Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Hiilenmusta palokärki laskeutuu kelopuuhun hakkuuaukean laidalla ja huutaa surumielisesti viheltäen kliiie.

Pahanilmanlinnuksi kansanperinteessä leimattu suurin tikkamme saattaa pesiä laajankin avohakkuun yhdessä ainoassa pystyyn jätetyssä haavassa tai muussa lahopuussa.

Monelle muulle metsiemme eliö- ja kasvilajille tämä Uudellamaalla sijaitseva yli 36 hehtaarin kokoinen hakkuuaukea ei enää kodiksi sovi.

Muutama vuosi sitten oli toisin.

Ennen hakkuita metsien ja peltojen laikuttama maisema on tästä kohdin merkitty luonnon monimuotoisuuden tärkeäksi esiintymäksi.

Yksi tärkeimpään viiteen prosenttiin kuuluvista maassamme, tarkalleen ottaen.

Vuonna 2018 tehty avohakkuu tällä alueella on laajin viime vuosien hakkuista, jotka kohdistuivat luontoarvoiltaan kaikkein tärkeimmiksi merkittyihin ja säilyttämisen arvoisiin metsäkohteisiin.

Asia selviää Ylen tekemästä kartta-analyysista.

Suomessa avohakataan jatkuvasti metsiä, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta potentiaalisesti kaikkein arvokkaimpia, käy ilmi Ylen selvityksestä.

Suojeluarvoiltaan kaikkein arvokkaimmiksi merkittyjä eli lajirikkaimpia metsiä avohakattiin tai aiottiin hakata yli 20 000 hehtaaria vuonna 2020. Se on noin 30 000 jalkapallokentällistä.

Kaikkiaan metsiä avohakattiin reilut 130 000 hehtaaria.

Vuonna 2019 luvut olivat hieman pienemmät, vuonna 2018 reilusti suuremmat.

Ylen laajassa kartta-aineistojen analyysissä selvitettiin, kuinka paljon avohakkuita osuu monimuotoisuudeltaan kaikkein arvokkaimmiksi määriteltyihin metsiin.

Kaikkein lajirikkaimpina tässä vertailussa tarkasteltiin biodiversiteetiltään parhainta 17 prosenttia metsistämme.

Luku on sama kuin YK:n biodiversiteetin suojelusopimuksessa. Siinä pyritään pysäyttämään käynnissä oleva luontokato suojelemalla 17 prosenttia maan pinta-alasta.

Kaikkein tehokkainta luonnonsuojelu on silloin, kun se kohdistuu oikeille alueille.

Viime vuosien hakkuutahti ja hakkuiden kohdistuminen tarkoittaa sitä, että kaikkein monimuotoisimmista metsistämme katoaa noin prosentti joka vuosi.

Toisin sanoen vuosi vuodelta erityisen monimuotoisen metsän pinta-ala pienenee prosentin edellisvuodesta. Valtaosa niissä elävien lajien populaatioista katoaa hakkuiden mukana.

– Se on kyllä ihan merkittävä määrä. Nämä ovat juuri niitä kohteita, mitä nyt pitäisi suojella, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho.

Tämän hakkuutahdin jatkuminen tarkoittaisi siis sitä, että lähes puolet lajirikkaimmista suojelemattomista metsistä on hakattu pois 50 vuodessa.

Osa arvokkaimmista metsistämme on jo suojeltu. Tällä hetkellä tiukasti suojeltu metsiä on 6,7 prosenttia. Näillä alueilla ei saa tehdä metsätalouden toimenpiteitä.

Tämä pinta-ala ei välttämättä ole kokonaan biodiversiteetiltään tärkeimmäksi merkityillä alueilla. Osa vapaaehtoisista suojelutoimista tehdään metsissä, joissa ei välttämättä ole niin isoja luontoarvoja kuin monimuotoisimmissa metsäkohteissa.

Lisäksi on talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteita.

Kaikista kolmen edeltävän vuoden aikana ilmoitetuista avohakkuista noin 15–16 prosenttia on osunut näille luonnonarvoiltaan todennäköisesti kaikkein merkittävimmille metsämaille.

Hakkuut eivät jakaudu maantieteellisesti tasan.

Ylen vertailemien kartta-aineistojen mukaan eniten luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta arvokkainta metsää suhteessa muuhun metsään kaadetaan Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Uudellamaalla.

Päijät-Hämeessä kaikista avohakkuista 42 prosenttia on tehty viimeisten vuosien aikana näissä biodiversiteetin säilyttämisen kannalta kaikkein kriittisimmissä metsissä.

Kanta-Hämeessä hakkuut kohdistuvat 38-prosenttisesti suojelun kannalta potentiaalisimpiin metsiin, Uudellamaalla 37-prosenttisesti.

– Tämä on ristiriitainen tilanne, joka johtaa metsäluonnon katastrofiin, Kotiaho sanoo.

Valtaosa uhanalaisista lajeista keskittyy Etelä-Suomeen. Eniten suojeltua metsää taas on Pohjois-Suomessa, noin 20 prosenttia pohjoisen metsistä. Etelä-Suomessa alle kolme prosenttia metsistä on suojeltu.

Toisaalta esimerkiksi Kainuussa vain neljä prosenttia avohakkuista tehtiin viime vuonna lajirikkaimmiksi merkityissä metsissä.

Tiedot selvisivät, kun Yle tutki Suomessa kolmen viime vuoden aikana tehtyjen metsänkäyttöilmoituksien (siirryt toiseen palveluun) ja monimuotoisuuskarttojen (siirryt toiseen palveluun) päällekkäisyydet.

Päällekkäisyys tarkoittaa sitä, että metsäalue on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeäksi metsäksi sekä sitä, että samalle alueelle on tehty lakisääteinen metsänkäyttöilmoitus avohakkuusta Suomen metsäkeskukselle.

Ylen selvityksessä ovat mukana niin Suomen valtion hallinnoimat eli Metsähallituksen omistamat kuin yksityisomisteisetkin metsät.

Luvuissa ovat mukana kaikki Suomessa tehdyt tai tehtäväksi aiotut avohakkuut vuosina 2018–2020.

Miten metsien monimuotoisuus säilyisi?

Ylen selvityksen havainnot osoittavat eron todellisuuden ja monimuotoisuustavoitteiden välillä. Metsien lajikirjon ja hakkuiden yhteensovittaminen on selvitystenkin mukaan hyvin vaikeaa.

Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa suojelemaan vähintään 17 prosenttia pinta-alastaan sekä EU:n biodiversiteettistrategiassa kaikki jäljellä olevat luonnonmetsät.

Vanhat luonnonmetsät ovat metsistämme monimuotoisimpia eli eniten suojelun arvoisia.

Luontopaneelin parin viikon takaisessa mietinnössä selvitettiin, miten Euroopan unionin biodiversiteettistrategian suojelutavoitteet voidaan saavuttaa. Selvityksen mukaan suojelualueiden määrää maassamme tulee kasvattaa huomattavasti. Jokaisesta maakunnasta on Luontopaneelin mukaan suojeltava tiukasti 10 prosenttia metsäpinta-alasta.

– Luontopaneeli on ehdottanut, että jokaisesta maakunnasta paras osa pitäisi suojella. Näyttää siltä, että suuri osa tästä parhaasta on hakkuu-uhan alla, Kotiaho sanoo.

Suomen Luontopaneeli on riippumaton, ympäristöministeriön nimittämä tieteellinen asiantuntijaelin, joka tukee luonnon monimuotoisuuspolitiikan suunnittelua ja sitä koskevaa päätöksentekoa.

Suojelualueet eivät kuitenkaan yksin turvaa lajien säilymistä, vaan monimuotoisuus on huomioitava kaikessa luonnonvarojen ja alueiden käytössä, todetaan Suomen lajien uhanalaisuusraportissa eli Punaisessa kirjassa.

Suomessa on paljon talousmetsää, jonka luontoarvot eivät ole läheskään niin korkeita kuin tässä jutussa tarkasteltujen potentiaalisesti korkean suojeluprioriteetin kohteissa. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta hakkuiden kohdistaminen vähälajisempiin talousmetsiin olisi parempi vaihtoehto.

Toisaalta usein on niin, että monimuotoisuuden kannalta suotuisimmat olosuhteet ovat samoilla alueilla kuin suotuisimmat olosuhteet talousmetsän kasvulle.

Tutkijat ja metsätalouden toimijat ovat virittelemässä yhteistyötä lajien ja elinympäristöjen turvaamiseksi. Uusin yritys on pian alkava Suomen lajitietokeskuksen ja Metsäkeskuksen yhteistyö, jossa metsänomistajille ilmoitetaan jatkossa 2 600:sta huomioonotettavasta kasvi- ja eliölajista aiemman 500 lajin sijaan hakkuita suunniteltaessa.

– Meillä on meneillään todella hyviä kehityskulkuja metsätalouden toimijoiden kanssa lajiturvahankkeessa. Metsätalouden toimijat ovat sitoutuneet ottamaan merkittävästi suuremman lajijoukon huomioon toiminnassaan kuin aikaisemmin, sanoo Helsingin yliopistoon kuuluvan Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen johtaja Aino Juslén.

Luomus on Suomen suurin luonnon monimuotoisuuteen keskittynyt tutkimusinfrastruktuuri.

Juslénin mukaan myös Etelä-Suomen metsien lisäsuojelusta pitää pystyä keskustelemaan. Hänen mielestään yksi helppo tapa olisi tarkastella valtion metsiä, joissa on vielä jäljellä korkeita monimuotoisuusarvoja.

– Muutos, mikä tarvitaan, voidaan tehdä ainoastaan yhteistyössä, Juslén sanoo.

Ratkaisun avaimet ovat lopulta metsänomistajilla, kuten Suomen valtiolla ja puun ostajilla eli metsäyhtiöillä, mutta myös politiikalla.

– Tähän on voimakkaasti herätty sekä kansainvälisesti että kansallisesti. On tullut Dasguptan raportti, joka pohtii sitä, miten arvotamme monimuotoisuutta myös rahallisilla mittareilla. Nyt kun tämä on noussut keskusteluun, se tarjoaa alustan yhteiskehittämiselle, mutta myös niille poliittisille ratkaisuille, jotka eivät aina ole helppoja, mutta jotka ovat tarpeen, Juslén sanoo.

Metsäteollisuus: Tärkeimmät kohteet jo suojeltu

Suomessa metsien suojelu tapahtuu lain nojalla tai vapaaehtoisesti.

Metsäteollisuus kannattaa ensisijaisesti vapaaehtoista metsien suojelua. Siinä metsänomistaja voi halutessaan tarjota alueitaan suojeluun ja saada niistä korvauksen.

– Suomessa on luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kaikkein tärkeimmät kohteet suojeltu, sanoo Metsäteollisuuden metsäjohtaja Karoliina Niemi.

Metsäteollisuus ry on suomalainen metsäteollisuusyritysten edunvalvontajärjestö, joka edistää puuta jalostavan teollisuuden toimintaedellytyksiä. Järjestö edustaa koko Suomen massa-, paperi- ja kartonkiteollisuutta sekä merkittävää osaa puutuoteteollisuudesta.

Talousmetsissä tehdään Niemen mukaan luonnonhoitotoimia osana metsien hakkuita. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi hakkuuaukoille jätettäviä säästöpuita tai muutaman metrin korkuisia tekopökkelöitä.

– Totta kai teemme tutkimukseen perustuen lisäselvityksiä, mitä voimme tehdä. Haluamme kääntää uhanalaistumiskehityksen laskuun, Niemi sanoo.

Metsäteollisuus on ottanut esimerkiksi lehdot tarkempaan syyniin.

– Pidämme lehtomaiset ominaisuudet yllä. Se tarkoittaa usein aktiivista toimintaa. Otamme pois esimerkiksi kuusia, jotta lehdon piirteet ja lajit säilyvät, Niemi sanoo.

Kritiikkiä lahopuupotentiaalin laskemisesta

Tässä jutussa käytetty metsien monimuotoisuuspotentiaalia kuvaava kartta-aineisto on saanut myös kritiikkiä osakseen.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) todettiin, että monimuotoisuuskartat kaipaavat korjaamista. Kritiikki kohdistuu pääosin lahopuupotentiaalin laskentamalliin, jota on käytetty yhtenä osana metsien monimuotoisuuskarttojen tekemisessä.

"Vaikka Zonation-analyysi sinänsä on pätevästi tehty, analyysin pohjana oleva lahopuupotentiaalikartta ei kestä kriittistä tarkastelua. Laskentamenetelmät olisi hyvä uusia kokonaisuudessaan", kritiikissä todetaan.

Vastineessaan (siirryt toiseen palveluun) muun muassa Suomen ympäristökeskuksen ja Jyväskylän yliopiston tutkijat vastaavat, että kritiikki kohdistuu monimuotoisuuden määrällisen aineiston mallinnusmenetelmässä siihen, miten puuston tilavuuden kerroin on luotu.

"Olemme käyttäneet täsmälleen samoja suureita kuin hekin suosittelevat käyttämään, mutta eri tavoin. Karttamme eivät kuvaa metsän suojeluarvon absoluuttisia arvoja vaan laskennallisia ja suhteellisia arvioita suojeluarvojen maantieteellisestä jakautumisesta", vastineessa todetaan.

Metsien monimuotoisuusarvojen prioriteettikartat on kehitetty METSO-suojeluohjelman (siirryt toiseen palveluun) tavoitteisiin pääsemiseksi. Työn tavoitteena on ollut tuottaa avointa tietoa luonnonsuojelutyöhön, johon on rajallisesti resursseja käytettävissä.

Karttojen ensisijainen käyttötarkoitus on ollut auttaa tunnistamaan mahdollisesti korkean suojeluarvon metsäalueita eri tarpeisiin. Lähtökohtana on myös ollut, että kohteiden todelliset suojeluarvot tulee aina varmistaa maastokäynnein, vastineessa todetaan.

Lue myös:

Suomen valtio kaataa vanhoja metsiä, vaikka niistä on löydetty tuhansia uhanalaisia lajeja – asiantuntija: "En voi ymmärtää, miksi niin tapahtuu"

Luontopaneeli: Suomen metsiä on suojeltava satojatuhansia hehtaareja lisää

Keskustelu avohakkuista äityi väittelyksi – vihreiden Pitko: "Aika on ajanut tehometsätalouden ohi", keskustan Hoskonen syytti "epätotuudesta"

Tutkimus: Metsien linnut vähenivät, kun hakkuut lisääntyivät

Selvitys: Suomi on yksi huonoimpia metsien monimuotoisuuden säilyttäjiä – tutkijan mukaan ikuinen kiista avohakkuista ei ole ratkaisevaa