Se ei ollut perinteinen säästöpossu. Sellainen posliininen, josta yritetään heikkona hetkenä kaivaa leipäveitsellä karkkirahaa.
Helsinkiläisen talousvalmentaja Nina Nordlundin vanhemmiltaan saamassa lippaassa oli monta erikokoista läpinäkyvää putkiloa, kullekin kolikolle omansa.
– Oli innostavaa nähdä, miten kasat kasvavat putkiloissa. Se kannusti säästämään, Nordlund muistelee.
Ensimmäisen ison oman ostoksensa hän teki 13-vuotiaana. Nordlund oli haaveillut pitkään cd-stereosoittimesta ja päätti ostaa sellaisen päiväkotiapulaisena tienaamillaan kesätyörahoillaan. Nordlundin perhe asui tuolloin Japanissa, ja elektroniikkaostoksia varten piti lähteä kauppaan, joka sijaitsi toisessa kaupungissa.
Nordlund muistaa vieläkin, että tuo unelmien mankka, joka käänsi kasetin automaattisesti, maksoi 70 000 jeniä.
Säästössä oli vain 50 000, joten vanhemmat myöntyivät lainaamaan loput. Nordlund lupasi maksaa velan takaisin viikkorahoistaan, mutta siinä tuntui kuluvan ikuisuus. Joka kerta kun Nordlund kuunteli huoneessaan suosikkiyhtyeitään Def Leppardia, Bon Jovia tai Skid Row'ta, hän muisti olevansa velkaa.
– Opin silloin, kuinka ikävältä tuntuu olla velkaa jollekin, vaikka sitten omille vanhemmilleen. Olisin varmasti nauttinut ostoksesta enemmän, jos olisin saanut ostettua sen kokonaan omalla rahalla.
Seuraavana jouluna vanhemmat käärivät Ninalle vähemmän paketteja ja sanoivat, että hän saa loput velastaan anteeksi. Bon Jovikin alkoi kuulostaa sen jälkeen entistä paremmalta.
– Olen varma, että se kokemus velasta on vaikuttanut minuun myös aikuisiässä. En ole halunnut asuntolainan lisäksi ottaa velkaa. Kulutusluotot ja muut elämiseen otettavat lainat ovat ehdoton ei.
Pikavippimainos suututti ja sytytti kipinän
"Toteuta unelmasi – ota pikavippi", sanoi mainosääni huolettomaan sävyyn autoradiossa. Oli kesä 2016 ja Nordlund oli ajamassa perheineen mökille.
Sitä mainoksessa ei tietenkään sanottu, että tuohon aikaan pikavippien korko saattoi olla jopa 500 prosenttia.
– Minulla alkoi nousta savu korvista, miten tällaisia mainoksia voidaan syöttää nuorille, joilla ei välttämättä ole edes ymmärrystä siitä, mitä lainan ottaminen tarkoittaa?
Nordlund havahtui ajatukseen, että jos hän ei vanhempana opettaisi pienille tyttärilleen, mitä korko merkitsee niin hyvässä kuin pahassakin, he saattaisivat jossain vaiheessa hairahtaa tällaiseen mainontaan.
– Itse olen saanut hyvän rahakasvatuksen, mutta kaikilla ei ole vanhempia, jotka ovat ymmärtäneet rahan päälle.
Mökkimatkalla sai alkunsa ajatus rahataitojen opettamisesta muillekin.
Nordlund tuumasi, että jos ihmiset ymmärtävät omaa talouttaan, he pystyvät siirtämään tietotaitoa myös jälkikasvulleen. Hän päätti alkaa kirjoittaa aiheesta.
Syntyi säästämistä, sijoittamista ja talouskasvatusta käsittelevä Lapset ja raha -blogi, jonka ensimmäinen kirjoitus käsitteli viikkorahaa. Sittemmin Nordlund on julkaissut myös talousaiheisen kirjan.
6 kysymystä lapsista ja rahasta
Milloin lapselle voi alkaa opettaa taloustaitoja?
– Jo taaperoiässä 2–3-vuotiaana, jolloin lapsi on mukana ruokakauppareissuilla. Muistan kuinka ärsyttävää oli se, kuinka lapset keräsivät kärryihin vaikka mitä ja jouduin sanomaan, ettei kaikkea voida ostaa.
– Kauppa on luonteva paikka opetella rahankäyttöä. Jos lapsella on vaikkapa kaksi euroa, vanhemman kanssa voidaan yhdessä pohtia, mihin se riittää ja mitä sillä saisi, jos sen nyt säästäisi ja käyttäisi vasta ensi viikolla.
Pitääkö lapselle antaa viikkorahaa?
– Se riippuu vanhempien taloudellisesta tilanteesta. Jos se on mahdollista, niin viikkoraha on hyvä keino opettaa lapselle itsenäistä rahankäyttöä. Viikkorahan suuruus voi olla vaikka euron per ikävuosi.
– Meidän perheessämme on säännöt viikkorahan käyttöön: yksi säästetään, yksi laitetaan hyväntekeväisyyteen ja yhden voi sitten halutessaan tuhlata.
Kuinka paljon lapsen kannattaa antaa päättää itse rahankäytöstään?
– Viikkorahan suhteen lasten on hyvä antaa tehdä omat päätöksensä, vaikka krääsän ostaminen tuntuisi aikuisesta pahalta. Myöhemmin kannattaa ottaa sitten aikaa talouskasvatukseen ja esimerkkejä käyttäen keskustella vaikka siitä, oliko joku käyttämättä jäänyt heräteostos hyvä idea. Lasten on hyvä antaa tehdä myös virheitä, sillä eiväthän he muuten opi vastuullisuutta.
– Isompia ostoksia ei kannata tehdä hetken mielijohteesta. Perusteellinen harkinta ja vähintään yön yli nukkuminen ovat hyvät ohjeet aikuisellekin.
Pitääkö lasta kannustaa säästämään?
– Säästäminen on yksi tärkeimmistä taloustaidoista, joka on hyvä oppia jo varhain. Jos kaikki raha, joka tulee, myös menee, saatamme olla pulassa, jos joudumme tilanteeseen, jossa rahalle olisi käyttöä.
– Säästäminen opettaa kärsivällisyyttä, ja sen voi tehdä positiivisella asenteella. On hienoa huomata, että pystyy saavuttamaan jotain sellaista, mihin ei olisi aluksi uskonutkaan. Säästäminen tuo taloudellisen turvan lisäksi olennaisen ajatuksen elämänhallinnasta.
Miksi lasten pitäisi antaa rahaa hyväntekeväisyyteen?
– Lasten kasvuun kuuluu se, että he ovat kovin minäkeskeisiä. Kun lapsia opettaa tekemään hyväntekeväisyyttä, opettaa samalla empatiaa ja suhteellisuudentajua. On tutkittu, että jos oppii olemaan kiitollinen ja pystyy auttamaan muita, se luo onnellisuutta ja siitä tulee itsellekin hyvä olo. On tärkeää muistuttaa lapsille, että monet asiat eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä ja oma etuoikeutettu asema on hyvä oppia tiedostamaan.
Pitääkö kotitöistä maksaa?
– Mielestäni pääsääntöisesti ei. Eihän kukaan maksa minullekaan. Jos lapsi tai nuori tekee jotain erityistä, kuten pesee auton, niin siitä voi vaikka maksaakin. Jokaisesta tiskikoneentyhjennyksestä ei kannata alkaa maksamaan, koska pianhan he eivät liikahda ilman korvausta minnekään.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 23. marraskuuta kello 23:een saakka.
Lue seuraavaksi:
Otitko vahingossa kaksi osakesäästötiliä? Saat anteeksi – jos vain toisessa on rahaa