Lapissa Jääkäriprikaatin sotaharjoituksessa järjestetty koulutus, jossa varushenkilöiden yli ajettiin panssarivaunulla, herätti huomiota. Julkisuudessa on keskusteltu koulutuksen turvallisuudesta ja sen mielekkyyttä on kritisoitu (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun).
Kysyimme yleisöltä kokemuksia armeija-ajasta ja siitä, tuntuiko raskaisiin ja vaativiin harjoitteisiin osallistuminen turvalliselta.
Monille kovimpina paikkoina mieleen olivat jääneet erityisesti rankat ja pitkät marssiharjoitukset valvomisineen, suojeluharjoitukset kaasunaamarien kanssa, "napalmirata" eli polttoaseelta suojautumiskoulutus, tai kylmälle vedelle altistuminen:
Vesistön ylitys, pitkät marssit ja pikamarssit väsyneenä. Yöpymiset pakkasessa tai märässä teltassa sekä vähäiset unet. Näissä oppii miten karua sota-aika tai kriisiaika olisi.
Suljettiin konttiin kaasunaamarin ja kaasupanoksen kanssa. Naamari vuosi ja silmiä kirveli. Sitten ryömimään palavan napalmin alta.
Rantautuminen syöksyveneestä hyiseen veteen veneen vielä liikkuessa oli yksi ikimuistoinen kokemus. Koskaan ei voinut tietää kuinka syvää juuri sillä kohdalla oli.
Mieleen on jäänyt erityisesti hypotermiakoulutus +2 asteisessa merivedessä. Uskomattoman vastenmielinen kokemus mutta toisaalta hyvin opettavainen.
Useimmat kommentoijat kertoivat kokemuksistaan positiivisina muistoina.
Maavoimien koulutusosaston apulaispäällikön, everstiluutnantti Petri Sipilän mukaan koetteleva koulutus on perusteltua ja tarpeellista. Esimerkiksi Jääkäriprikaatissa osa varusmiehistä joutuu talvisissa olosuhteissa hiihtotamineissa avantoon.
– Osa varusmiehistä on sellaisia, joiden katsotaan tarvitsevan tällaista koulutusta – kuten tiedustelijat ja jalkaväkisotilaat, jotka liikkuvat talvisessa metsässä. Heidän kanssaan tehdään pelastautumisharjoitus, joka on erittäin tärkeä ja henkiä pelastava harjoitus. Tietenkin se on hieman myös jännittävä.
Rohkeuskokeet tai simputus eivät Sipilän mielestä kuulu nykypäivään.
Panssarivaunut eivät ole katoamassa taistelukentältä
Somekeskustelua herättänyt panssarivaunuharjoitus kuului osaksi Jääkäriprikaatin Puukko 21 -harjoitusta. Harjoituksen toisessa osassa varushenkilöt makaavat maassa ja kierähtävät telan edestä kouluttajan merkistä.
– Tällä luodaan itseluottamusta omiin taitoihin ja rohkeutta, vaikka harjoitus sinällään on ihan turvallinen ja johdettu. Se toteutettiin tasaisella asfalttikentällä ammattisotilaiden johdolla.
Moni kyselyyn osallistunut nosti esiin olleensa mukana samanlaisessa koulutuksessa.
Olen itse osallistunut samanlaiseen panssareilla yliajamiseen Kainuun Prikaatissa vuonna 1985, enkä tuntenut tilannetta missään vaiheessa rankaksi tai pelottavaksi eivätkä myöskään palvelustoverini. Kukaan ei myöskään jäänyt tapahtumasta pois vaikka mahdollisuus annettiin.
Tuo sama panssarivaunukoulutus, josta nyt niin kohistaan. Hyvä mieli jäi. Erityisesti siitä miten korostettiin turvallisuutta.
Sipilä kertoo, että Puolustusvoimien arvion mukaan taistelupanssarivaunut eivät ole katoamassa taistelukentältä mihinkään ja tälläkin hetkellä niitä esiintyy esimerkiksi Ukrainassa paljon. Siksi tämän tyyppinen koulutus on edelleen perusteltua.
Pääesikunnan koulutusosaston mukaan varusmiespalveluksen keskeyttäminen henkisten ongelmien vuoksi on yleistynyt, mutta kyse on useammin sopeutumisvaikeuksista kuin koulutuksen rankkuudesta.
Yhtenä keinona Puolustusvoimat on ottanut vastikään käyttöön ohjelman, jonka tarkoituksena on muun muassa vahvistaa asevelvollisten fyysistä ja henkistä toimintakykyä.
Kovaa, mutta enimmäkseen turvallista
Koulutuksessa tavoitellun omien rajojen etsimisen koettiin toisinaan aiheuttaneen vaaratilanteita. Esimerkiksi kuljettajakoulutuksen käyneet kertoivat tilanteista, joissa väsymys aiheutti hankaluuksia.
Myös ampuma-aseiden käsittelyssä ja kovapanosharjoituksissa sattuneista läheltä piti -tilanteista kertoi moni.
Joukkueen hyökkäysammunnassa kovilla patruunoilla varusmies juoksi linjan edestä ja oli vaarassa saada osumia kv-kk:n sarjatulesta. Muita sattumuksia ladattujen aseiden ja sotilasajoneuvojen kanssa oli kaiken aikaa.
Everstiluutnantti Petri Sipilä kertoo, että Puolustusvoimissa on kymmenen viime vuoden aikana kiinnitetty entistä enemmän huomiota työ- ja palvelusturvallisuuteen.
– Ampumarata toiminta pitää olla hallittua ja siinä on omat riskinsä. Unen puutteeseen liittyvissä asioissa meillä on nykyään ohjeistus, että kun tullaan harjoituksista, niin samana päivänä ei lähdetä lomille.
Tankki ajoi ylitseni, pidin käsissäni varmistamatonta kovaa käsikranaattia, taistelukaasuharjoituksessa "nasse" ei ollut tiivisti kasvoillani ja napalmiakin paloi ihollani, mutta milloinkaan ei ollut turvaton olo. Suomalainen varusmiesten kouluttaja on ammattitaitoinen ja korkeasti arvostettu sotilas.
Myös yhteenkuuluvaisuuden tunne ja onnistumisen kokemukset omien rajojen venyttämisestä nousivat esille kyselyyn vastanneiden kommenteissa.
Ilman rankkoja koulutuksia varusmiesaikana en olisi edelleen tänä päivänä yhtä tietoinen siitä, millä tavalla minulla on tapana reagoida erilaisissa äärimmäisen stressaavissa ja kuormittavissa tilanteissa. Tämän kaltaista kokemusta ei saa normaalissa arkielämässä turvallisessa muodossa.
Vastanneiden joukossa oli toki myös heitä, joiden kokemus oli huomattavasti negatiivisempi: opit jäivät vähiin, eikä kokemusta mieli muistella.
Rankinta armeijassa oli puolen vuoden vapauden menetys. Armeija ei opettanut minulle yhtään mitään. Ehkä vastuunpakoilua ja keskinkertaisuutta.
Meno oli jatkuvasti henkisesti koettelevaa lähinnä siksi, että se oli tehotonta, kouluttajat epämotivoituneita ja sotilaskulttuuri kaavoihin kangistunutta, seksististä ja rasistista.
Kursivoidut kohdat ovat lainauksia vastauksista Ylen kyselyyn armeijan koulutusmuistoista.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun sotilaskoulutuksesta Yle Tunnuksella torstaihin 2.12. kello 23 saakka.
Lue myös:
Nykyasevelvollisuudelle yhä laaja tuki MTS:n kyselyssä, Nato-jäsenyyttä vastustaa joka toinen