Helsingin Meilahden sairaalassa on havaittu, että osa koronarokotuksen jättämättä ottaneista ei halua myöskään saada lääkkeellistä hoitoa sairauteensa.
Keuhkosairauksien erikoislääkäri Hanna–Riikka Kreivi kertoo, että vielä vuosi sitten kaikki olivat valmiita vastaanottamaan kaiken mahdollisen hoidon tautiinsa.
Nyt liki jokainen sairaalan joutunut potilas on rokottamaton. Potilaat eivät Kreivin mukaan ole joko uskaltaneet tai halunneet ottaa rokotetta.
– Sama ryhmä, joka vastustaa rokotteita, on myös usein epäileväinen lääkehoitojen suhteen, lääkäri toteaa.
HUSin Sydän– ja keuhkokeskuksen 18-paikkaisella keuhko–osastolla on nyt enemmän koronapotilaita kuin vuosi sitten, alkusyksystä vuoteissa on kerrallaan maannut 5–15 potilasta.
Samaan aikaan kun koronasta ja sen hoidosta on kertynyt paljon uutta tietoa, leviää maailmalla yhä enemmän sairauteen ja rokotteisiin liittyvää disinformaatiota eli vääristeltyä tai harhaanjohtavaa tietoa ja jopa väärennettyjä tutkimuksia.
Disinformaatio kokoaa erilaisiin salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhteen myös Suomessa ja ilmiö näkyy nyt sairaalahoidossakin yleisenä epäluulona lääketiedettä kohtaan.
– Laajemmin ajateltuna riskinä on, että koronavirukseen ja koronarokotteisiin liittyvän väärän tiedon levittäminen rapauttaa yleistä luottamusta lääketieteeseen ja viranomaisiin, Kreivi pohtii.
Kreivin osastolla tutkitaan myös koronan hoitoon sopivia lääkkeitä. Lääkkeiden tavoitteena on estää potilaita päätymästä teho-osastolle.
– Epäluulo ja pelot näkyvät haluttomuutena osallistua lääketutkimukseen, sanoo Kreivi, joka on yksi WHO:n Suomessa toteutettavan koronalääketutkimuksen tutkijalääkäreistä.
Lisäksi hänen mukaansa moni osastolla hoidettavista on vieraskielisiä ja se tekee potilaiden tutkimuksiin rekrytoinnista haastavaa. Potilaiden pitää ymmärtää mihin he ovat lupautumassa mukaan, koska tutkimukseen tarvitaan aina suostumus
Suomessa tällä hetkellä tutkimuksen kohteena olevat lääkkeet ovat entuudestaan tuttuja leukemian ja reuman hoidossa.
Lääkkeiden antoajankohdalla koronaa lääkitessä suuri merkitys?
Suomen noin kymmenessä sairaalassa toteutettavan Solidarity Finland–lääketutkimuksen vetäjän, professori Kari Tikkisen mukaan Helsingin ohella muuallakin Suomessa lääketutkimuksesta kieltäytyy nyt useampi kuin siihen on halukas lähtemään.
Koska potilaita on kuitenkin tänä syksynä viime vuotta enemmän, on heitä saatu rekrytoitua tutkimukseen tähän mennessä runsaammin kuin vuosi sitten.
Tikkinen kertoo, että sairaaloiden päätutkijoiden välisissä keskusteluissa nousee jatkuvasti esiin potilaiden rokottamattomuus sekä se, että sairaalaan päätyneissä on nyt enemmän niitä, jotka luottavat johonkin muuhun kuin lääketieteeseen.
– Osa puolestaan on ajatellut, että nuorina heidän riskinsä sairastua vakavasti on pieni.
Toisaalta Tikkinen sanoo saaneensa sairaaloista viestiä myös siitä, että joukossa on potilaita, jotka katuvat rokotteen ottamatta jättämistä.
Professorin mukaan sairaalahoitoon hakeutuneiden koronapotilaiden kunto vaihtelee. Joukossa on niitäkin, jotka joutuvat suoraan tehohoitoon hengitysvajeensa vuoksi.
Kun koronapotilas tulee sairaalaan, hänelle annetaan tarvittaessa aluksi ensiapua. Sen jälkeen tehdään laboratoriotestejä, mitataan verenpainetta, seurataan miten hengitys ja verenkierto toimivat ja katsotaan, kuinka happi kulkee. Sydänfilmi eli EKG otetaan lähtökohtaisesti kaikilta ja hyvin usein myös keuhkokuvat, lääkäri kuvailee.
– Osastolla potilas saa nesteytystä, ja tarvittaessa kuumeen ja kivun hoitoa. Ilman lisähappea selviää harva. Verenohennuslääkkeellä pyritään estämään tukoksia ja deksametasoni-kortisonihoidolla rauhoittamaan ylikierroksilla käyvää elimistön tulehdusreaktiota, Tikkinen selvittää.
Lääketutkimukseen osallistumiseen potilaalle tarjotaan mahdollisuutta, kun perushoidot on saatu aloitettua.
Koska kyse on satunnaistutkimuksesta, potilaat arvotaan lääkärin mukaan kolmeen ryhmään. Niihin, jotka saavat standardihoitoa tai niihin, jotka saavat sekä standardihoitoa että leukemian hoitoon alun perin kehitettyä Imatinibi–tablettia tai standardihoitoa ja kertaluontoisesti, suonensisäisesti annettavaa reumalääke Infliksimabia.
Kun Tikkinen lähti puolitoista vuotta sitten vetämään koronalääketutkimusta Suomessa hän ja moni kollegansa arvelivat, että tutkimukselle on tarvetta vuoden verran.
– Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä hyrrä pyörii vielä pitkään. Virusta on yhteiskunnassa ja varsinkin globaalisti paljon, eikä rokotuskattavuus ole vielä riittävän korkea. Tällöin tietenkin työmme merkitys koronalääkkeiden löytämisen parissa korostuu, Tikkinen toteaa.
Lääketutkimuksen vetäjän mukaan tähän mennessä on löydetty kaksi toimivaa lääkettä, mutta kaikkien potilaiden kohdalla nekään eivät tehoa.
– Kokeet ovat toisaalta myös osoittaneet, minkälaisia lääkkeitä ei ainakaan pidä käyttää. Esimerkiksi malarialääke hydroksiklorokiini pikemminkin lisää kuin vähentää kuolemia, hän toteaa.
Tikkisen mukaan on todennäköistä, että monen lääkkeen kohdalla sen antoajankohdalla on suuri merkitys.
Teho–osastoille saapuvien koronapotilaiden määrä on ollut nousussa
Tyypillisin koronan vuoksi teho–osastolle päätyvä potilas on tällä haavaa ilman rokotusta oleva 40-60-vuotias mies, kertoo Kuopion yliopistollisen keskussairaalan KYSin tehohoidon yksikön johtaja Stepani Bendel.
– On paljon potilaita, joilla ei ole mitään riskitekijöitä, lukuun ottamatta sitä, että heitä ei ole rokotettu.
Siinä vaiheessa kun potilas tietää olevansa matkalla teho–osastolla, kaikki lääketieteen tarjoama apu otetaan Bendelin mukaan yleensä auliisti vastaan.
Koronan vuoksi tehohoitoon joutuneita potilaita on hoidettu nyt puolentoista vuoden ajan, eikä loppua ole toistaiseksi näkyvissä. Tehopotilaiden määrä on pyörinyt Suomessa pitkään 20–30 potilaan välillä ja ollut viime viikkoina hienoisessa nousussa.
– Niin kauan kun meillä on nykyisessä määrin rokottamattomia ihmisiä, ainakin talven yli mennään näissä luvuissa, ehkä paljon pidempäänkin, Bendel pohtii.
Bendelillä on näpeissään koko Suomen covid-19–potilaiden tehohoidon tarpeen tilannekuva, jota koordinoidaan Kuopiosta käsin professori Matti Reinikaisen johdolla.
– Seuraamme jatkuvasti tilanteen kehittymistä tehohoidon näkökulmasta. Siitä on huolehdittava, että kaikki saavat asianmukaisen hoidon, myös muut kuin koronapotilaat ja tämä ylettyy perusterveydenhuoltoon saakka.
Bendelin mukaan teho–osastojen kannalta on ongelmallista, kun henkilökunnan eristyismitoitusta joudutaan pitämään yllä kuukausien ajan.
– Teho-osastoja ei ole oikeastaan suunniteltu näin pitkäaikaiseen poikkeustilanteeseen, hän huomauttaa.
Osa teholle päätyneistä koronapotilaista ei pääse palaamaan työelämään
Kun koronapotilaita alkoi keväällä 2020 saapua teho–osastoille, Bendel havaitsi, että covid-19–keuhkotulehdukseen liittyvä hengitysvajaus oli poikkeuksellinen, vastaavaa ei ollut tullut koskaan vastaan missään muussa sairaudessa. Myös potilaiden kunnon aaltoilevuus oli uutta.
Puolentoista vuoden aikana on Bendelin mukaan opittu lukemaan potilaiden taudinkuvaa paremmin.
– Osaamme arvioida potilaiden hengitysvajauksen tukihoitojen tarvetta ennakoivammin. Lääkeaineista hyytymisenesto ja tulehdusta estävien lääkeaineiden, kuten deksametasonin ja tosilitsumabin hyödyllisyys on tullut osoitetetuksi.
Teho–osastojakson hengityslaitehoito vaatii potilaan pitkää nukutuksessa pitoa.
Usein potilaalla on edessään viikkojen tai kuukausien kuntoutusjakso, joka alkaa siitä, että ihmisen on opeteltava hengittämään itsenäisesti. Sen jälkeen harjoitetaan lihaksistoa, jotta pärjätään perusasioissa, kuten istumisessa ja kävelyssä. Osa ei sittenkään pysty palaamaan työelämään.
Kuntoutumista ja paluuta normaalielämään on Bendelin mukaan täytynyt edeltää monta olennaista asiaa, muun muassa hyvä hengityslaitehoito rauhoittavinen lääkityksineen, rauhallinen toipumisympäristö ja uni-valverytmin ylläpito.
Myös kuntoutuksessa tarvitaan runsaasti henkilökuntaa, kuten sairaanhoitajia, fysioterpapeutteja ja lähihoitajia.
– Toivuttuaan joku saattaa meille tai läheisille todeta, että rokote olisi sittenkin kannattanut ottaa, Bendel sanoo.
Lisää aiheesta: