Vaasalainen Jarmo Luoma seisoo Höstveden kylässä paikalla, jossa vielä pari vuotta sitten kulki tie junaradan yli. Luoma ei ole käynyt siellä muutostöiden jälkeen.
Neljä vuotta sitten hän kävi useastikin, tuomassa kukkia.
Tuolle tielle päättyi hänen poikansa ja miniänsä elämä vuonna 2017. Ystäviensä luota hevostarvikkeita hakenut pariskunta ajoi takaisin kotiinpäin pakettiautolla, peräkärry perässään.
Rataa pitkin tuli juna, jota autossa olleet eivät kuulleet tai nähneet ajaessaan vartiomattomaan tasoristeykseen, jossa ei ollut puomia tai valoja.
– He jäivät sille tielleen, sanoo Jarmo Luoma.
Samalla alueella menehtyi Luoman mukaan kaksi muutakin ihmistä lyhyen ajan sisällä.
Näkyvyyttä heikentänyttä risukkoa on sittemmin karsittu.
– Nyt sillä ei ole merkitystä, sillä tie on suljettu. Samoin neljä muuta liittymää lähialueelta, sanoo Luoma.
Tasoristeysonnettomuuksia on sattunut Suomessa tänä vuonna jo tähän mennessä 22. Viime ja toissa vuonna tilanne oli parempi: onnettomuuksia tapahtui 16 kumpanakin. Keskimäärin onnettomuuksia on parikymmentä vuodessa.
Kaskisten onnettomuus nosti muistot pintaan
Jarmo Luoma ajoi tasoristeyksen poistamista monien muiden tavoin. Myös Vaasan kaupunki oli asiassa aktiivinen.
Tasoristeyksiä poistetaan tai parannetaan ohjelman avulla sadan vuosivauhtia, mutta tahti ei ole Luoman mielestä riittävä. Eikä määrärahojen puute ole riittävä perustelu.
– Tämä on kiinni päättäjien määräämistä rahoista. Rahaa pitäisi olla enemmän, että traagiset tapahtumia estettäisiin, koska ne koskettavat monia ihmisiä, sanoo Jarmo Luoma.
430 tasoristeyksen sijaan Luoma haluaisi pois tuhat vaarallista risteystä. Sillä olisi työllistävä vaikutus, ja vaikka työ maksaa, isompiakin asioita tehdään, sanoo mies.
– Tasoristeyksiä on paljon, mutta ihmisen henki on erittäin halpa. Se ei ole minkään arvoinen.
Vähintään vaarallisiin tasoristeyksiin pitäisi hänestä laittaa puomit. Nykyjunat eivät kulkemisestaan varoittele, ja jo tuulensuunta voi vaikuttaa siihen, kuuleeko junan tulon.
Kaskisten tiistainen tasoristeysonnettomuus nosti Jarmo Luoman muistot pintaan ikävällä tavalla. Hän toivoo, ettei kenellekään loukkaantuneista jää pitkäaikaisia vammoja. Hän tietää myös, että pahemminkin olisi voinut käydä.
– Siinä olisi voinut mennä useampikin.