Viesti on karmiva, suorastaan vastenmielinen.
– Et tule koskaan olemaan oikea nainen. Sinulla ei ole kohtua, sinulla ei ole munasarjoja. Olet homoseksuaalinen mies, ja nauttimasi keinotekoiset hormonit toimivat mitä parhaimpana pilkkana luonnon täydellisyyttä kohtaan.
Kun Jade Nyström kesällä ilmaisi tukensa Laurel Hubbardille, hänen Instagraminsa täyttyi viesteistä. Hubbard oli hetkeä aiemmin tehnyt historiaa kilpailemalla ensimmäisenä transnaisena olympialaisissa.
Viestejä tulvi Nyströmin puhelimeen.
– Niitä tuli minuutin aikana varmaan lähemmäs 50. Perheellisiä aikuisia ihmisiä pelkästään keskittymässä siihen, että ne haukkuu minua. Tuli huomattua, miten lapsellisia aikuisetkin voivat olla.
Tämä kyseinen viesti ei ollut lapsellinen, vaan raaka ja ilkeä. Tältä teini-ikäisen transurheilijan sensuroimaton arki tällä hetkellä näyttää. Pilkkahuutoja, häirintää, vihaa.
– Loppujen lopuksi liika on liikaa. Ostat köyden, sidot silmukan, laitat sen niskaasi ja sukellat kylmään kuiluun.
Katso Sportlivin minidokkari Jade Nyströmin taistelusta ollakseen oma itsensä:
Siskon rohkaisu ratkaisi
Jotkut hetken mielijohteesta tehdyt päätökset voivat muuttaa elämän suunnan.
Yhtenä tavallisena arkiaamuna se vihdoin tapahtui. Kahdeksasluokkalainen Jade Nyström oli kerta toisensa jälkeen kateellisena katsonut sivusta, kun isosisko Erica meikkasi itsensä ennen kouluun lähtöä.
Jade sanoi siskolleen toivovansa, että hänkin voisi mennä kouluun meikattuna.
Erica vastasi: mikä sinua estää?
Jo lapsena Jade leikki nukeilla ja pukeutui mekkoihin, kun muut pojat Lapinjärven Pukaron kylässä leikkivät metsässä sotaa. Tämä loppui, kun hän sai kuulla, että pojat eivät käyttäydy näin.
Pienellä paikkakunnalla on vaikea olla erilainen. Tämän Jade tiesi lähtiessään kouluun meikattuna. Häntä on tuijotettu ja hänelle on naurettu. Kiusaaminen on ollut osa hänen arkeaan läpi nuoruuden.
Vuosien varrella hän on karaistunut. Pilkkahuudot eivät enää satuta. Hän on päättänyt, että hänellä on oikeus olla oma itsensä.
Täytettyään 17 vuotta viime talvena Nyström tuli ulos transnaisena. Kesällä kolminkertainen poikien Suomen mestari debytoi Kalevan kisoissa miesten sarjassa jääden karsintaan.
Myöskään yleisurheilukentät eivät ole olleet kiusaamiselta turvallinen paikka. Nyström sanoo kuulleensa kaikkea maan ja taivaan välillä.
– Urheiluympäristö ei ole minusta mitenkään suvaitsevainen. Nuorten SM-kisoissa kilpakumppanit tsemppasivat toisiaan ja sanoivat "hyppää hyvin niin, ettei Jade voita".
Jade voitti.
"Kaikki ovat yksilöitä"
Keskustelu transnaisten asemasta urheilussa on kiihtynyt sen jälkeen, kun Laurel Hubbard osallistui naisten painonnostoon Tokiossa.
Kysymys on transurheilijoiden – käytännössä ensisijassa transnaisten – oikeuksista kilpaurheilla. Pitäisikö heidän saada kisata naisten sarjassa ja millä ehdoin?
Jalkapallomaajoukkueen kaikkien aikojen maalintekijä Linda Sällström ja Rion olympiapainonnostaja Anni Vuohijoki ovat seuranneet paikoin rajua keskustelua huolestuneina. Ylilyöntejä nähdään liikaa.
– Ihmiset haluavat yksinkertaistaa monimutkaisen kysymyksen. Myös heillä, jotka eivät tiedä mitään, on hirveästi mielipiteitä. Rohkaisen kaikkia perehtymään faktoihin ennen kuin sanoo mitään, Sällström toteaa.
– Keskustelu on hirveän ala-arvoista. Ihmisiä pelottaa, kun asiaa ei ymmärretä. Transkeskustelu on paljastanut kapeakatseisuutemme. Meidän pitäisi oppia ymmärtämään erilaisuutta – silloin näitä vastakkainasetteluja ei tulisi, Vuohijoki lisää.
Kun transnaisten asemaa huippu-urheilussa mietitään, huomioon pitää ottaa ainakin kolme eri näkökulmaa: inklusiivisuus, oikeudenmukaisuus ja urheilijoiden turvallisuus.
Testosteronitasot toimivat säännöstön lähtökohtana. Miesurheilijalla on kehossaan keskimäärin noin 10–40 nanomoolia testosteronia per litra, kun naisilla vastaava luku on alle 2.
Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n tämänhetkisten säännösten mukaan transnaisen testosteronitasojen on pysyttävä vuoden ajan alle 10 nanomoolissa saadakseen kilpailuluvan. Sukupuolen korjausta ei vaadita. Riittää, että urheilija on identifioinut itsensä naiseksi riittävän kauan.
Jade Nyströmin mielestä nykysäädäntö toimii ja ottaa esimerkiksi Hubbardin:
– En näe, että se on epäreilua, ja että hänellä olisi etuja. Kaikki ovat yksilöitä ja kaikilla on omat edut.
Vuohijoki: En pärjäisi miestä vastaan
Säännöt muuttuvat ja elävät ja vaihtelevat lajista lajiin.
KOK on jo jonkin aikaa yrittänyt päivittää sääntöjään, mutta sisäisten erimielisyyksien takia päätöksiä ei ole saatu aikaan. Tämänhetkinen suunnitelma on, että päivitys tulee ensi vuonna, kun sen alunperin oli määrä ilmestyä jo pari vuotta sitten.
Yleisurheilussa transnaisten testosteroniraja on viisi nanomoolia per litra. Rugby on ainoana lajina kieltänyt transnaiset naisten ammattilaissarjoista vedoten pelaajien turvallisuuteen.
– Ihmisoikeuksia ei saa syrjiä, mutta urheilun täytyy myös olla reilu ja turvallinen. Tämä on niin monimutkainen kysymys, että en usko, että on edes olemassa helppoa ratkaisua, joka sopisi kaikille lajeille joka tilanteessa, Linda Sällström sanoo.
Tieteellisissä tutkimuksissa vedenjakajaksi on havaittu miehen puberteetti. Urheilijat, jotka ovat läpikäyneet puberteetin saavat hyötyjä, joita hormonihoidot ja testosteronitasojen alentaminen eivät kompensoi.
Anni Vuohijoki sanoo suoraan, että hän ei pärjäisi samankokoista vakavissaan harjoittelevaa miestä vastaan.
– Painonnostossa miesten ja naisten maailmanennätyksen ero on noin 30 prosenttia. Vuoden mittaisen testosteronin alentamisen jälkeen ei päästä reiluun tilanteeseen, Vuohijoki sanoo, ja painottaa, että vuosi on lyhyt aika vahvan urheilutaustan omaavalle henkilölle.
– Uskallan epäillä, että transnaisetkin haluaisivat kilpailla naisten sarjassa normaalisti, ilman että se aiheuttaisi keskustelua. Säännöstöt pitäisi miettiä sellaisiksi, että keskustelua ei tarvitse käydä.
Tutkija: Diskriminoinnista ei päästä eroon
Kaikkia tyydyttävää ratkaisua ei yksinkertaisesti ole mahdollista löytää. Näin sanoo Tukholman Karolinska institutet -yliopiston suomalaistutkija Tommy Lundberg.
Hän kertoo tutkimusten selvästi osoittavan, että hormonihoidon vaikutus on isossa kuvassa hyvin pieni. Lihasmassa vähenee vuodessa noin viisi prosenttia. Vuosi ei näin ollen lähellekään riitä tilanteen tasapäistämiseen.
– Monet urheiluliitot puhuvat yhä, miten saavutetaan tasapaino inklusiivisuuden ja oikeudenmukaisuuden välillä, mutta totuus on, että se on täysin mahdotonta. Urheilun on valittava, mitä arvoa priorisoidaan ja ketä diskriminoidaan, joko transnaisia tai cis-naisia.
Mitä termit tarkoittavat?
- Cis-henkilö: Sanaa cis käytetään kuvaamaan sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset. Suurin osa ihmisistä on cis-sukupuolisia.
- Transihminen: Transihminen on yleiskäsite, jolla usein kuvataan kaikkia, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu joskus tai aina eroaa odotuksista sille sukupuolelle, johon heidät syntymähetkellä määriteltiin.
- Sukupuolen korjaus: Sukupuolen korjaamisella tarkoitetaan yleensä lääketieteellisiä hoitoja, joiden avulla transsukupuolinen tai muunsukupuolinen henkilö voi korjata kehoaan vastaamaan sukupuoli-identiteettiään. Sukupuolen korjaaminen on sekä sosiaalinen että juridinen prosessi.
Ylivoimaisesti laajin tutkimus aiheesta valmistui tänä syksynä Iso-Britanniassa. Sen johtopäätös on, että paras – tai vähiten huono – ratkaisu on luoda uusi, avoin kilpailuluokka.
Tämä tarkoittaisi selkokielellä, että transnaiset eivät pääsisi naisten sarjaan, vaan kilpailisivat miehiä vastaan "avoimessa" sarjassa.
Tämä pätisi lajeihin, joissa miehillä on fyysinen etu naisiin verrattuna. Kaikki lajit eivät tähän kuulu, mutta useimmat.
– On tärkeä painottaa, että en ole koskaan tavannut ketään, jonka mielestä transurheilijoilla ei olisi oikeutta urheilla. Mutta nyt puhutaan oikeudesta valita sarja, jossa kilpaillaan. Ja se on täysin eri kysymys, Lundberg sanoo.
– On todella tärkeä ymmärtää, että tässä puhutaan transhenkilöiden oikeuksista, mutta myös cis-tyttöjen ja naisten oikeudesta reiluun kilpailuun. Täysin avoimet sarjat eivät useimmissa lajeissa toimi. Näin se vain valitettavasti on.
Porsaanreikä totalitaarisille valtioille?
Kriitikot ovat ilmaisseet huolensa siitä, että liian löysillä säännöksillä naisten sarjoihin tulvisi vain menestyksen perässä miehiksi itsensä tuntevia transnaisia.
Todisteita uhkakuvan toteutumiselle ei tällä hetkellä ole. Transnaiset ovat saaneet osallistua olympialaisiin vuodesta 2003 lähtien, mutta ennen Hubbardia kukaan ei ole käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen.
Vuohijoki näkee kuitenkin vilpin mahdollisuuden. Hän on painonnostossa nähnyt lähietäisyydeltä, kuinka tietyt totalitaariset maat polkevat ihmisoikeuksia saavuttaakseen mitaleja. Hän korostaa kuitenkin, että länsimaissa kaikki on hyvin.
– Tietyissä maissa lasten ja nuorten painonnostossa näkyy valtiojärjestelmällistä douppaamista. Urheilijoilla ei ole hirveästi ihmisarvoa. Voi vain kuvitella, mitä se on siinä kohtaa, kun keksitään, että myös tämä on mahdollisia. Silloin painitaan vielä suurempien ihmisoikeusongelmien kanssa.
Loppupeleissä transurheilijat ovat ihmisiä, jotka rakastavat urheilua ja haluavat tehdä sitä, mitä he rakastavat. Tätä sekä Vuohijoki että Sällström painottavat.
– He eivät ansaitse yhtään lisää paskaa kuin mitä he jo saavat. He eivät ole tehneet mitään väärää, Sällström sanoo.
Peilissä hymyilee kaunis nainen
Jade Nyström täyttää 18 vuotta tammikuussa, ja on kovien päätösten äärellä. Täysi-ikäisenä hänen on mahdollista mennä transpolille ja aloittaa sukupuolen korjausprosessi.
Korkeushyppääjänä tavoitteet eivät muutu: hän tähtää yhä arvokisoihin – ja nimenomaan miesten sarjassa. Lähitulevaisuudessa tavoitteena on ylittää kahden metrin raja, josta hän on viiden sentin päässä. Ella Junnilan naisten Suomen ennätys on 196.
– En todennäköisesti vaihda sarjaa, mutta en ole vielä lyönyt mitään lukkoon, Nyström sanoo.
Ja vaikka hän päättäisikin haluavansa vaihtaa sarjaa, se ei kävisi käden käänteessä. Hän on huomannut monen olettavan, että hän syö yhden hormonikuurin ja saa tämän jälkeen luvan sarjanvaihtoon.
– Se ei todellakaan mene niin. Se on monen vuoden projekti. Siinä tulisi monen vuoden tauko urheilusta, Nyström toteaa ja mainitsee muun muassa transpolin pitkät jonot ja vasta sen jälkeen alkavat pitkäkestoiset hormonihoidot.
Nyström tietää haluavansa hormonihoidon. Se auttaisi häntä tuntemaan itsensä naisellisemmaksi, vaikka hän jo nyt on sinut oman itsensä kanssa.
– Kun katson peiliin, näen kauniin naisen. Olen tosi iloinen siitä, koska nuorempana se tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta.
Sebastian Backman
Lue myös: