Tervetuloa Ränttälään!

Vanhan kyläkoulun oven avaa Uma Nissi, joka ohjaa tulijan eteiseen.

Eteisessä vieraan vastaanottaa myös Ränttälän isäntä, Reijo Nissi, sylissään yksi perheen kissoista. Ehkä isäntä osaa avata hieman tilan persoonallista nimeä?

Uma Nissin mielessä oli kytenyt kaipuu syrjään kaupungin kumusta siitä asti, kun hän 16-vuotiaana muutti lapsuudenkodistaan Ouluun.

Omaa lapsuuttaan syrjäseudulla hän käsitteli myöhemmin väitöskirjassaan, jossa hän tutki nuorten kokemuksia syrjäseudulla asumisesta.

Lapsuutensa Uma Nissi vietti soiden keskellä, usean kilometrin päässä lähimmän kylän keskuksesta.

Nissin perhe asui pitkään Oulun lähiössä. He päättivät muuttaa takaisin maalle, väljemmille vesille, missä on vähemmän ärsykkeitä.

Sopivan kodin löytäminen ei ollut helppoa. Vasta laajennettuaan etsintää Oulun ympäristöstä Kainuun puolelle, heillä tärppäsi.

Keskellä koronavuotta 2020 Nissin perhe viiden lapsensa kanssa löysi Suomussalmella sijaitsevan Pesiön vanhan kyläkoulun, joka oli nähnyt viimeiset oppilaat vuoden 1999 viimeisenä päivänä.

Vanhaa kyläkoulua oli asuttanut harvakseltaan taho jos toinenkin, mutta kukaan ei pysähtynyt kunnostamaan kahta koulurakennusta kodiksi. Sitten Uma Nissi perheineen saapui pihaan.

Perhe ei tästä pelästynyt. Eikä siitä, että vintin katossa oli ammottava reikä, josta satoi vettä sisään.

1990-luvun alusta lähtien Suomessa on lakkautettu paljon pieniä kyläkouluja, ja tilastojen valossa trendi jatkuu.

Esimerkiksi Kainuussa oli vielä vuonna 2000 yhteensä 38 alle 50 hengen koulua, kun taas vuonna 2020 niitä oli enää 7. Kaikista suurin muutos on ollut Pohjois-Pohjanmaalla.

Tarkkaa tilastoa vanhojen kyläkoulujen kohtaloista ei ole, mutta osa on esimerkiksi asuinkäytössä tai kylätalona. Tyhjilleen jääneitä kyläkouluja on ympäri maan.

Ränttälä sijaitsee 22 kilometrin päässä Suomussalmen keskustasta. Syrjäisen koulurakennuksen hinnalla saisi esimerkiksi Oulun keskustasta vain yksiön tai kaksion.

Vanhan kyläkoulun ostajan on turha odottaa saavansa valmista kotia. Alussa Nissin perhe majoittui sisätiloissakin teltoissa.

Ränttälän väki on viettänyt paljon aikaa nuotion ääressä kuluneen vuoden aikana. Alussa kaikki ruokakin valmistettiin nuotiolla, kun sähköjä ei ollut.

Talonrakentajaksi kouluttautunut Reijo Nissi tekisi mielellään kaikki remonttiin liittyvät työt itse. Sähkö- ja putkityöt täytyy kuitenkin teettää ammattilaisilla.

Tällä hetkellä työn alla on 45 neliön vanha veistoluokka, johon valmistuu huoneet perheen kahdelle teinipojalle sekä pesuhuone.

Uma Nissi myöntää olevansa perheen jännittäjä, mutta haluaa pitää yllä rentoa elämänasennetta ja leikkisyyttä arjessa.

Oulun yliopiston aluepolitiikan ja aluesuunnittelun dosentti Juho Luukkosen mukaan syrjäseudulla tai kaupungissa asumiseen liittyy edelleen vahvoja stereotypioita.

Usein mielletään, että elämä kaupungissa on hektistä ja stressaavaa, kun maalla se on rauhallista ja seesteistä. Kokemukset ovat kuitenkin aina henkilökohtaisia.

Luukkosen mukaan niputamme helposti keskukset ja syrjäseudun kaksiulotteiselle janalle, vaikka todellisuus on paljon moniulotteisempi.

Uma Nissin väitöskirjan keskiössä oli nuorten syrjäytymisen ehkäisy syrjäseudulla. Tutkimus kohdistui Nissin omaan lapsuusympäristöön, jossa perheiden merkitys korostui.

Tätä samaa mallia noudatetaan myös Nissin perheessä. Lapset saavat kokoontua Ränttälässä kavereineen, ja tilaa riittää.

Uusperheen viidestä lapsesta 11-vuotias Lyyli Puolimatka asuu tällä hetkellä ainoana lapsena Ränttälässä. Myös hän elää mieluummin hieman väljemmin, kaupungissa ei voisi pitää edes eläimiä.

Tänään Ränttälässä voileipäänsä voitelee myös 5-vuotias Miriam Lepistö.

Vuoden Ränttälässä asumisen jälkeen Uma Nissi on juuri siellä missä pitääkin. Syrjäseudulla hänen on helpompi hengittää.