Tuore amerikkalaiselokuva Coda – Kahden maailman välissä kertoo teini-ikäisestä Rubysta, joka tekee töitä perheensä kalastusaluksella ja haaveilee laulajan ammatista. Musikaalinen Ruby on coda, eli kuurojen vanhempien kuuleva tytär. Termi tulee sanoista child of deaf adult.
Tarina tuntui tutulta kuuron viittomakielisen räppärin Marko Vuoriheimon eli Signmarkin ja hänen kuulevan tyttärensä Celina Vuoriheimon perheessä. Muusikko ja muusikonalku kävivät katsomassa elokuvan tuoreeltaan.
– Siihen pystyi samaistumaan todella hyvin, kun oma isä on kuuro. Tuli olo, että tuon tunteen tiedän ja fiilis, että en ole ainoa, joka on tässä tilanteessa, Celina Vuoriheimo sanoo.
Coda – Kahden maailman välissä on palkittu neljään otteeseen Sundancen elokuvajuhlilla. Se on yksi harvoista kuurojen arkea kuvaavista elokuvista. Erityistä siinä on myös se, että kuuroja näyttelevät kuurot. Signmarkin mukaan eron huomaa heti.
– Aika paljon palkataan kuulevia näyttelemään kuuroa. Se on kurjaa, koska he eivät ikinä saa irti kaikkea sitä, mitä kuurot savat. Pahimmassa tapauksessa he antavat väärän kuvan kuuroista ja heidän yhteisöstään.
Myös kuurot vanhemmat ovat ärsyttäviä
Coda-elokuva on paitsi tunteellinen myös railakas kuvaus viittomakielisten perheiden arjesta. Se ei sievistele, vaan esittää vanhemmat sellaisina kuin teini-ikäiset heidät näkevät: noloina, liian äänekkäinä ja ymmärtämättöminä.
Yhdessä kohtauksista isä hakee tytärtä koulusta ja luukuttaa autostereoita. Miten muuten hän pystyisi kuulemaan, ellei tuntemalla basson jytkeen takalistossaan, isä perustelee. Celina Vuoriheimo eläytyi kohtaukseen.
– Kun me mennään autolla, iskä kopittaa musiikkia aina täysillä ja minä olen että: “Voi ei, multa menee kohta kuulo”.
Elokuvassa perheen elanto riippuu kuulevan Rubyn avusta. Teini-ikäinen tyttö joutuu vaikean valinnan eteen: lahjat riittäisivät kuuluisaan musiikkikouluun, mutta pärjääkö kuuro perhe ilman häntä? Pitääkö Rubyn jäädä kotiin auttamaan vanhempiaan, toimia siltana heidän ja kuulevien maailman välissä?
– Elokuvassa isä käytti tytärtä paljon tulkkina, ja sitä vastustan. Se on ehdoton ei. Sitä voisi verrata lapsityövoimaan. Amerikka on tietysti iso maa, siellä on prosentuaalisesti vähemmän tulkkeja kuin Suomessa. Meillä tulkkauspalvelu ei ole täydellinen, mutta on kuitenkin yksi maailman parhaista, Signmark sanoo.
“Ei ole väliä, millainen olet”
Signmarkia ja Celinaa yhdistää musiikki. Celina julkaisi toukokuussa omakustanteena ensimmäisen kappaleensa Pitkä tyyppi (siirryt toiseen palveluun).
– Se syntyi, kun minua kiusattiin koulussa pituudestani. Ajattelin, että nyt tehdään biisi tästä. Se on otettu hyvin vastaan. Olen pitkä, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Elokuvassa kuurot vanhemmat eivät kuule tyttärensä Rubyn laulua. Celina piti koskettavana kohtausta, jossa isä laittaa kädet tyttärensä kaulalle kuullakseen tämän laulun. Hieman samalla tavalla myös Signmark kuulee Celinan musiikkia.
– Kun laulan mikkiin ja iskä on kaiuttimien vieressä, hän tuntee basson äänen ja pystyy nauttimaan laulustani, Celina sanoo.
Signmark kuvailee tyttären ensimmäisiä esityksiä bändikoulun ajoilta “mielettömäksi fiilikseksi”.
– Kyynelkanavat aukesivat ja käsikarvat olivat pystyssä, että aha, sellaista vedät sitten. On hienoa nähdä, miten Celina nauttii esiintymisestä.
Signmark on kannustanut tytärtään musiikissa ja heillä on yhteisiä projekteja. Celinan mukaan isä on opettanut hänelle jotain tärkeää.
– Ei ole väliä, millainen olet. Ole oma itsesi ja usko itseesi. Silloin kaikki onnistuu.
Kuurot jäävät paitsioon
Coda-elokuva tekee näkyväksi sen, miten monella tavalla kuurot jäävät paitsi kuulevien maailmasta. Yksi havainnollisista esimerkeistä on Rubyn konsertti, jota kuurot vanhemmat seuraavat. Kuulevan on vaikea hahmottaa vanhempien hämmennystä, kunnes elokuvassa mykistetään kaikki äänet. Jäljelle jää kuva ja täydellinen hiljaisuus. Signmark samaistui kohtaukseen.
– Tuli kyyneleet silmiin. Kun Celina oli pieni ja koulussa oli juhlia, en ymmärtänyt kaikkea, mitä hän puhui ja lauloi lavalla. Toki seurasin vierestä tulkin tulkkausta, mutta siitä ei saa samaa tunnelmaa, mitä kuulevat vanhemmat saavat. Kotona Celina sitten viittoi, miten laulu meni, ja se oli ihana tunne.
Nykyisin Signmark kokee jäävänsä paitsioon, kun hänet jätetään keskustelujen ulkopuolelle. Kun hän kysyy päiväkodissa tai koulussa opettajalta peukaloa näyttämällä, onko kaikki hyvin, tämä vastaa usein lapselle, ei kysyjälle. Työpaikalla tai jääkiekkojoukkueessa ihmiset nauravat, mutta eivät kerro, mille.
– Vihaan vastausta “ei millekään ihmeelliselle”. Silloin koen, että en ole yhtä tärkeä kuin muut. Toki ymmärrän, että tilanne meni jo.
“Kuurot ovat kielivähemmistö”
Signmark pitää elokuvaa tärkeänä siksi, että se hälventää ennakkoluuloja. Niitä on edelleen. Se taas on johtanut siihen, että monet coda-lapset häpeävät vanhempiensa kuuroutta. Heitä on saatettu myös kiusata.
Suurin häpeää aiheuttava tekijä on tiedonpuute, jonka juuret ovat syvällä historiassa.
– Suomessakin viittomakielen käyttö on ollut kouluissa kiellettyä, eikä kahden kuuron ole sallittu avioitua keskenään, Signmark sanoo.
Kuurojen avioliittokielto poistettiin Suomessa laista vuonna 1969.
– Kuuro-termikin mielletään vammaisuuden alle ja lapsilla syntyy ajatus, että vanhemmat ovat vammaisia. Mutta eihän se nyt näin mene. Kuurot ovat kielivähemmistö, Signmark sanoo.
Aiheesta on keskusteltu muun muassa ohjelmassa Vammaiskultti, jossa pohditaan, onko kuuro vammainen vai kielivähemmistöä.
Signmark ajattelee, että asenteita voisi muuttaa näyttämällä viittomakieltä enemmän tv:ssä, elokuvissa ja mediassa.
Celina pitää hyvänä asiana sitä, että on kasvanut kuulevien ja kuurojen kulttuurien välissä.
– Se on suuri rikkaus. On hienoa, että oma isä on kuuro. Se tuo niin paljon lisää tietoa, mitä muilla ei ole.
“Ei enää sorittelua”
Signmarkin mielestä ihmisten olisi hyvä mennä katsomaan Coda-elokuva, että he ymmärtäisivät, millaisia haasteita viittomakieliset edelleen kohtaavat myös Suomessa.
– Vielä ei voi puhua tasa-arvosta tai saavutettavuudesta. Ennakkoluulotkin istuvat lujassa esimerkiksi työnantajilla. Olen kuullut todella usein, että kuurot eivät saa työpaikkoja ja työnantaja keksii naurettavia tekosyitä ja vetoaa työturvallisuuteen.
Signmark näkee, että mahdollisuuksia olisi paljon, mutta niitä ei hyödynnetä.
– Black Lives Matter ja saateenkaariväen mielenosoitukset ovat tärkeitä. Sieltä nousee tiukkaan sävyyn vaatimuksia ja herätyksiä. Kuurojen yhteisö kuuluu myös tähän samaan pakettiin. Pitää nostaa kissa pöydälle. Ei mitään sorittelua. Se ei riitä, se on nähty jo.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Keskustele aiheesta 29.10. klo 23 asti.
Lue lisää:
Onko kuuro vammainen vai kielivähemmistöä? Vammaiskultin jakso tekstimuodossa.
Kolumnivieras Kaisa Alanne: Viittomakieli raivasi itselleen sijan Suomessa