Välkkyviä valoja, rytmikästä hurinaa, koneiden kalketta ja kilkettä. Järvenpään taidemusessa yleisöä odottaa varsin hämmentävä näky. Museon on vallannut kokonainen pienoiskaupunki, joka sykkii elämää virtapiirien, mikrosirujen, kovalevyjen, kiemurtelevien kaapeliryppäiden ja jatkuvan informaatiotulvan tahdissa.
– Tässä spekuloidaan sillä, että kokonainen kaupunki on peittynyt erilaisilla koneilla. Tämä installaatio tutkii kaupungissa virtaavaa dataa ja sitä, kuinka navigoimme kaupunkimaisemassa. Teoksen näkökulma liittyy valvontaan, mediataiteilija Stanza kertoo valtaisasta The Nemesis Machine -installaatiosta.
Isoveljen valvonnassa
The Nemesis Machine on oiva esimerkki 1980-luvulla uransa aloittaneen Stanzan eli Steve Tanzan taiteesta, jonka keskiössä on usein ihmisen ongelmallinenkin suhde teknologiaan. The Nemesis Machine hyödyntää museon ulkopuolelta tulevaa reaaliaikaista dataa, kuten säätietoja, joita tässä tapauksessa otetaan Järvenpään kaupungista. Urbaanin viidakon keskiöstä nousee myös pylväs, johon tulee valvontakameran kuvaa museovieraista.
Teknologiafriikille Stanzan lukemattomia yksityiskohtia sisältävä taide voi olla unelmien täyttymys, jollekin toiselle se voi antaa painajaismaista osviittaa väärään suuntaan menevästä kehityksestä, jossa ollaan valvontayhteiskunnan uumenissa.
– Tällaisen taiteen voi kokea sekä utooppisena että dystooppisena, tästähän löytyy isoveli valvoo -viittauksia. Tavallaan nämä instaallatiot kertovat siitä, millainen tulevaisuus meitä ehkä odottaa parinkymmenen vuoden kuluttua, Stanza pohtii.
Järvenpään taidemuseossa oleviin teoksiin on upotettu sensoreita, jota välittävät tietoa myös kävijöistä. Mukaan mahtuu jopa alkoholipitoisuuksia mittaava sensori: jos museossa lemahtaa alkoholi, tieto kulkeutuu taideteoksiiin. Ideana on, että datavirrat muokkaavat Stanzan teoksien estetiikkaa ja ulkoista olemusta – kuten ne muokkaavat ihmistäkin.
– Liikumme teknologian kuorruttamassa, ykkösistä ja nollista muodostuneessa binäärisessä ympäristössä, joka voi seurata meitä kaikkialle – ja me tiedämme sen, kannammehan mukana puhelimiamme ja henkilökorttejamme. Tästä huolimatta ajattelemme olevamme yksilöitä, jotka elävät individualismin aikakautta. Olemme kuitenkin osa valvontakapitalismia. Ja olemme myös hyväksyneet sen, että meitä tarkkaillaan ja että dataamme manipuloidaan, Stanza toteaa.
Käytännössä valvontakapitalismissa teknologiayritykset ja Facebookin ja Instagramin kaltaiset sosiaalisen median palvelut keräävät käyttäjistään dataa, jota hyödynnetään mainonnassa ja jolla tehdään bisnestä. Algoritmeilla taas pystytään vaikuttamaan paitsi ihmisten kulutustottumuksiin, myös mielipiteisiin. Aihepiiriä on käsitellyt muun muassa viime vuonna julkaistu Jeff Orlowskin Netflix-dokumentti Valvontakapitalismin vaarat, joka herätti runsaasti keskustelua.
Valvontakapitalismi on nivoutunut uusimpaan teknologiaan, ja siihen liittyy myös tekoälyn käyttöä.
– Haluan esittää kysymyksen siitä, millä tavalla tekoäly vaikuttaa tulevaisuudessa esimerkiksi kaupunkien hallinnointiin: mikä on lopputulos, jos luovutamme kaiken kontrollin koneille? Enkä tarkoita lopputuloksella näissäkin installaatioissa fyysisesti näkyviä välkkyviä valoja, vaan vaikkapa sosiaalista tilaa.
Esimerkiksi EU otti tänä keväänä ensimmäisen kerran kantaa tekoälyn avulla tapahtuvaan ihmisten massavalvontaan.
Olemmeko osa laumaa?
Kytketty kaupunki, kätketty taide -näyttelyn teoksiin kuuluu myös Herd Above the Noise -installaatio, josta löytyy pari tuhatta urbaania ääninäytettä Lontoosta Sao Paulon ja Istanbulin kautta Thaimaan Bangkokiin.
Museovieras voi leikitellä oma-aloitteisesti äänillä, joita virtaa 200 kaiuttimesta. Ääninäytteitä Stanza on kerännyt matkoiltaan viimeisten 20 vuoden ajan. Tämän lisäksi teoksen nimeen sisältyy hauska sanaleikki:
– Nykyaikana meitä pommitetaan jatkuvalla informaatiotulvalla. Meidän on vaikea tulla kuulluksi (=heard), koska olemme osa laumaa (=herd).
Mitä mieltä industriaaalimusiikkiakin aikoinaan tehnyt taiteilija on koneiden tuottamasta äänimaailmasta?
– Nuo äänethän tulevat tietoliikenteestä, ja ne antavat kuvan siitä, että kone saattaisi ajatella ja olla elävä olento. Ja vähän suuremmassa kontekstissa: kun liikumme kaupungissa, voi tuntua siltä että kaupungilla on oma sielu.