Saha soi, veitset viuhuvat ja vitsit lentävät Porkkalan riistapoikien lahtimajassa Koskenpäällä Jämsässä.
Meneillään on metsästyksen työläin osuus eli saaliin paloittelu. Alueen maanomistajat saavat oman osuutensa kaadetuista eläimistä siististi vakuumiin pakattuna.
– Metsästys on myös metsänhoitoa. Jos ei metsästetä, niin hirvivahingot lisääntyvät, toteaa Porkkalan riistapoikien puheenjohtaja Jorma Honkanen, maanomistaja itsekin.
Honkanen ei näe hirveä valtavana uhkana omille metsilleen.
– Minulle tuuli on tehnyt pahemmat tuhot metsiin kuin hirvet, hän kertoo.
Pinta-aloissa mitattuna tuuli, lumi ja kuivuus aiheuttavat metsiin vaurioita noin kolme kertaa enemmän kuin hirvi. Siitä huolimatta kaikki metsänomistajat eivät suhtaudu hirveen yhtä suopeasti kuin Honkanen.
Toimittajan mainitessa hirvien aiheuttamat metsätuhot, kaikki haastateltavat alkavat miettimään sanojaan tarkemmin.
– Tästä puheenvuorosta varmaan moni käy kuumana, mutta toisilla maanomistajilla hirvet asuvat siellä ja metsälle tulee iso vahinko. Toisille ei tule vahinkoa. Todella vaikea sanoa mikä on totuus, kun pelaamme luonnon kanssa, toteaa Honkanen.
Osa metsänomistajista kokee hirven uhkana metsäomaisuudelleen ja toivoo, että eläinten määrää verotetaan rajusti. Sen sijaan metsästäjien tavoite on pitää kanta tarpeeksi elinvoimaisena, jotta saalista on myös tulevina vuosina.
Ristiriidat voivat juontua siitä, että hirvikanta on ollut tavoitetasoa korkeampi koko maassa jo pitkään, arvioi riistapäällikkö Jani Körhämö Pohjois-Hämeen riistakeskuksesta. Körhämö vetää valtakunnallista hirvitalousalueiden kehityshanketta vuoden 2021 loppuun.
– Viime vuosina hirvikantaa on pienennetty paljon. Nyt aletaan olla tilanteessa, jossa suuressa osassa maata ollaan tavoitteiden tuntumassa, hän kertoo.
Päätöksenteon pohjana vajavaista tietoa hirvituhoista
Hirvikannan tavoitetiheydestä päättävät alueelliset riistaneuvostot kolmen vuoden välein.
Hirvien määrästä päättäminen on tasapainottelua osittain keskenään ristiriidassa olevien tavoitteiden kanssa.
Päätöksenteon pohjana käytetään sidosryhmien kuulemisen lisäksi monenlaisia tilastoja, muun muassa Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvioita ja sekä tietoja hirvieläinonnettomuuksista.
Metsävahinkojen osalta on pääasiassa tarkasteltu Suomen Metsäkeskuksen metsänomistajille maksamia vahingonkorvauksia hirvituhoista.
– Vahinkokorvausten käyttö perusteena on ollut kiistanalaista, koska korvausjärjestelmän kautta tietoihin voi syntyä kolmen vuoden viive. Toisaalta ajantasaisempaakaan mittaria ei ole ollut käytettävissä, sanoo Körhämö.
Vahingonkorvaustiedot eivät siis kerro päätöshetken hirvitilanteesta mitään. Lisäksi kaikki metsänomistajat eivät hae tai eivät saa korvauksia hirvien aiheuttamista metsävahingoista.
Luonnonvarakeskuksessa on kehitteillä malli hirvituhojen ennakoimiseksi, kertoo erikoistutkija Juho Matala.
– Siinä ennustetaan valtakunnan metsien inventointi-aineistoihin perustuen hirvituhojen alueellista pinta-alaa, hirvien määrän ja metsänrakenteen perusteella. Tavoitteena on tuottaa tietoa ennakoivalle päätöksenteolle.
Hirvi syö taimikon mukana metsän tuotto-odotuksen
Luonnonvarakeskuksen kesäkuiseen julkaisuun on koottu iso määrä hirvieläimiin liittyvää tutkimustietoa. Sieltä löytyy myös karkea arvio hirvieläintuhojen suorista metsätalouskustannuksista: noin 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Luken tuoreen tiedotteen mukaan vuonna 2022 yksityismetsien bruttokantorahatulot tulevat olemaan noin 2 miljardia euroa. Hirvivahingot haukkaavat tulosta siis 2,5 prosenttia.
Keskimääräisesti katsoen vahingot eivät ole valtavat, mutta luonto ei toimi laskentataulukoiden mukaan.
Eläimet eivät syö tasaisesti puuta joka hehtaarilta, vaan tuho voi olla hyvin paikallinen ja menetys yhdelle metsänomistajalle merkittävä.
Esimerkiksi toivakkalaisen Matti Ilmosen kolmen hehtaarin männikön osalta haaveet tukkipuusta voi heittää, eikä hengissä olevista männyntaimista ole enää edes kuitukäyttöön.
– Mänty on totaalisesti tuhoutunut, kun taimikkoon on pesiytynyt hirviseurue paksun lumen aikaan, hän kertoo.
Ilmonen on saanut taimikosta vahingonkorvauksen, mutta tuhoa ei katsottu täydelliseksi.
– Korvaukset olivat ehkä alueen ensiharvennuksen tulojen verran, mutta nyt siinä ei ole enää mitään mitä kasvattaa eteenpäin.
Ilmonen istuu Keski-Suomen riistaneuvostossa edustamassa metsänomistajia, mutta metsästää myös itse.
– Se on yksi asia, millä voin vaikuttaa siihen miten noita taimikoita saadaan kasvatettua, hän toteaa.
Hirvien määrään tuhoherkillä alueilla voidaan vaikuttaa metsästyksellä. Usein pahimmat tuhot tapahtuvat eläinten talvilaidunalueilla, joille ne siirtyvät vasta jahtikauden puolivälissä.
Metsästysaikaa on tammikuuhun saakka.
– Välillä voi pitää taukoa ja huilata ja joulukuussa katsoa tilannetta uudelleen. Jos näyttää, että kantaa pitää vielä jossain verottaa, niin kaatolupia voi hyödyntää siinä vaiheessa sitten, sanoo Ilmonen.
Samaan aikaan kun ihmiset vääntävät siitä, mikä olisi sopiva määrä hirviä, elelevät sarvipäät metsissä samaan malliin kuin ne ovat vuosituhannet tehneet.
Hirveä ei kiinnosta kenen mailla se kulkee, syö tai lisääntyy.
Korjattu 23.10.2021 pilkkuvirhe: hirvien aiheuttamat vahingot ovat 2,5 prosettia bruttokantorahatuloista, eivät 0,25 prosenttia, kuten artikkelissa aikaisemmin sanottiin.