Jyväskylässä asuva Iida Laiho, 25, osti ensimmäisen peliläppärinsä ylioppilasrahoilla ja alkoi pelata taistelupelejä. Hän on kuitenkin kokenut pelatessaan sukupuoleensa kohdistuvaa häirintää ja ahdistelua.
– Ehdin sanoa vaan “moi” mikkiin, ja häirintä alkoi heti eli se ei voinut liittyä muuhun kuin sukupuoleeni, koska peli ei ollut ehtinyt varsinaisesti alkaa.
Tuttuja pelikavereita ei alkuun ollut, joten niitä oli etsittävä tuntemattomista. Usein peleistä ei tullut mitään, koska miespelaajat vain tekivät pusuääniä mikkiin, kehottivat palaamaan keittiöön tai seurasivat pelissä, jolloin ei ainakaan ollut mahdollisuutta voittaa. Pahimmillaan häirintä on ollut suoraa seksuaalista ahdistelua ja huorittelua.
– Surullisin oli, kun äänen perusteella noin 12-vuotias poika sanoi “tuu tänne imee mun munaa”. Harmillista, että vanhemmilta pelaajilta saa tällaisen esimerkin, Laiho sanoo.
Moni välttelee mikin käyttöä
Moni kilpailullisia videopelejä harrastava nuori joutuu häirinnän kohteeksi pelatessaan. Jopa 70 prosenttia alle 30-vuotiaista aktiivisista pelaajista on kokenut itseensä kohdistuvaa häirintää tai vihapuhetta.
Aihetta on selvittänyt Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden ylläpitämä Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanke. Kyselyyn vastasi 156 aktiivisesti kilpailullisia videopelejä pelaavaa 15–29-vuotiasta nuorta. Heistä yhdeksän kymmenestä toivoi myös, että häirintään ja vihapuheeseen puututtaisiin enemmän.
Selvityksestä käy ilmi, että eniten häirintää kokevat naiset, seksuaalivähemmistöt ja alle 18-vuotiaat pojat. Joka kolmas alle 18-vuotias pelaaja kertoo tulevansa kiusatuksi ikänsä takia pelien äänichatissä. Tämän vuoksi moni välttelee sen käyttöä, jotta heidän ikänsä ei tulisi ilmi.
15-vuotias pelaaja sivuuttaa kommentit
Peleissä tapahtuva vihapuhe ja häirintä voi olla esimerkiksi nimittelyä, uhkailua tai uuden pelaajan taitojen arvostelua. Selvityksen mukaan valtaosa vihapuheesta ja häirinnästä jää aikuisilta huomaamatta tai nuoret eivät siitä kerro. Peleistä ulkopuolelle jättämisestä raportoidaan useammin kuin muunlaisesta häirinnästä.
– Hankkeen tavoitteena on kehittää pelikulttuuria avoimeksi sekä vihapuheesta ja häirinnästä vapaaksi harrastukseksi lisäämällä tietoisuutta peleissä tapahtuvasta häirinnästä ja kehittämällä keinoja siihen puuttumiseen, sanoo Non-toxic -hankkeen projektisuunnittelija Riikka Lehtinen.
Kuopiolaisen 15-vuotiaan Tomi Tirrosen mielestä peleissä on enemmän hyvää, vaikka häirintää jonkin verran tapahtuu. Hän mainitsee hyviksi puoliksi esimerkiksi kielitaidon karttumisen ja uudet tuttavuudet. Tirronen on pelannut tietokoneella viitisen vuotta ja sitä ennen pelitunteja on kertynyt konsoleilla.
– Tietynlainen herjaaminen mielestäni kuuluu peleille, mutta joillakin ihmisillä se menee pahasti yli. Taistelu- ja strategiapeleissä sitä tapahtuu enemmän, Tirronen pohtii.
Hän kertoo, että omien kavereiden kesken erimielisyydet ratkotaan puhumalla, mutta varsinaista häiriköintiä ei ole. Nimittelyä tai häiriköintiä tulee joskus tuntemattomilta pelaajilta. Saatetaan ampua omia pelaajia tai potkia ulos pelistä, mutta enimmäkseen haukutaan pelitaitoja, jos matsi ei menekään hyvin. Tirronen itse yleensä vain sivuuttaa kommentit.
Tirronen muuttaisi pelikulttuuria vain joidenkin pelaajien osalta. Asiattomuuksia ei ole kiva kuunnella, mutta niihin puuttuminen tuntuu välillä vaikealta.
Yhteiset säännöt ja keskusteluihin moderointi
Suomen elektronisen urheilun liitto haluaa edistää yhdenvertaisuutta laajentamalla pelaajakuvaa ja järjestämällä koulutuksia häirinnän kitkemiseksi. Erilaisia pelaajia ja heidän motivaatiotaan pelaamiseen on esitelty videolla, jolla kampanjoidaan syrjinnästä ja häirinnästä vapaan pelikulttuurin puolesta.
Liitolla on myös eettinen ohjeisto, joissa on oma osio pelaajille ja tapahtumien järjestäjille. Pelaajia kehotetaan positiivisempaan kommunikointiin ja muistutetaan, että verkossa käytävissä keskusteluissa on samat normit kuin kasvokkain.
Non-toxic -hankkeen projektikoordinaattori Sonja Ahtiainen kertoo, että he ovat järjestäneet SEULin kanssa yhteistyössä koulutuksia ja työpajoja e-urheiluorganisaatioille ja pelitapahtumien järjestäjille. Hanke on kouluttanut myös muun muassa nuorisotyöntekijöitä syrjimättömästä pelikulttuurista. Niissä käydään läpi lista konkreettisia ehdotuksia, joita voi soveltaa omaan toimintaan sopiviksi. Niitä ovat esimerkiksi sääntöjen laatiminen ja niiden pitäminen näkyvällä paikalla, keskustelukanavien moderointi ja oppaiden laatiminen aloittelijoille, jotta kynnys tulla toimintaan mukaan alenisi.
– Voi myös tehdä toimipaikkaan turvallisemman tilan periaatteet yhdessä nuorten kanssa, jotta kaikki tietävät olevansa tervetulleita omana itsenään, projektisuunnittelija Riikka Lehtinen ehdottaa.
Erityisesti tytöt eivät usein uskalla olla omana itsenään pelatessaan ja välttelevät sukupuolen paljastavia käyttäjätunnuksia ja mikrofonin käyttöä. Naispelaajien taitoja ja oikeutta pelata vähätellään ja kyseenalaistetaan edelleen paljon pelikulttuurin sisällä. Aihe puhututti myös Twitterissä keväällä 2021, kun striimaajat ja pelaajat jakoivat kokemuksiaan naisiin kohdistuvasta vihapuheesta pelikulttuurissa #bannitnaisvihalle -tunnisteella.
Ei hiljaista hyväksyntää toksisuudelle
Iida Laiho piti välillä taukoja pelaamisesta, mutta ei halunnut häirinnästä huolimatta lopettaa harrastusta, koska vastaan tuli myös paljon hyviä tyyppejä. Vuonna 2018 hän aloitti oman pelaamisen striimaamisen. Sitä kautta hänelle on rakentunut positiivinen peliyhteisö ympärilleen.
Laihon mielestä pelikulttuurissa on ylipäätään toksinen ilmapiiri, mutta miehiä ei kohdella huonosti pelkästään heidän sukupuolensa perusteella.
Iida Laiho kokee, että viime vuosina pelikulttuuri on kehittynyt tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta parannettavaakin on vielä. Hänestä olisi tärkeää, että hyvät tyypit eivät hiljaisuudella hyväksyisi toksisen pelaajan käytöstä vaan puuttuisivat siihen. Tyttöjä hän kannustaa olemaan rohkeasti omana itsenään pelatessaan, jotta naisten pelaaminen normalisoituisi.
Lue myös: