Katumuodilla parrasvaloihin kompuroineen Makian nimi printattiin t-paitaan ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Nyt Makia on kansainvälisestikin tunnettu noin 10 miljoonan liikevaihtoa pyörittävä vaateyritys.
Mutta miten kaikki tapahtui? Miten ihmeessä alunperin lumilautailua harrastanut Helsingin Punavuoressa hengaillut pussikaljaporukka onnistui lyömään itsensä läpi toimialalla, jolla ei ollut häävejä näkymiä tuolloin eikä vielä nytkään.
Tämä selviää Jani Niipolan kirjoittamasta Viha Rakkaus Makia (Johnny Kniga kustantaja) brändielämänkerrasta. Sen digiversio julkistettiin tiistaina ja painettuna kirja tulee julki marraskuun alussa.
Idea "hengailukledjubrändistä" syntyi kaverusten Joni Malmin ja Jussi Oksasen kesken baarissa vuonna 2001.
Siitä lähti taival, josta tuli myös parikymppisten lumilautailu- ja skeittipiireissä Suomen rajojen ulkopuolellakin mainetta niittäneiden nuorten miesten aikuistumiskertomus.
– Kummallakin oli sama fiilis, että haluaisi luoda jotain omaa. Olimme reissanneet paljon Jenkeissä, ja monet skeitti- ja katuvaatebrändit olivat meille tuttuja. Olimme nähneet mentaliteetin, jossa jengi panee rohkeasti autotallissa pystyyn vaatebrändin ja alkaa printata omaa logoa t-paitaan, ja yhtäkkiä homma räjähtää, Malmi sanoo.
Nimen keksi Oksanen, Malmi piirsi logon.
– Ajattelin nimiä, joilla olisi suomalainen tausta, mutta jotka kuulostaisivat hyvältä myös englanniksi. Mun mutsi on Itä-Suomesta ja sekin sanoi, että Makia on kiva, Oksanen kertoo.
Sitten tarvittiinkin jo muiden yhteyksiä ja osaamista.
Sitä löytyi Ivar Fougstedtistä, joka oli töissä lumilautavalmistaja Burton Europella. Hänelle esiteltiin musta t-paita Makian valkoisella logolla Italiassa pidetyssä palaverissa.
Palaverin tulos oli, että Malmi, Oksanen ja Fougstedt laittoivat kaikki 5000 euroa Makian perustamiseen. Alkupääomalla ostettiin painokone, jotta saatiin painettua neliväriprinttejä.
Suunnittelutaitoakaan Makialla ei ollut. Mutta kaveripiiristä löytyi yllättäen sitäkin. Remmiin liittyi vaatturikoulussa opiskellut entinen ammattilumilautailija Jesse Hyväri.
Hyvärin mukana Makiaan tuli mallistoajattelua ja suunnitteluun selkeyttä.
Epätyypillisellä markkinoinilla nimeä
Näkyvyyttäkin uunituoreelle Makia-nimelle tarvittiin.
Sitä Malmi ja Oksanen osasivat hankkia. Piti olla "vain" todella hyvä lumilautailija, jota tultiin haastattelemaan alan julkaisuihin ja kuvaamaan videoihin. Juuri sellaisia maailmanluokan lumilautailijat Oksanen ja Malmi olivat.
– Muistan yhden lumilautavalmistaja Burtonin maailmanlaajuisen myyntikokouksen, jossa me laitettiin lautoja riviin. Kaikki myyntiedustajat ihmettelivät mun lautaa. Makia Burtonin logon päällä, Oksanen nauraa.
– Kunnon sissimarkkinointia. Aina Makian paita päällä alkukuvassa, ei mitään sponsoreiden kamaa, toteaa puolestaan nykyinen brändijohtaja Malmi kirjassa.
Kotimaan tapahtumissa ja tuttavapiirissä myyntiä alkoi tulla jonkin verran, mutta ei tuottoa. Oksanen ja Fougstedtkin irtaantuivat työkuvioidensa takia Makiasta.
Toimintaa pyöritettiin pienimuotoisesti Malmin lautailutuloilla ja silloinen suunnittelija ja nykyinen pääsuunnittelija Jesse Hyväri valmisti mallikappaleita, mallistokin siinsi jo mielessä.
– Oli joka tapauksessa päädytty hetkeen, jossa kaikki on mennyt hieman päin persettä ja tarvittiin pieni tai keskisuuri ihme, jotta pää saadaan takaisin pinnalle, Malmi sanoo.
Vuonna 2007 sellainen löytyi tietysti tutuista piireistä.
Mies oli Totti Nyberg eli Makian nykyinen toimitusjohtaja.
Myyntityöhön suostuneen Nybergin ensikäynti varastolla oli järkytys.
– Leukani loksahtivat kun näin sen määrän, joka sinne oli tilattu. Se oli kallista kamaa eli italialaisia materiaaleja ja kaikki Suomessa valmistettua. Ajattelin heti, etteivät vaatteet olleet tuotannollisesti halpoja. Tulisi hankaluuksia, jos rahat pitäisi saada täydellä katteella takaisin.
Nybergillä kuitenkin riitti intoa, osaamista ja aiemmasta työstään syntyneitä suhteita vaateyrityksiin.
– Se tarkoitti, että yhtäkkiä saimme kamoja muidenkin kuin frendien päälle kaljaa vastaan, Hyväri kertoo.
Vaikeuksia riitti kuitenkin vielä vuosiksi eikä vähiten siksi, että rahasta oli aina pulaa.
Nyberg kuvailee omia alkuvuosiaan Makialla ”nälkävuosiksi”.
Yritys kuitenkin eteni, mutta kasvu ilman rahaa ei onnistu. Tuli aika etsiä rahoittaja.
Tuttujen kautta – jälleen kerran – sellainen myös löytyi.
– Jäbät toi mulle parkan, kun kävimme ensimmäiset neuvottelut. Se oli yksi syy siihen, miksi lähdin mukaan. Se parka oli vaan niin päräyttävä, sijoittaja Sebastian Koreneff kertoo. Koreneffien perheyritys on tehnyt rahansa parkkihalleilla.
Parkassa taisi olla syvät taskut, sillä yhteistyö Makian kanssa tuli vaatimaan Koreneffiltä vielä useita rahoituskierroksia.
Nykyään Koreneff on Makian hallituksen jäsen ja suurin omistaja.
Mainostempauksia ja logokohuja
Ylilyöntejäkin oli, mutta ainakin nimi näkyi.
Esimerkiksi yhteistyö Kimi Räikkösen kanssa suututti suomalaisen formuloita seuraavan median.
Etukäteen kohuttu Kimi Räikkösen "sopimusjulkistus" paljastui autourheiluun liittyvän sopimuksen sijaan mainossopimukseksi Makian kanssa.
Keskustelua tuli siitäkin, kun Makia katkaisi yhteistyönsä tavarataloketju Kärkkäisen kanssa. Päätös lähdöstä oli merkittävä, sillä Kärkkäinen oli Makialle yksi tärkeimpiä kumppaneita taloudellisesti.
Makian Merenkävijät tapauksessa vaatemallistoon päätyi Helsinkiläisen pursiseuran logoa muistuttava symboli. Riita ratkesi, kun Makia veti logoa käyttäneet tekstiilit myynnistä ja lahjoitti ne Merenkävijät pursiseuralle.
– Havahduin Merenkävijät-kohun aikana siihen, että olemme isompia kuin itse kelaamme. Mieli oli vieläkin jossain Punavuoren kellarissa. Jengi taas oli jo omaksunut Makian jotenkin ihan eri tavalla kuin me, Nyberg sanoo.
Samoja aikoja mallistojen valmistus siirtyi pois Suomesta. Siitä alkoivat myös seuraavan vuosikymmenen ongelmat, jotka johtivat jopa kuilun partaalla käymiseen.
Julkisuudessa ei esimerkiksi ole aiemmin kerrottu, että Makia sai Finnveran virkamiehen pyörtämään kielteisen takauspäätöksen yrityksen tulevaisuuden kannalta lähes viime hetkellä. Keinona oli muun muassa soittokierros aina vaan ylemmälle päättäjälle.
Yrittäjät oppivat virheistään
Makian 20-vuotista taivalta tai kompurointia menestykseen voi lukea monella tavalla.
Kuten vaikkapa katsauksena siitä miten räp- ja hiphop-musiikin soidessa surffarit, skeittarit ja lumilautailijat tiiviine yhteisöineen vaikuttivat omanlaisensa vaatetyylin syntyyn ja muuntumiseen toimistokelpoiseksi.
Aloitteleva yrittäjä voi puolestaan saada kirjasta vinkkejä siitä miten välttää pahimpia virheitä.
Makialaisille iso opetus oli esimerkiksi se, että jos valmistusmaa ei ole millään tavalla brändilupauksen ytimessä niin ei niitä vaatteita kannata silloin Suomessa valmistaa.
Mallistot on maksettava myös etukäteen, mutta tuotto niistä tulee vasta paljon myöhemmin. Mallisto kannattaa siis myydä ensin ja valmistaa vaatteet vasta sen jälkeen.
– Me tehtiin hommia ihan väärinpäin heti alussa. Tuotimme ensimmäisen vaatemalliston Suomessa ennen kuin meillä edes oli ketään, joka myisi vaatteita, Joni Malmi sanoo.
Toinen opetus on se, että jos Makialla oli syvätaskuisen sijoittajan takia onnea matkassaan niin sitä voisi olla enemmän muillakin. Suomeen tarvittaisiin siis enemmän kärsivällisiä rahoittajia, jotka ymmärtäisivät paremmin hitaasti lentoon lähteviä toimialoja.
– Pitää muistaa, että ruotsalainen lumilautailijoiden ja skeittareiden perustama katuvaateyritys WeSC meni konkkaan moneen kertaan ennen kuin se breikkasi kansainvälisesti. Iso kysymys on, miten pääsisimme edes pienen askeleen lähemmäs sellaista ajattelua Suomessa, sanoo Makian brändin alkuvuosien visuaaliseen linjaan vahvasti vaikuttanut valokuvaaja Kimmo Syväri.
Kasvun riskejä jaetaan nyt vaikka liittoutumalla. Makia on ollut kesästä 2021 alkaen osa Manna-konsernia, johon kuuluu myös Finlayson, Vallila ja nurmeslainen ulkovaatevalmistaja Sasta.
Kolmas opetus voisi olla verkkokauppa. Läheskään kaikilla Suomessa toimivilla vaateyrityksillä ei ole sellaista vieläkään, kertoo esimerkiksi Kaupan liiton laaja muotikaupan selvitys.
Operatiivisen johtajan Mika Martikaisen avaaman verkkokaupan myynti oli vielä perustamisvuonna 2010 pientä, mutta sittemmin siitä on kasvanut yksi Makian tärkeimmistä kauppakanavista.
Ei enää valtaosin biletystä
Makian nykyinen menestys on monen tekijän summa.
Yksi menestystekijä tuntuu olleen myös tekemisen mallin muuttaminen.
Tekeminen jaettiin kirjan mukaan makialaisilla pitkään niin, että 70 prosenttia pidettiin hauskaa eli biletettiin, 20 prosenttia oli kovaa työntekoa ja 10 prosenttia ammatillista hauskanpitoa.
No, arvata saattaa, että eihän sellainen pitkään vetele.
Malli on silti makialaisilla edelleen käytössä, mutta nykyään se on kuulemma 70 prosenttia kovaa työntekoa, 20 prosenttia innovointia ja hulluja ideoita ja enää vain 10 prosenttia biletystä sekä hallittua sekoilua.
Korjattu 15.30 Koreneff oli hallituksen puheenjohtaja, mutta kesästä lähtien hallituksen jäsen
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 27.10. klo 23:een saakka.