Fossiiliset polttoaineet minimiiin, tilalle mahdollisimman puhtaasti tuotettua sähköä.
Tämä on yksi keskeisimmistä keinoista, joilla hiilidioksidipäästöjä pyritään vähentämään esimerkiksi liikenteessä, teollisuudessa, lämmityksessä ja muussa energiankäytössä.
Suomen Ilmastopaneeli esitti kesällä julkaistussa selvityksessään, että laajalla sähköön siirtymisellä Suomen päästöt voitaisiin vuoteen 2050 mennessä painaa lähes nollaan.
Sähköistämisessä on kuitenkin sivuvaikutuksia, eivätkä ne kohdistu tasapuolisesti eri ihmisryhmiin ja alueille.
Ilmastopaneelin tänään julkaistussa raportissa on nimetty kuusi ilmiötä, joiden hyödyt ja haitat jakautuvat yhteiskunnassa epätasaisesti esimerkiksi tulotason ja asumismuodon perusteella.
Yksi raportin laatijoista, tutkimusprofessori Paula Kivimaa Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) sanoo, että energiamurrokseen liittyviä kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta on tärkeää käsitellä, jotta ongelmia voidaan ennaltaehkäistä.
– Ideana on, että mahdollisimman moni saataisiin mukaan energiamurrokseen ja kukaan ei kärsisi siitä kohtuuttomasti.
1. Energiaköyhyys: sähkön hinta jakautuu epätasaisesti
Yhteiskunnan sähköistymisen kustannukset ja hyödyt jakautuvat epätasaisesti.
Uhkana on energiaköyhyys. Sillä tarkoitetaan tilanteita, joissa kotitalouksilla ei ole varaa tarvittuun energiaan esimerkiksi matalien tulojen tai asuinpaikan korkeiden energiakustannusten takia.
Sähköistymisen hyötyjiä ovat Ilmastopaneelin mukaan esimerkiksi kunnat, joille kertyy roimia verotuloja uusiutuvasta energiasta eli etupäässä tuulivoimaloista. Omakotitaloissa taas on mahdollista hyödyntää esimerkiksi maalämpöpumppuja ja sähköauton latauspisteitä, mikä ei useimmiten onnistu kerrostaloissa.
Keskimääräistä korkeampia kustannuksia taas koituu etenkin syrjäseutujen asukkaille, missä sähköverkon käyttäjiä on vähemmän kuin kaupungeissa. Siksi asiakaskohtainen kustannus siirtomaksuista ja verkkojen ylläpidosta nousee selvästi kaupunkilaisten hintoja korkeammaksi.
Ilmastopaneeli esittää ratkaisuiksi muun muassa lisäinvestointeja syrjäseutujen sähköverkkoihin.
Energiaköyhyyttä taas pitäisi torjua systemaattisella energiaköyhyyden seurannalla ja haavoittuvien ryhmien tunnistamisella. Ilmastopaneeli esittää, että energiatukia tulisi kohdentaa tehostetusti näille ryhmille.
– Sähköistyminen alkaa edistyä yhä nopeammin, joten on tärkeää tunnistaa ketkä ylipäätään voivat kärsiä tästä murroksesta ja ketkä kaipaavat lisäapua, tutkimusprofessori Paula Kivimaa sanoo.
Energiatukien ja -neuvonnan saatavutta tulisi Ilmastopaneelin mukaan parantaa myös kohdentamalla tiedottamista vaikeimmin tavoitettaville kuluttajaryhmille.
2. Fossiilisista polttoaineista luopuminen uhkaa elinkeinoja, mutta tuo samalla uusia mahdollisuuksia
Siirtymä sähköön vähentää fossiilisiin polttoaineisiin perustuvia työpaikkoja ja elinkeinoja.
Ratkaisuna Ilmastopaneeli esittää panostuksia uudelleenkouluttamiseen. Työllisyyttä tulisi ohjata korostetusti uusille, kehittyville energia-aloille, kuten tuulivoimaan.
Tutkimusprofessori Kivimaa korostaa, että on tärkeää tunnistaa ajoissa, miltä aloilta sähköistyminen esimerkiksi uhkaa viedä työpaikkoja.
– Hiipuville aloille tulisi luoda kannustimia esimerkiksi uudelleenkouluttamiseen ja uusiin elinkeinoihin siirtymiseen.
Yksilöiden välillä epätasa-arvoa aiheutuu esimerkiksi öljylämmitystä käyttäville kotitalouksille ja polttomoottoriautoilijoille. Ilmastopaneelin mukaan kuluttajia tulisi tukea lisäämällä energianeuvontaa ja tietoa erityisesti energiatukien saamisesta ja jakautumisesta.
Kerrostaloissa ja vuokra-asunnoissa asuville taas tulisi sääntelyllä ja neuvonnalla helpottaa siirtymistä sähköautolaturien tai maalämmön käyttöönottoon.
3. Energiapoliittiseen päätöksentekoon osallistuu liian harva
Ilmastopaneeli vaatii lisää "energiademokratiaa" eli kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia energiapolitiikkaan.
Syken Kivimaa toteaa, että vaikuttamismahdollisuuksia on viime vuosina lisätty esimerkiksi kansalaiskyselyillä. Ero aiempaan on merkittävä, koska energiapolitiikassa ovat perinteisesti korostuneet lähinnä teollisuuden tarpeet.
Ongelmana on, että osallistuminen edellyttää vähintään perustason ymmärrystä energiajärjestelmästä ja sähköntuotannosta sekä markkinoista.
– Lähtisin siitä, että huomioidaan paremmin eri ryhmiä, alueellisia näkökohtia ja esimerkiksi vuokra-asujia.
Osallistumista tulisi Ilmastopaneelin mukaan lisätä myös paremmalla tiedottamisella ja viestinnällä.
4. Kuka voi tuottaa itse energiaa?
Kun yhteiskunnat sähköistyvät, entistä useampi on sekä energiankäyttäjä että -tuottaja.
– Yksilöille tulee koko ajan uusia mahdollisuuksia tuottaa itse energiaa etenkin aurinkopaneeleilla ja päättää, minkälaista energiaa haluaa käyttää.
Oikeudenmukaisuuskysymys piilee siinä, kenellä on mahdollisuus omaan energiantuotantoon vaikkapa maalämmöllä tai aurinkopaneeleilla.
– Tähän vaikuttaa esimerkiksi, missä sattuu asumaan, paljonko on omaa varallisuutta ja asuuko vuokralla vai omistusasunnossa, Kivimaa toteaa.
Kivimaan mukaan olisi tärkeää tarkastella, miten uusien energiaratkaisuiden käyttöönottoa voidaan edesauttaa kerrostaloissa esimerkiksi asunto-osakeyhtiölaissa. Noin puolet suomalaisista nimittäin asuu taloyhtiöissä.
Vaikka omakotiasujat ovat etulyöntiasemassa, mahdollisuuksia on jatkuvasti enemmän myös kerrostaloissa. Esimerkiksi joitalkin sähköyhtiöiltä voi hankkia aurinkopaneeleita, jotka sijaitsevat muualla kuin oman kodin yhteydessä.
5. Älyteknologiat vähentävät energiankulutusta – jos niitä osaa käyttää
Digitalisaatio ja älyteknologiat mahdollistavat asumisen energiankäytön optimoimisen tai jopa sähkön paikallisen varastoinnin.
Älyratkaisuilla voidaan esimerkiksi säätää kodinkoneet ja lämmitys toimimaan tiettynä kellonaikana ja valaistus sammumaan automaattisesti, kun asukkaat lähtevät kotoa. Näin energiankäyttö vähenee.
Uusien ratkaisuden saavutettavuus edellyttää Ilmastopaneelin mukaan yleensä joko tietotaitoa teknologioista – tai paksua lompakkoa, sillä älyratkaisuita löytyy etenkin uusista asunnoista.
– Haaste on siinä, miten tekniikasta kiinnostumaton ihminen saisi käyttöönsä energiaa säästäviä teknologioita, Syken Kivimaa sanoo.
Kivimaa toteaa, että esimerkiksi kunnat voisivat pilotoida uusia teknologioita omistamissaan kiinteistöissä. Se vähentäisi teknologiaosaamisen tarvetta ja toisi uudenlaisille energiapalveluille lisää kysyntää, mikä puolestaan lisäisi niiden tarjontaa.
Energiaa säästäviä teknologioita saataisiin laajempaan käyttöön lisäämällä neuvontaa, Ilmastopaneeli suosittaa.
6. Lapset kaivavat älypuhelinmetalleja kehittyvissä maissa
Yksi kansainvälisesti merkittävimmistä energiamurroksen vaikutuksista kohdistuu kaivosmaihin, joissa tuotetaan mineraaleja ja metalleja uusiutuvan energian teknologian, sähköautojen, tietokoneiden ja älypuhelimien tarpeisiin.
Ongelmat on ulkoistettu pitkälti Euroopan ulkopuolelle kehittyviin maihin.
– Otetaan esimerkiksi Kongo, josta tulee suurin osa maailman koboltista. Siellä on huonoja työoloja, lapsityövoimaa ja paikallisia ympäristöhaittoja, Kivimaa sanoo.
Kaivosten ihmisoikeusrikkomusten hillitsemiseksi tarvitaan Kivimaan mukaan nopeasti lisää kansainvälistä sääntelyä.
Sama kysymys liittyy sähköistymisen lisäksi esimerkiksi öljyntuotantoon.
– Fossiilisissa on ollut ihan samoja ongelmia. Nyt olisi tärkeää, että niitä ei siirretä uusiutuvan energiaan ja sähköön nojaaviin järjestelmiin, Kivimaa sanoo.
Sääntelyn lisäksi Ilmastopaneeli suosittelee innovaatiotukia, joilla kannustettaisiin kehittämään vaihtoehtoja teknologian tarvitsemille mineraaleille ja metalleille. Lisäksi innovaatioilla voitaisiin parantaa mineraalien kierrätystä.
Ilmastopaneelin raportti perustuu kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen ja suomalaisen sidosryhmätyöpajan arvioihin.
Raportissa ei käsitelty liikenteen sähköistymistä, johon Ilmastopaneeli keskittyy myöhemmin julkaistavassa raportissa ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta.
Lue lisää:
Ilmastopaneeli: sähkön avulla Suomen päästöt voitaisiin painaa lähelle nollaa