Nuori nainen tässä, hei! Minua vähän ärsyttää – tai ei itseasiassa ihan vähääkään. Nimittäin internetin viraalien “parodiahahmojen” ylikäytetty resepti, joka nauraa tyypillisesti naiseuteen yhdistetyille piirteille ja muistuttaa minua siitä, kuinka naiseus on vieläkin vähempiarvoista.
Viraaleimmat ja pisimmälle sovelletut esimerkit ilmiöstä ovat varmaankin Karen ja Pick-me-tyttö, jotka ovat saaneet alkunsa Tik Tokista ja Instagramista, mutta ovat valloittaneet alustoja sosiaalisesta mediasta kahvipöytäkeskusteluihin.
Näistä Karen muistuttaa vanhaa tuttua kukkahattutätiä. Hän sai alkunsa Yhdysvalloista, jossa häntä alunperin käytettiin parodioimaan yläluokkaista, ilkeästi tai jopa rasistisesti käyttäytyvää naista. Myöhemmin hän typistyi keski-ikäiseksi naiseksi, joka inisee pikkuasioista ja on ilkeä asiakaspalvelijoille.
Pick-me-tyttö taas “ei ole kuin muut tytöt” ja haluaa korostaa sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hänen mielestään perinteisesti naiselliset asiat ovat noloja, ja hän hakeekin hyväksyntää miehiltä tallomalla muita naisia alaspäin.
Jos joku sanoo ääneen, että naisten vähätteleminen on aika ikävää, voi sutkauttaa ikiaikaisen vasta-argumentin: “täähän on vaan läppää!”.
Oleellista on, että molemmissa tapauksissa hahmon sukupuoli – eli nainen – on tärkeä osa hahmon “hauskuutta”. Huomionarvoista on myös se, että nämä todellakin ovat kärjistettyjä parodiahahmoja. En tiedä sinusta, mutta en ainakaan itse ole koskaan tavannut ketään, joka käyttäytyisi oikeassa elämässä samalla tavalla yliampuvasti.
Silti tuhansien sisällöntuottajien käsissä nämä hahmot löytävät itsensä tuhansista kuvitelluista tilanteista ja käyttäytyvät niissä tyhmästi – ja me nauramme. Hahhah, naisethan ovat juuri tuollaisia! Nipottavat pikkuasioista ja työntävät muita naisia alaspäin. Hahhah! Naurajat tuskin huomaavat, että meemille hihitellessään he nauravatkin suorastaan ikiaikaisille naisiin kohdistetuille stereotypioille.
Feminiiniset piirteet ja naiseuteen yhdistetty käyttäytyminen ovat lähtökohtaisesti olleet naurettavia ja noloja suunnilleen maanviljelyksen keksimisestä lähtien. Räikeä naisviha ei kuitenkaan ole viime vuosikymmeninä länsimaissa enää ollut kovin hyväksyttävää – on siis täytynyt innovoida uusia, piilotettuja tapoja muistuttaa ihmiskuntaa siitä, että nainen on lähtökohtaisesti vähempiarvoinen.
Karenin ja pick me -tytön kaltaiset parodiahahmot vastaavat tarpeeseen löytää salonkikelpoisia naisvihan muotoja – kyseessähän on “vain vitsi”. Jos joku sanoo ääneen, että naisten vähätteleminen on aika ikävää, voi sutkauttaa ikiaikaisen vasta-argumentin: “täähän on vaan läppää!”. Tuntuu olevan monelle hankalaa ymmärtää, että hauskat parodiahahmot eivät itsessään ole ongelma, vaan ongelma on juuri sukupuolikeskeisyys ja se, kuinka nämä hahmot vahvistavat stereotypioita ja naiseuden naurettavuutta.
Usein naishahmon tullessa viraaliksi pulpahtaa esiin myös miespuolinen vastine: tyylipuhdas oppikirjaesimerkki tästä on pick-me-poika. Juju piilee kuitenkin siinä, että vastineessa on alkuperäiselle naishahmolle tyypilliset piirteet annettu miehelle – joka tapauksessa naurettava on siis stereotyyppinen, ikävästi käyttäytyvä nainen, jota mieshahmo muistuttaa. Palaamme jälleen ongelman lähteelle.
Ja juuri ongelman lähteeltä löydämme kysymyksen: miksi naiseus on naurettavaa?
Miksi yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme on näinkin rakenteellisella tavalla sidottu ajatus siitä, että nainen on lähtökohtaisesti vähempiarvoinen? Tullaanko naisvihan kudosta ikinä purkamaan pois, tai onko sen purkaminen edes mahdollista? Suoraan sanottuna olen itse asian suhteen pessimistinen, mutta toki meistä jokainen voi yrittää parhaansa – vaikka olla jakamatta naisia halventavaa sisältöä somessa.
Emilia Uljas
Kirjoittaja on välivuottaan viettävä opiskelijajärjestön puheenjohtaja, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti tasa-arvo- ja koulutuspolitiikkakysymykset ja joka nauttii teensä kauramaidolla.
Kolumnista voi keskustella 1.11. klo 23.00 saakka.