Gangsta rap on viime aikoina tehnyt näkyvästi tuloaan myös kotimaiseen rap-skeneen. Samalla esiin on noussut kysymys siitä, millainen suhde gangsteriteemalla ratsastavalla genrellä on oikeisiin väkivallantekoihin.
Monella räppivideolla näyttävä ja raju kuvasto on tärkeässä roolissa, mutta kyse on juuri siitä – kuvastosta.
Esimerkiksi elokuussa Youtubessa julkaistulla Hoodrich-musiikkivideolla esitellään pistooleja (tosin leikkisellaisia), heilutellaan setelinippuja, vilautellaan merkkikelloja ja pelataan suuren maailman tyyliin rahasta.
Vajaa parikymppisten YS:n, Mazan, ZK:n ja Migun tähdittämän videon amerikkalaislähtöiset vaikutteet ovat varsin ilmeisiä: jo termi hood rich viittaa lähiössä tai huudeilla asuvaan henkilöön, jolla on runsaasti pätäkkää ja luksustuotteita.
– En kutsuisi Hoodrich-kappaletta ihan suoranaiseksi gangsta rapiksi, mutta kyseisen genren elementtejä siinä kyllä on runsaasti mukana. Olen kuunnellut Ice Cuben ja 50 Centin kaltaisia artisteja pienestä pitäen, kasvanut tällaisen musiikin vanavedessä ja halunnut tuoda sitä nyt esille artistina, Michael Miguel eli Migu kertoo.
Tällä hetkellä Miguel pitää muun muassa Headie Onesta ja Digga D:stä. Molemmat edustavat brittiläistä drill-tyylisuuntaa, jossa on samanlaisia temaattisia piirteitä kuin gangsta rapissakin.
– Tällainen musiikki vetoaa minuun ja tykkään etenkin genren artistien riimipeleistä ja wordplaysta. Monen muun musiikkityylin kohdalla sanoitukset eivät mielestäni toimi tai ne eivät kosketa minua.
Hoodrich-videon gangsta-tyyli voisi kieliä varsin materialistisesta maailmankuvasta, mutta ihan näin asia ei ZK:n ja Miguelin mielestä ole.
– Kyse on koukuista. Lähikuvat kelloista ja vastaavista kiinnostavat ihmisiä, ja he rupeavat katsomaan videota tarkemmalla silmällä. Sama pätee aseisiin, kyse on viihteestä. Aseet ovat pelkkä visuaalinen juttu, ei sen kummempaa, Miguel toteaa.
ZK on samaa mieltä. Hän esiintyy jutussa vain artistinimellään, mutta hänen oikea nimensä on toimituksen tiedossa.
– Aseita on videon tietyissä kohtauksissa ja ne on sovitettu tiettyihin tapahtumiin. Aseet tuovat videon tarinaan ja kuvakerrontaan eräänlaista lisäarvoa.
Poliittisia näkökulmia ja kurkistuksia todellisuuteen
Rap-artisti, musiikkituottaja Miika Särmäkarin eli Särren mukaan gangsta rap -tyylisuuntaa kannattaa taustoittaa sen syntyhistorian mukaan. Amerikkalaislähiöistä lähtöisin olevat muusikot ovat kertoneet tarinoita omasta elämästään ja ympäristöstään. Jossain vaiheessa genren muusikot ryhtyivätkin kutsumaan tyylia reality rap -nimellä gangsta-sanan negatiivissävytteisyyden takia.
– Jos elät tietynlaisissa olosuhteissa, sinulla on myös täysi oikeus viestiä siitä ja tehdä taidetta ilman minkäänlaista itsesensuuria. Toisaalta on olemassa myös parodianäkökulmaa hyödyntävää gangsta rap -musiikkia, jossa asioita ei oikeasti eletä vaan niitä karnevalisoidaan.
Särmäkarin mukaan gangsta rap vetoaa kuuntelijoihin monestakin eri syystä.
– Se tarjoaa kurkistelumahdollisuuden maailmaan, josta kuuntelijalla ei välttämättä ole aiemmin ollut mitään käsitystä. Toisaalta gangsta rapissa voi vedota myös tunne siitä, että kuuntelussa on nyt jotakin aidompaa: jotakin sellaista, mikä ei ole levy-yhtiön tuote.
Gangsta rapin imagoon on kuulunut oleellisena osana jo sen 1980-luvun alkuajoista lähtien poliittinen aspekti ja yhteiskunnallisiin ongelmiin tarttuminen. Monet ihmiset kokevat gangsta rapin shokeeraavana, koska sen esittämä maailma on heille täysin vieras.
– Gangsta rapin poliittinen puoli tulee hyvin esille siinä, että se synnyttää keskustelua, mutta aiheuttaa toisaalta myös järkytystä.
Euroopan maista gangsta rap voi hyvin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa. Tyylisuunta menestyy kummassakin maassa kaupallisesti, ja kuvastoissa korostuvat rikollinen elämäntyyli ja jengipöhinä.
– Sinänsä ei ole mikään yllätys, että tämä toisintuu myös kotimaisissa gangsta rap -videoissa. Mielestäni tällaista kuvastoa ei voi eikä pitäisikään sensuroida, sille on annettava oma tilansa. Toisaalta tällaisen kuvaston tarjoamiseen kuuluu myös vastuu: jokainen artisti on vastuussa taiteestaan ja teoksistaan. Artisti ei voi piiloutua minkäänlaisen hahmon taakse.
Kotimaisesta gangsta rapista puuttuuu ainakin toistaiseksi esimerkiksi suuriin mittakaavoihin paisutetun huumerikollisuuden kuvaaminen, toisin kuin esimerkiksi Saksassa, jossa pönötetään dramaattisesti öljytankkereiden kannella.
– Meillä kuvasto on hyvin paikallista: kerrotaan oman korttelin ja oman jengin tarinaa, Miika Särmäkari toteaa.
Gangsta rap edustaa kulttuurista muutosta
Alun perin Espanjasta kotoisin olevan Michael Miguelin mukaan Suomen rap-skenessä on tapahtumassa selkeä murros. Siihen on tullut – ja tulee yhä enemmän – tuoretta verta uusien tekijöiden ja uusien musiikityylien mukana.
– Kun olin pienempi, Suomessa ei juuri ollut ulkomaalaistaustaisia räppäreitä PastoriPiken ja Kingfishin lisäksi. Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä on Suomessa kasvanut, ja siinä samalla myös sellaisten ulkomaalaistaustaisten määrä, jotka haluavat tehdä musiikkia. Ja nimenomaan sellaista musiikkia, jonka he kokevat itselleen läheiseksi. Kyse on suomalaisen musiikkiympäristön kulttuurisesta muutoksesta.
Tämä on tuonut tilaa myös gangsta rapille.
– Gangsta rapin suosio Suomessa kasvaa, koska siinä on sellaista soundia, mitä täällä ei juuri ole aiemmin kuultu. Uutta soundia tulee tällä hetkellä nimenomaan Iso-Britanniasta ja Ruotsista.
Etenkin Ruotsissa on viime aikoina noussut esille ilmiö, jossa listojen kärjessä keikkuvat gangsta rap -artistit, kuten somalialaistaustainen Yasin, ovat syyllistyneet (siirryt toiseen palveluun)vakaviinkin rikoksiin, kuten ihmisryöstöön.
– Emme kannata tällaista eikä meillä ole mitään tekemistä tällaisten asioiden kanssa, Michael Miguel ja ZK toteavat yhdestä suusta.
Toisaalta he kertovat tietävänsä Suomestakin ihmisiä, jotka ihannoivat ruotsalaistyylistä jengiväkivaltaa.
– Rap-skenessä tällaisia henkilöitä ei kuitenkaan välttämättä ole, ei ainakaan meidän kaveripiirissämme.
Gangsta rapin ja jengiväkivallan välille on toisinaan vedetty yhtäläisyysviivaa, mutta ZK ja Miguel ovat asiasta eri mieltä.
– Gangsta rap yritetään leimata jotenkin pahaksi musiikkityyliksi. Se että musiikki voisi johdattaa kuuntelijan väkivaltaan, ei pidä paikkaansa.
Samoilla linjoilla on myös Miika Särmäkari.
– Populaarikulttuurissa on ollut aina tarjolla mafia- ja kauhuleffoja sekä saatanallisia kuvastoja. En usko, että tällainen kannustaa suoraan rikolliselle tielle, vaan syynä ovat esimerkiksi syrjäytyminen, koulukiusaaminen ja yhteiskunnassa heikompiosaiseksi jääminen. Jokaisella on toki vastuu omista tekemisistään, mutta pitäisi myös pystyä todentamaan, mihin sen leimakirveen iskee.
Särmäkarin mielestä nykyisessä taidekeskustelussa korostuvat varsin voimakkaasti eettiset ja moraaliset kannanotot.
– Taidekritiikin näkökulmasta taiteessa on muitakin arvoja, kuten tyyli, rytmi, tempo, ilmavuus ja tonaalisuus. Jos joku gangsta räppäri tekee tältä kannalta hyvää taidetta, myös sitä puolta pitää kunnioittaa.
