Parkkipaikka on syyskuisena iltana Isossakyrössä Kalliojärven viihdekeskuksen pihalla täynnä, kun ovia availlaan illan tansseja varten. Lavalla on tangokuninkaaksi 2014 valittu Teemu Roivainen Energia-yhtyeensä kanssa.
Paikalle on saapunut Nokialta asti myös 17-vuotiaat Ella Lampinen ja Onni Tiura. Nuoret lavatanssiharrastajat erottuvat joukosta ikänsä puolesta, vaikka nuoret soisivat tilanteen olevan toinen.
– Vaikka hyvää musiikkiakin soitetaan, niin valitettavasti väki on vanhempaa, vaikka nuoremmatkin voisivat käydä. Kyllä tänne nuoria kaivataan ja se on ihanaa, kun niitä nähdään. Semmoisen kuvan ainakin saa, Ella Lampinen miettii.
Lampinen kertoo oman palonsa harrastukseen syttyneen suvun kautta. Poikaystävä Onnin hän houkutteli mukaan tanssimaailmaan puoli vuotta sitten.
– Ei tarvinnut montaa kertaa houkutella, tämä on ollut tosi hauskaa, Onni Tiura hymyilee.
Monta syytä tanssikansan vähenemiseen
Pandemia on luonnollisesti verottanut sekä tanssien järjestämistä että kävijämääriä, mutta laskua on tapahtunut viime vuosina muutenkin.
Alalla tiedetään ja tunnustetaan, että tanssijoiden keski-ikä nousee ja väki vähenee. Myös suuria massoja vetävien tanssiartistien kärki on kaventunut legendaaristen ja supersuosittujen kotimaisten esiintyjien poistuttua parrasvaloista.
Tämän on huomannut myös yli 50 vuotta tansseja järjestänyt Jouko Elevaara. Elevaara on tanssittanut väkeä lähes kahdellakymmenellä tanssipaikalla ympäri Suomea Posiolta Merikarviaan.
Ensimmäiset tanssit hän järjesti Posiolla vuonna 1967, kun urheiluseura tarvitsi lisää varoja toimintaan.
Legendaarisen Merikievarin entinen omistaja tunnustaa, että vanhaan ei ole valtavien yleisömassojen suhteen enää paluuta.
Elevaara kertoo kuitenkin, että ihmisiä on onnistuttu houkuttelemaan muun muassa Aronkeitaalle siksi, että paikka on muutakin kuin pelkästään tanssipaikka. Tarjolla on esimerkiksi karaokea, majoituspalveluita ja nyt toisinaan myös kotimaisten pop- ja rockyhtyeiden keikkoja, jotka vetävät muun muassa nuoria paremmin paikalle.
– Sanoin aikanaan Hannu Karpolle yhdessä hänen jutussa, että en ole älykäs, mutta olen helevetin hyvä oivaltaja. Olen ainakin tässä touhussa tehnyt monta oivallusta, jotka ovat lisänneet väkimääriä, kuten aikanaan anniskelun ja karaoken tuomisen tanssipaikoille, Elevaara sanoo.
Lue myös: Tanssilavojen viimeinen sukupolvi
Tanssilavaperinne muuttaa muotoaan
Seinäjokelaisartisti Marko Maunuksela alkoi keikkailla ammattimaisesti tangokuninkaaksi kruunamisen jälkeen vuonna 2010. Alalla hän on ollut 2000-luvun alusta lähtien.
Maunuksela uskoo, että tanssikenttä on ollut muutoksessa jo kauan ja hän löytää siihen monta syytä.
– Rumasti sanottuna tanssilavoilta kuolee enemmän väkeä kuin sinne syntyy. Nykyajan nuoriso ei elä samaa tanssilavoilla rakastumisen ja tulistumisen aikaa mitä vanhempi väestö. Myös musiikkikulttuuri on muuttunut, hän luettelee.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta sekä lavalla että lavan vieressä riittää uskoa siihen, että suomalainen tanssilavaperinne ei häviä kokonaan, mutta se voi muuttaa muotoaan tai muuttua marginaalisemmaksi.
– Viihde ei kyllä kuole. Voi olla, ettei tulevaisuudessa enää tarvita näin valtavan isoja taloja ja lavoja, että se on jossakin muussa muodossa. Muutaman vuoden tämä vielä kestää näin, kun vain tehdään lujasti töitä sen eteen, Jouko Elevaara pohtii.
Marko Maunuksela luottaa siihen, että uusia ilmiöitäkin voi syntyä.
– Ehkä joku vielä keksii paritanssin uudestaan. Ettei ehkä mennä muutaman kymmenen vuoden jälkeen tanssilavoilla enää jenkkaa ja polkkaa ja humppaa tai valssia, vaan on tullut joitakin uusia lajeja. Haluaisin uskoa, että näin tapahtuu, Maunuksela visioi.
Nämä mimmit hurauttavat tanssipaikalle traktorilla
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun sunnuntaihin 31.10. kello 23 saakka.