Hyppää sisältöön

Leena Vilkan kolumni: En halua eläimetöntä tulevaisuutta

Eläinsuojelu keskittyy varsin usein seuraeläimiin kuten kodittomiin kissoihin. Työ on tärkeää, mutta kaikilla muillakin eläimillä on itseisarvonsa. Perusoikeudet kuuluu jokaiselle eläimelle, kirjoittaa Vilkka.

Leena VilkkaYmpäristöfilosofi

Kaksi pientä sanaa, eläimet ja oikeudet, yhteen liitettynä, muuttavat maailmaa kenties enemmän kuin uskallamme ajatellakaan.

Voimme kuvitella öljyttömän tulevaisuuden. Voimme luopua öljyn käytöstä lämmityksessä, liikenteessä ja muovin tuotannossa.

Mutta voimmeko kuvitella maailman, jossa eläimiä ei hyödynnetä ihmisten ruokana ja vaatteina? Haluammeko tulevaisuuden, jossa eläimiä ei hyödynnetä lemmikkeinä eikä ratsuina? Osa ihmisistä haluaisi lopettaa jopa pikkulintujen talviruokinnan (siirryt toiseen palveluun).

Ihmisoikeudet perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, joita eri valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille eivätkä erottele ihmisiä ihonvärin, sukupuolen, iän, kulttuurin, uskonnon tai poliittisen mielipiteen perusteella. Ideaalitilanteessa koko maailma noudattaisi samoja käytäntöjä.

Näinhän ei ole, ihmisoikeuksia rikotaan räikeästi Venäjällä, Kiinassa, Afganistanissa ja monissa muissa maissa. Miksi ihmeessä sitten vielä puhutaan kaiken maailman elukoiden oikeuksista, kun ihmistenkään oikeudet eivät toteudu?

Näinhän se ei mene, että kaikki ihmisten asiat pitää ensin laittaa kuntoon ja sitten vasta eläimet.

Läpi historian on ollut myös ihmisiä, jotka ovat kantaneet poikkeuksellisen paljon huolta luonnon ja eläinten kohtaloista. Suomessa 1800-luvulla kansanvalistajana vaikuttanut Zacharias Topelius tuli tunnetuksi myös pikkulintujen suojelijana.

Hän kannusti ihmisiä ruokkimaan niitä talvipakkasilla. Tätä ohjetta olen noudattanut läpi elämäni, omaksi ja pikkulintujen iloksi.

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen arkistoista löytyy vuodelta 1875 teksti ”Eläin ei ole yksinään oikeuksien kohde (siirryt toiseen palveluun), vaan eläintä päinvastoin tulisi kunnioittaa oliona, jolla on oikeuksia.”

Eläinten oikeudet on aika panna täytäntöön myös lainsäädännössä.

Tässä on lausuttuna idea eläinten perusoikeuksista, mitä eläinsuojelukentän uudehko toimija Suomen eläinoikeusjuristit ry ajaa (siirryt toiseen palveluun).

Eläinten oikeudet on pitkään ollut filosofien temmellyskenttä, joten on ilahduttavaa saada juristit mukaan kasvavaan eläinoikeusrintamaan. Eläinten oikeudet on aika panna täytäntöön myös lainsäädännössä.

Eläinsuojelun konkari Hannele Luukkainen on vastikään perustanut Kissojen oikeudet ry:n. Yhdistyksen tavoitteena on nostaa kissojen arvoa ja arvostusta. Yhdistyksen mielestä villiintyneitä kissoja ei saa tappaa vaan ne pitää toimittaa löytöeläintaloille. Yhdistys puoltaa kotikissojen vapaata liikkumisoikeutta.

Myös Suomen eläinsuojeluyhdistys kampanjoi hylättyjen kissojen puolesta (siirryt toiseen palveluun), ja kissakriisiä on käsitelty jo eduskunnassakin.

Kissoilla on onneksi runsaasti puolestapuhujia ja lainsäädäntöäkin suojanaan. Kaikki eläinlajit eivät ole yhtä onnekkaita.

Pitäisikö jokaiselle eläinlajille perustaa oma yhdistyksensä kuten Kastematojen oikeudet ry? Tai edes eläinkunnan pääluokillle kuten Hyönteisten oikeudet ry. Taidan itse perustaa viimeistään eläkepäivinäni Susien oikeudet ry:n.

Ja tuskin menee aikaakaan, kun joku innostuu perustamaan Hevosen oikeudet ry:n vastaamaan viime aikaiseen huoleen hevosten hyvinvoinnista niin olympiatasolla kuin paikallisessa raviurheilussa.

Ihmiskeskeisyydessään ihmiskunta tuntee varsin huonosti eläinkunnan asioita, edes kaikkia eläinkunnan pääjaksoja ei tunneta kovin hyvin. Tunnettuja pääjaksoja ovat esiselkäjänteiset, jouhimadot, kampamaneetit, karhukaiset, käsnäjalkaiset, laakamadot, lonkerojalkaiset, nilviäiset, niveljalkaiset ja selkäjänteiset.

Jokaiseen pääjaksoon mahtuu lukuisia lajeja. Esimerkiksi laakamatoja on noin 25 000 erilaista lajia. Yhdistyksiä riittää perustettavaksi Kissojen oikeudet ry:n rinnalle.

Vähintäänkin jokaisella pääjaksolla pitäisi olla oma asianajajansa ja edustajansa kaikissa tärkeimmissä päättävissä elimissä, jotta näiden olemassaolo ja tarpeet eivät unohtuisi. Miksi rasismi tuomitaan jyrkästi, mutta spesismi eli lajisorto yhä elää?

Huolehdimme varsin huonosti monien lajien hyvinvoinnista. Eläinjuristeille riittää töitä.

Vegaanius on arkipäiväistynyt.

Ja kun puhumme eläinten oikeuksista, puhumme yksilöistä. Maapallolle mahtuu lajien sisälle monen monta eläinyksilöä, joiden perusoikeus elämään, lisääntymiseen ja hyvinvointiin olisi syytä taata, jotta maapallo säilyy elinvoimaisena ja lajirikkaana tulevaisuudessakin.

Eläinten oikeudet muuttavat koko länsimaiden taloudellis-tuotannollisen perustan, mikä pitkälti on rakentunut luonnon ja eläinten laajamittaiselle hyväksikäytölle.

Eläinten oikeuksien myötä Helsinki on täyttynyt vegaaniravintoloilla ja kaupoista löytyy hyllyriveittäin vegaanituotteita. Eläinperäiselle ruualle ja vaatteille on jo runsaasti vaihtoehtoja. Vegaanius on arkipäiväistynyt.

Eläimetöntä tulevaisuutta en halua. Haluan maapallon, jossa on koko luomakunta ekosysteemeineen, metsineen, eläimineen ja kasveineen; hyväksikäytön sijaan rinnakkais- ja yhteiselo.

Leena Vilkka

Kirjoittaja on FT, ympäristöfilosofian dosentti Helsingin yliopistosta ja Helsingin NNKY:n toiminnanjohtaja.

Kolumnista voi keskustella 22.11. klo 23:00 asti.

Suosittelemme sinulle