Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kaksikerroksinen hirsitalo seisoo autiona mikkeliläisessä maalaismaisemassa. Viimeiset asukkaat sulkivat ovet perässään kymmeniä vuosia sitten, ja talo jäi säiden armoille.

Nyt rakennus saa uuden elämän. Lautaverhoilun ja sisätilojen pinkopahvien välistä löytyy yli satavuotias hirsikehikko, josta tehdään talousrakennus uuteen paikkaan.

Se on ympäristöteko.

Puolet maapallon luonnonvaroista ja noin 40 prosenttia jalostamattomasta energiasta kuluu rakennuksissa ja rakentamisessa. Rakennussektori tuottaa globaalilla tasolla reilun kolmanneksen kasvihuonepäästöistä ja vajaan kolmanneksen jätteestä.

Yksi ratkaisu ympäristökuormaan on kiertotalous. Se tarkoittaa, että luonnonvarat pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään.

Rakentamisessa kiertotaloutta on esimerkiksi purkumateriaalien käyttö sekä siirrettävien ja muokattavien tilojen teko. Materiaaleja ja energiaa säästyy, kun vanhoja rakenteita ja kokonaisia rakennuksia käytetään uudelleen.

– Rakennusala suhtautuu vielä kiertotalouteen hieman epäillen, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana kiinnostus ja motivaatio ovat selvästi lisääntyneet. Etenkin nuoret pitävät kiertotaloutta asiana, johon pitää mennä, sanoo yliarkkitehti Harri Hakaste ympäristöministeriöstä.

Valmisteilla oleva kaavoitus- ja rakentamislaki ohjaa jatkossa rakentajia kiertotalouteen. Homma ei ole ongelmatonta, mutta malleja etsitään ja kokeillaan nyt eri puolilla Suomea. Mukana on järjestöjä, oppilaitoksia, kaupunkeja, kuntia ja yrityksiä.

– Kiertotalousratkaisuilla on myös merkittävä myönteinen ilmastovaikutus, Hakaste toteaa.

Uusi elämä vanhoille hirsille

Mikkelissä kaupungin kehitysyhtiö etsii maaseudun tyhjiä hirsirakennuksia ja paikallisia rakennusalan yrityksiä purkamaan ja uudelleen pystyttämään niitä. Hirret sopivat myös vanhojen hirsitalojen korjaamiseen.

Yhden 30 neliöisen hirsiaitan uudelleenkäyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä yli kahden suomalaisen vuotuisten asumisesta aiheutuvien päästöjen verran.

Vanhan hirsitalon purku ja siirto aiheuttaa yli 90 prosenttia pienemmät hiilidioksidipäästöt kuin uuden puun hankinta ja hirsien valmistus vastaavaa taloa varten, selviää kehitysyhtiö MikseiMikkelin ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun laskelmista.

– On ympäristöteko pelastaa vanha rakennus ja käyttää sitä uudelleen joko sellaisenaan tai osittain, sanoo kiertotalousasiantuntija Raimo Lilja MikseiMikkelistä.

Tavoitteena on, että ensimmäiset hirsirakennukset nousisivat uusille sijoilleen tämän vuoden puolella. Kaksikerroksinen vanha talo saa kuitenkin odottaa uutta pystytystä todennäköisesti ensi kevääseen.

Varastorakennus purkutiilistä

Punaiset tiilet komeilivat aiemmin Kansallisteatterin pienen näyttämön sisäseinissä, mutta saivat lähteä peruskorjauksen yhteydessä. Nyt ne odottavat Vantaan Tikkurilan Paviljonkikoulun pihalla muuraria, joka tekee niistä uuden varastorakennuksen seinät.

– Tämä on aika uutta Suomessa. Laatukriteerit, sisäilma-asiat ja pelotkin vaikuttavat siihen, voiko vanhoja materiaaleja käyttää uusissa rakennuksissa, sanoo CIRCuIT-hankkeen projektikoordinaattori Kimmo Nekkula Vantaan kaupungilta.

Vantaalla ei vielä tiedetä, millaiset ympäristövaikutukset vanhojen tiilien käytöllä on. Asiaa tutkitaan EU-hankkeessa.

Ympäristövaikutuksista antaa viitteitä esimerkki Tanskasta. Kööpenhaminassa kunnostettiin ja laajennettiin koulua tiilillä, jotka tulivat puretusta sairaalasta. Kierrätetyt tiilet pienensivät rakennustyön hiilijalanjälkeä reilulla 70 tonnilla. Se on lähes yhtä paljon kuin 30 suomalaisen asumisesta aiheutuu vuosittain.

Vanhoista rakennuksista löytyy tiilien ohella paljon muutakin hyödynnettävää. Uuteen käyttöön kelpaisivat esimerkiksi kokonaiset betoniseinät ja puuosat. Myös ikkunoita, ovia, sähkö- ja elektroniikkalaitteita sekä muuta irtainta voisi hyödyntää uudelleen nykyistä enemmän, listaa Kimmo Nekkula.

– Rakennusosia ei kovin paljoa tänä päivänä hyödynnetä, mutta potentiaalia olisi. Pyrimme laajentamaan tällaista toimintaa.

Mutkia matkassa

Vantaan kiertotaloussuunnitelmat olivat aluksi paljon kunnianhimoisempia. Tarkoituksena oli ottaa kahdesta purettavasta koulusta enemmänkin materiaaleja uuteen rakennukseen, mutta muun muassa aikataulut ja kilpailutukset estivät sen.

Vastaaviin ongelmiin on törmätty Mikkelissä. Siellä purettiin vastikään kaksi isoa sairaalarakennusta. Purkumateriaaleista yli 90 prosenttia kierrätettiin muun muassa teiden alustoiksi, mutta sellaisenaan rakennuskäyttöön tiensä löysivät vain vanhat paloportaat.

– Uuden kohteen suunnittelussa ei ollut ajoissa tiedossa, että purkukohteista olisi ollut saatavissa jotain. Kierrätysmateriaalin hyödyntäminen uudessa rakennuksessa vaatii aika paljon lisätyötä esimerkiksi lujuuslaskelmissa, Raimo Lilja MikseiMikkelistä sanoo.

Rakenteiden uudelleenkäyttö pitäisi Liljan mukaan huomioida jo alkuperäisen rakennuksen suunnittelussa.

– Lyhyellä tähtäimellä voimme tehdä kaikenlaista pientä. Suuri muutos tulee vasta, kun rakennukset suunnitellaan alunperinkin purettaviksi tai siirrettäviksi, Lilja toteaa.

Siirrettävä talo

Lohjan asuntomessualueelle kohosi kesällä talo, jonka voi ottaa mukaan, kun muuttaa. Talo voi myös kasvaa tai pienentyä sitä mukaa, kun perheen koko muuttuu.

Siirtely ja muokkailu onnistuu näppärästi, koska talo on rakennettu moduuleista ja siinä on kevyt teräsrunko. Lisäksi rakennuksella ei ole raskaita perustuksia, vaan se on maassa kiinni teräsruuvipaaluilla. Ne eivät jätä maahan jälkiä.

– Nykyään on paljon kiinteistöjä tyhjillään, kun työn mukana on täytynyt muuttaa paikkakuntaa. Siirrettävän talon avulla emme ole enää kiinni paikassa, kun kodin saa mukaansa, sanoo Lundell Oy:n toimitusjohtaja Leena Lundell.

Yritys rakensi siirrettävän talon asuntomessuille, koska ne järjestettiin sen kotipaikkakunnalla. Yleensä se ei valmista kokonaisia rakennuksia, vaan toimittaa elementtejä muiden tarpeisiin.

– Kiertotalous on ainoa tie. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta, koska ylikäytämme maapallon raaka-aineita, Lundell toteaa.

Lohjan talossa on myös hyödynnetty runsaasti kierrätysmateriaaleja. Esimerkiksi teräsrungosta noin 30 prosenttia on romurautaa. Prosentti voisi olla isompikin, mutta tällä hetkellä romurautaa ei ole tarjolla enempää.

Lundell liputtaa teräksen puolesta. Se on puuta ja betonia kevyempi ja siksi helpommin siirreltävä materiaali.

– Nyt on tuotu vääristävän tuen avulla esiin puurakentamista. Jos kaikki pitää rakentaa puusta, tukahdutetaan eri materiaalien innovaatiot, emmekä pääse parhaaseen lopputulokseen, Lundell toteaa.

Finlandian väistötiloista kouluksi

Siirrettäviä rakennuksia kohoaa muuallekin.

Helsingissä Töölönlahden rannassa seisoo puinen kehikko. Siitä tulee pian Pikku-Finlandia-rakennus, joka toimii Finlandia-talon väistötilana peruskorjauksen ajan. Myöhemmin sama rakennus siirretään toisaalle koulun väistötilaksi.

– Tämä on erinomainen esimerkki kiertotalouden ja muuntojoustavuuden ajattelusta, johon rakentamisessa pitäisi mennä laajemminkin, sanoo Aalto-yliopiston professori Matti Kuittinen.

Pikku-Finlandian hiilijalanjälki jää neljännekseen uusien väistötilojen rakentamisesta, jos rakennusta käytetään 60 vuoden ajan ja se siirretään viiden vuoden välein. Mitä pidempään rakennusta käytetään, sitä ympäristöystävällisempää on tehdä siitä siirrettävä.

Pikku-Finlandia koostuu lohkoista samaan tapaan kuin moduulirakenteinen omakotitalo Lohjalla.

Moduulirakentaminen ja lohkoajattelu on rakentamisessa yleistä nykyisin. Siksi valtaosa uusista rakennuksista voitaisiin Kuittisen mukaan suunnitella siirrettäviksi melko helposti. Palkintona olisi joustavuus.

– Siirrettävän rakennuksen suunnittelu ei ole mitään rakettitiedettä, Kuittinen toteaa.

Bisnestä yrittäjille

Ympäristöministeriön Harri Hakaste toivookin yrityksiä nykyistä aktiivisemmin mukaan rakentamisen kiertotalouteen ja toimintamallien kehittelyyn.

– Siinä olisi nyt merkittävä kasvupotentiaali, Hakaste sanoo.

Ristiriitaisia tunteita

Pirjo Taina katselee mikkeliläisen hirsitalon purkutöitä naapurista mökiltään.

Taina vietti iloisia päiviä talossa 1960-luvulla, jolloin se oli kesäkäytössä.

Parikymmentä vuotta sitten anoppi testamenttasi talon hänelle ja hänen lapselleen. Sen jälkeen talo on ollut lähes täysin käyttämättä.

Nyt tunteet ovat ristiriitaisia.

– Toisaalta tuntuu pahalta, mutta toisaalta on äärettömän suuri helpotus, että talo lähtee pois silmistä. On ollut raskasta katsoa sen ränsistymistä. Tulee hyvä mieli, että se ei lahoa kokonaan, vaan hirret tulevat hyötykäyttöön.