Sosiaalialan henkilöstön näkemys korona-ajasta on, että työ on muuttunut nopeasti ja asiakkaiden tilanteet ovat konkreettisesti heikentyneet Lapin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan.
Palveluiden muutoksilla ja pandemia-ajalla on ollut laajamittainen vaikutus sosiaalialan asiakkaiden elämäntilanteisiin. Heidän ongelmiensa ratkaiseminen on merkittävästä vaikeutunut. Asiakkaat ovat olleet yksinäisiä, eristäytyneitä tai jopa itsetuhoisia.
– Ongelmat ovat kasautuneet ja osa asiakkaista on jopa pudonnut palvelujen piiristä. Mutta palvelujen piiriin on tullut myös uusia asiakkaita, kertoo Lapin yliopiston sosiaalityön professori Timo Harrikari.
Asiakastyön tekeminen on vaikeutunut, mikä johtuu suurilta osin siitä, että yhteistyökumppanit ovat vähentäneet tai sulkeneet palvelujaan. Esimerkiksi terapiat ja lääkärien tapaamiset ovat olleet pysähdyksissä tai etäyhteyden päässä. Etäpalvelut eivät välttämättä ole olleet toimiva ratkaisu oireilevalle lapselle.
–Verkostojen etsiminen omille asiakkaille on ollut yksi keskeisimmistä hankaluuksista, Harrikari kertoo.
Tutkimuksen mukaan kuormituksen kasvu koskee kaikkia sosiaalialan palvelusektoreita.
Kiusaaminen siirtyi verkkoon
Yli puolet sosiaalityöntekijöistä kertoi, ettei heidän työaikansa riitä tehtävien suorittamiseen. Heikoimmassa asemassa pandemia-aikana ovat olleet nuorimmat alan ammattilaiset, joita ovat kuormittaneet työ, viruspelko ja virukselta suojautuminen.
Sosiaalialan työntekijöiden kohtaamia käytännön ongelmia ovat olleet muun muassa koronatilanteen aiheuttama yleinen ahdistus ja työn yksinäisyys, kun epämuodollista kanssakäymistä työkavereiden kanssa ei ole ollut.
Epäasiallinen käytös ja työpaikkakiusaaminen ei välttämättä päättynyt vaan siirtyi verkkoon.
Etätyömahdollisuus on helpottanut jonkin verran erityisesti yksinhuoltajien ja muiden lapsiperheellisten sosiaalityöntekijöiden työ- ja yksityiselämän välistä jännitettä.
"Sosiaalipalvelut on usein se viimeinen perälauta"
Professori Timo Harrikarin mukaan pandemia-aika on osoittanut, että sosiaalialan ammattilaiset ja sosiaalipalvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme näkymätön, hiljainen ja viimeinen perälauta.
– Sosiaalialan ammattilaiset kantavat tällaista viime sijaista vastuuta ihmisten elämästä, että jos siellä ei löydy lähiverkostoja, jotka tukevat tai palveluja, he joutuvat sen tekemään, toteaa professori Timo Harrikari.
Kyselytutkimus toteutettiin vuosina 2020–21 ja siihen saatiin yhteensä 847 vastausta.
Lapin yliopiston sosiaalityön Panda/SILE-tutkimusryhmä selvitti pandemian vaikutuksia sosiaalialan työhön yhteistyössä sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Posken sekä Kanta-Hämeen Pirkanmaan ja Satakunnan sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen kanssa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 7.6. kello 23 saakka.