RUKA/TAIVALKOSKI. Pekingin olympialaiset ovat hiihtäjille kauden päätavoite, mutta kisapaikkakunnan eli Zhangjiakoun ympärillä leijuu mysteerin verho. Koronapandemian takia Zhangjiakoussa ei pystytty järjestämään perinteisiä kansainvälisiä esikisoja, joten joukkueilla ei ole tarkkaa tietoa laduista, lumen koostumuksesta tai muista olosuhteista.
– Olen nähnyt Pekingistä videoita ja ratojen korkeusprofiilin. Lisäksi olen kuullut, että siellä voi olla varsin kylmää, joten ehkä Ruka on hyvää valmistautumista sitä varten, neljä vuotta sitten Pyeongchangissa 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kultaa voittanut Norjan Ragnhild Haga sanoi Yle Urheilulle.
Samaa mieltä oli Pyeongchangista kaksi kultaa ja yhden hopean saavuttanut Simen Hegstad Krüger, joka pitää kylmän ja korkean ilmanalan yhdistelmää hyvänä haasteena.
– Niistä tulee varsin mielenkiintoiset kisat. Olosuhteiden lisäksi päälle tulee vielä epävarmuus koronaviruksen takia, mutta uskon, että se pysyy kurissa ja olemme hyvissä käsissä, Krüger vakuutti.
Hagan ja Krügerin tavoin samaisia videoita ja profiilikuvia ovat nähneet muutkin Norjan maajoukkueen hiihtäjät, mutta muuten tiedot ovat varsin pintapuolisia.
– Olemme kuulleet kylmyydestä, tuulesta ja hiekasta laduilla. Jos tilanne on sitten parempi kuin tuo, niin se on vain plussaa, Therese Johaug naurahti.
Maailmancupin kisoihin 1,5 vuoden tauon jälkeen palannut Ingvild Flugstad Östberg muistutti, että tilanne on samantapainen kuin edellisissä olympialaisissa, sillä kovinkaan moni urheilija ei ollut käynyt kisapaikalla ennen kisoja.
– Meillä on onneksi hyvä tiimi ympärillämme, joka auttaa meitä valmistautumaan näihin kisoihin. Meidän urheilijoiden täytyy pitää vain huolta siitä, että olemme kunnossa.
Hagan mielestä on mielenkiintoista valmistautua kisoihin, kun ei tiedä kunnolla olosuhteista tai laduista. Hänen mielestään kohta pari vuotta kestänyt koronapandemia on muuttanut huippu-urheilua ja pakottanut urheilijat omalla tavallaan joustaviksi. Norjan maajoukkue päätti viime kaudella jättää useita maailmancupin kisoja väliin koronan takia.
– Jouduimme opettelemaan asioita melkoisesti viime kaudella. Emme hiihtäneet paljoakaan maailmancupia, joten olemme starttiviivalla aina kun voimme ja kisaamme silloin niin kovaa kuin pystymme. Emme tiedä, onko seuraavaan kisaan kaksi tai kolme viikkoa, joten meidän täytyy vain sopeutua, Haga sanoi.
Johaug: Otan vastaan sen, mitä sieltä tulee
Norjan naisten maajoukkuevalmentaja Ole Morten Iversenin mukaan Norjan joukkue matkustaa Pekingiin 29. tammikuuta. Muutoksia voi tosin tulla, sillä joukkueet eivät voi koronan takia käyttää normaaleja reittilentoja.
– Joitakin huoltomiehiä saattaa lähteä käymään siellä ennen tätä, mutta hiihtäjiä tai valmentajia ei ole sinne lähdössä ennen tammikuun loppua. Yleensähän olemme käyneet tiiviisti kisapaikkakunnilla, mutta nyt emme. Se voi siis olla pienoinen yllätys, hän myönsi.
Norjan tähtihiihtäjät Therese Johaug ja Johannes Hösflot Kläbo eivät stressaa sitä, että he valmistautuvat arvokisoihin "sokkona". Kumpikin uskoo ehtivänsä tutustua latuihin aivan tarpeeksi, ennen kuin kisat alkavat 5. helmikuuta.
– Olen ajatellut sen niin, että menen Pekingiin ja otan vastaan sen, mitä sieltä tulee. Sillä ei ole merkitystä, että emme tiedä latuja. Tulemme paikan päälle viikkoa ennen ja tiedämme rutiinit, Johaug sanoi.
Kläbo sanoi keskittyvänsä ensin maailmancupin avaamiseen ja ajattelevansa Pekingin olympialaisia vasta myöhemmin.
– Se, ettei tiedä niistä radoista ja olosuhteista mitään, voi olla myös positiivinen asia. Sitä haluaa kuitenkin mennä radalla niin kovaa kuin on mahdollista, olivat olosuhteet minkälaiset tahansa. Urheilijalle on vain tärkeintä olla silloin parhaassa mahdollisessa kunnossa, Kläbo totesi.
Virtuaalinen kisarata suomalaisten ahkerassa käytössä
Myös Suomen leirissä Zhangjiakoun radoista on saatu normaalia vähemmän tietoa. Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikkö ja Kajaanin ammattikorkeakoulu ovat rakentaneet virtuaalisen kisaradan Vuokatin urheiluopistolle ja samainen sprinttirata on saatu myös Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihulle sekä Rovaniemelle Lapin urheiluopistolle.
Virtuaalisen kisaradan pohjana on valmentaja Olli Ohtosen ja projektitutkija Teemu Lemmettylän kolmen vuoden takainen vierailu olympiamaisemissa. Tuolloin ei ollut lunta ja latupohjatkin olivat keskeneräisiä, mutta kaksikko sai kuitenkin kierrettyä ja kuvattua niitä jonkin verran. Myöhemmin suomalaiset saivat kisajärjestäjiltä hieman videokuvaa, latuprofiileja sekä pohjakartastoa.
Tätä virtuaalirataa ovat useat maajoukkuehiihtäjät käyneet hiihtämässä syksyn ja alkutalven aikana. Rukan sprintissä neljänneksi tullut Johanna Matintalo muistutti, että vaikka suomalaiset eivät valmistaudu kisoihin täysin pussi päässä, ei kuitenkaan täydellä varmuudella voida sanoa, onko 3,3 kilometrin mittainen virtuaalirata edes se, jota olympialaisissa käytetään.
– Virtuaaliradan perusteella siellä on todella jyrkkiä ja teräviä nousuja, perinteisellä osa on jopa juoksunousuja. Pyeongchangissa oli paljon hiihdettäviä ja pitkiä nousuja, mutta ne olivat loivapiirteisiä, Matintalo vertasi.
Rukan sprintissä viidenneksi sijoittunut Katri Lylynperä on treenannut Vuokatin matolla niin useaan otteeseen, että osaa radan jo ulkoa.
– Olen usein miettinytkin, että näyttääköhän rata oikeasti siltä, mitä se on siinä simulaattorissa, Lylynperä sanoi.
– Matolla ei pysty simuloimaan alamäkiä, alamäkien jälkeisiä kiihdytyksiä tai sprinttitaktiikoita. Mutta mattohiihdosta saa sen, että kilpailupaikka, nousut ja niiden kestot ovat jollakin tavalla mielikuvissa jo tutut. Tietää, mitä odottaa.
Matintalon ja Lylynperän mielestä suurimmat haasteet ovat välinepuolella, koska tarkkaa dataa ei ole. Urheilijalle taas tietämättömyys voi olla hyväksikin.
– Ei voi liian aikaisin miettiä liikaa yksityiskohtia. Se saattaa osalle tuoda mielenrauhaa. Ainakin minulle on ehkä vain hyvä, etten tiedä liikaa, Matintalo naurahti.
Herola ei stressaa Pekingistä
Zhangjiakoussa kisataan joulukuussa yhdistetyn Continental-cupia, joten tuolloin kisapaikasta saadaan enemmän tietoa. Suomen yhdistetyn ykkösmies Ilkka Herola kuuluu niihin urheilijoihin, jotka eivät tulevien kisojen olosuhteilla päätään liiemmin vaivaa.
– Tiedän perusjutut: on kylmä ja kuiva, korkealla kilpaillaan ja rankat ladut. Korkean ilmanalan pitäisi ainakin paperilla sopia minulle hyvin, koska mitä parempi hapenotto on, niin sitä parempi - ja tässä porukassa se on kuitenkin minun vahvuuteni, Herola sanoi.
Monen muun urheilijan tavoin Herola huomautti, että lähestulkoon jokainen urheilija on tilanteessa samalla viivalla. Kaikki tietävät, että kisat ovat korkealla, noin 1 700 metrin korkeudessa, joten sitä on voitu painottaa harjoittelussa. Kaikkeen muuhun voi sitten sopeutua kisapaikalla.
– Minua ei haittaa, vaikka kisapaikka vaihdettaisiin kolme päivää ennen kilpailua ja kilpailtaisiin jossain ihan muualla. Laji on kuitenkin sama, Herola totesi.
Lue myös:
Pekingin olosuhteet huolestuttavat Roger Talermoa: "En olisi vienyt tässä ajassa talvikisoja sinne"