrata koulussa opetettuja asioita.
Sirpa Eskelä-Haapasen mukaan kotiin ei pidä koskaan antaa sellaisia tehtäviä, joita ei ole koulussa käsitelty. Tehtävissä ei saa myöskään olla sellaisia uusia asioita, joiden kanssa lapsi on vielä epävarma.
– Jos lapsi kamppailee esimerkiksi k-kirjaimen kanssa ja on saanut tuherrettua tunnilla pari kirjainta, olisi ihan hirveätä, jos opettaja sanoisi, että teepä kotona aukeama loppuun. Pitää miettiä, kuinka paljon lapsen käsitystä itsestään oppijana heikentää se, jos vielä antaa suurta ponnistelua vaativaa ja epäonnistumista tuottavaa tehtävää kotiin.
Eskelä-Haapanen on opettanut 1. ja 2. luokkia 20 vuotta, toiminut esi- ja alkuopetuksen yliopistonlehtorina sekä tehnyt tutkimusta alkuopetuksen parissa.
Hänen mukaan motivaatio on tärkein elementti lapsen koulunkäynnissä. Motivaatiota on pystyttävä pitämään yllä niin, että lapsen käsitys itsestään oppijana säilyy myönteisenä.
– Aika nopeasti saadaan koulu tuntumaan epämielekkäältä jos läksyjä on liikaa ja ne ovat liian vaikeita. Lapsi ajattelee, että hän on epäonnistunut koululaisena ja oppijana.
Pahimmillaan liika läksymäärä voi johtaa mutkan kautta huonoihin oppimistuloksiin.
– Oppilaan käsitys itsestään oppijana heikkenee, mikä vaikuttaa itsetuntoon, minäpystyvyyteen, motivaatioon ja koulussa jaksamiseen. Niillä taas on tutkimusten mukaan vaikutusta oppimistuloksiin. Kun vielä muut lapset luokassa huomaavat, että tuo on se oppilas, jolla on aina läksyt tekemättä, se voi vaikuttaa jopa sosiaalisiin suhteisiin, Eskelä-Haapanen sanoo.
Mikä on sopiva määrä läksyjä ekaluokkalaiselle?
Sirpa Eskelä-Haapasen mukaan läksyille ei ole olemassa mitään kiveen hakattua suositusmäärää, sillä jokainen oppilas on yksilö.
Pari nyrkkisääntöä kuitenkin on: ekaluokkalaisella läksyihin saisi mennä maksimissaan puoli tuntia aikaa päivässä ja perjantaisin ei saisi tulla läksyjä ollenkaan, jotta viikonloppuna olisi aikaa vapaalle toiminnalle.
Erityisen oleellista on se, ettei kaikille oppilaille anneta samoja läksyjä. Eriyttämisellä taataan se, että opetus tavoittaa jokaisen yksilön.
– Jos kaikille annetaan aina samat läksyt, vain pieni osa oppii ja pysyy mukana, yleensä keskikasti. Muut oppilaat turhautuvat, epämotivoituvat tai putoavat kyydistä, Eskelä-Haapanen sanoo.
Rehtorina työskentelevän Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokisen mielestä ekaluokkalaisten läksyihin käyttämä aika saisi olla maksimissaan 15 minuuttia.
– Lasten pitää ehtiä iltaisin harrastaa ja tehdä muita asioita, Jokinen toteaa.
Toinen antaa yhden, toinen jopa yhdeksän tehtävää
Suomen Luokanopettajat toteutti Ylen pyynnöstä jäsenistölleen kyselyn läksyistä. Kyselyyn vastasi 66 alkuopettajaa 50 eri paikkakunnalta ympäri Suomen.
Erilaiset näkemykset läksyjen määrästä tulivat kyselyssä hyvin esiin. Siinä, missä yksi opettaja antoi yhden kotitehtävän päivässä, toinen kertoi antavansa päivittäin läksyjä 2–3 oppiaineesta, joista jokaisesta 2–3 tehtävää.
Keskimäärin annettiin noin kolme eri tehtävää päivässä.
- Enintään kahdesta aineesta päivässä, lukuläksy sekä matikan tehtäviä pari tai kirjoitustehtävä. 1. luokan opettaja, Kokkola
- Joka päivä ainakin yksi läksy, maksimissaan kolme eri läksyä. Ekaluokalla olisi tärkeää, että lukemisesta olisi läksyä lähes joka päivä. Tapanani on lukuläksyn kohdalla ollut myös määritellä, että läksy pitää lukea esim. kolme kertaa. 2. luokan opettaja, Harjavalta
Hieman alle puolet vastaajista oli sitä mieltä, että oppilaalla saisi kulua läksyjen tekemiseen aikaa enintään puoli tuntia. Iso joukko opettajia piti maksimina 15 minuuttia. Vaihteluväli vastauksissa oli 5–45 minuuttia.
Valtaosa vastaajista kertoi, ettei anna läksyjä perjantaisin, mutta joukossa oli myös opettajia, jotka antoivat kotitehtäviä kaikkina päivinä.
Yksimielisiä kyselyyn vastanneet opettajat olivat siitä, että kaikille oppilaille ei pidä antaa samoja läksyjä.
- Jokaisen läksyt mietitään oman tason mukaan. Suurin osa pystyy tekemään samat läksyt. Ne, jotka joutuvat ponnistelemaan paljon, saavat esimerkiksi vain osan tehtävästä läksyksi tai täysin eri tehtävän. Jotkut taas tarvitsevat selkeästi haastavampia tehtäviä. Koska lapsien taitotaso on erilainen ja jokaiselle pyritään tarjoamaan onnistumisen kokemuksia, on eriyttäminen välttämätöntä. 1. luokan opettaja, Ulvila
Läksymäärien suuri vaihtelu on haitallista
Sirpa Eskelä-Haapasen mielestä läksymäärien suuri vaihtelu opettajan mukaan voi olla monellakin tapaa haitallista, varsinkin jos vaihtelua on saman koulun sisällä.
Ensinnäkin se aiheuttaa epätasa-arvon kokemuksia, kun oppilaat ja vanhemmat vertailevat läksymääriä keskenään. Vähän läksyjä saavan oppilaan vanhemmat voivat pelätä lapsensa jäävän jostain paitsi, kun taas paljon läksyjä saavan oppilaan vanhemmat voivat kokea suuren työmäärän epäreiluna.
Toiseksi läksymäärien vaihtelu alkaa helposti leimata opettajia. Oppilaat ja vanhemmat oppivat nopeasti, kuka opettaja antaa paljon läksyjä ja kuka vähän.
Läksymäärien vaihtelusta voi olla Eskelä-Haapasen mielestä yleisestikin haittaa.
– Ne lapset, joilla ei ole ollut läksyjä, heidän oppimisensa on todennäköisesti ollut pinnallisempaa kuin niillä, jotka ovat saaneet mahdollisuuden kerrata. Toisaalta paljon läksyjä saaneet oppilaat ovat voineet kuormittua ja se on voinut vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa laajemmin. Tässä on kyse tosi isoista asioista.
Pitääkö lapsen selvitä läksyistä itse?
Eniten opettajia jakoi kysymys siitä, pitääkö lapsen selviytyä läksyistä itsenäisesti.
Kaksi viidestä opettajasta oli selvästi sitä mieltä, että lapsen tulee selviytyä läksyistä itsenäisesti.
- Pitää olla sellaisia ennalta tuttuja tehtävätyyppejä, että lapsi osaa periaatteessa tehdä itsekseen. 1. luokan opettaja, Seinäjoki
- Periaatteessa kyllä. Läksynä oleva asia on harjoiteltu päivällä koulussa ja läksytehtäväkin (mitä tehdään) käyty läpi. 1. luokan opettaja, Hämeenlinna
Noin kolmannes taas oli selvästi sitä mieltä, että lapsen ei tarvitse selviytyä itsenäisesti, vaan vanhempien on osallistuttava läksyjen tekemiseen.
- Ei missään tapauksessa eikä se esim. lukemaan opetellessa olisi edes mahdollista kaikkien lasten osalta. Vanhempien velvollisuus on auttaa ja valvoa läksyjen tekoa. 1. luokan opettaja, Alavus
- Ei missään nimessä. Matematiikasta ehkä suoriutuu itsenäisesti, mutta lukemista tulee kuunnella kotona. 1. ja 2. luokan opettaja, Kauhava
Sirpa Eskelä-Haapasen kanta asiaan on selvä: lapsen pitäisi selviytyä läksyistä itsenäisesti.
– Kyllä lapsi selviytyy läksyistä, jos koulu on hoitanut tehtävänsä.
Mikä on vanhemman rooli?
Kaikki kyselyyn vastanneet opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että vanhemman olisi hyvä jollain tavalla osallistua läksyjen tekemiseen. Erityisen tärkeänä pidettiin lukuläksyn kuuntelemista.
Vanhempi nähtiin ennen kaikkea kannustajan ja tukijan roolissa.
- Vanhempien ei tarvitse välttämättä tarkistaa tai tehdä yhdessä. Mutta vanhemman pitää olla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja välittää positiivista asennetta opiskelua ja sen vaatimaa työtä, kuten läksyjä kohtaan. 1. luokan opettaja, Vantaa
- Vanhemman tuki on erittäin tärkeää pienelle ekaluokkalaiselle. Tehtäviä ei tarvitse välttämättä tarkistaa, mutta olisi hyvä varmistaa, että lapsi on tehnyt läksyn ja ymmärtänyt sen. Jos vanhempi tukee lasta läksyissä, hän samalla osoittaa lapselleen olevansa kiinnostunut tämän koulunkäynnistä. Lukuläksy olisi hyvä kuunnella, sillä pienet ovat epävarmoja lukemisestaan ja kaipaavat paljon vanhemman kannustusta ja tukea. Jos haluaa innostaa lasta lukemaan, olisi hyvä myös itse näyttää mallia lukemalla kotona aina silloin tällöin jotain. Kannattaa myös miettiä miten koulusta puhuu, sillä aikuisten asenteet koulua kohtaan siirtyvät herkästi puheiden kautta lapsiin. 1. luokan opettaja, Ulvila
Marko Jokisen mielestä ekaluokkalainen tarvitsee vielä vanhemman mukaan läksyihin. Vanhempien tehtävä ei ole opettaa, vaan olla läsnä, tukea ja kannustaa.
– Nuorin lapseni aloitti Turun yliopistossa ja edelleen soittelee, että voidaanko auttaa häntä jossain tehtävässä. Se vaan on näin. Vanhempien roolin pitäisi olla sellainen. Ei tarvitse osata kaiken maailman asioita, mutta tehdä yhdessä, yrittää auttaa ja olla tukena.
Onko sinun ekaluokkalaisellasi mielestäsi liikaa läksyjä? Miten paljon autat ekaluokkalaistasi läksyjen teossa? Kerro kokemuksistasi tässä kyselyssä.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 7. lokakuuta klo 23.00 saakka.