Hyppää sisältöön

Heikki Hiilamon kolumni: Kirkko rakentaa itselleen suojakilpeä syrjinnälle

Kirkon perusjäsenet eivät tunne laajasti kaikkia kirkkopolitiikan kiemuroita. Kirkon sisällä on syviä ristiriitoja vanhoillisten ja avarakatseisten välillä, kirjoittaa Hiilamo.

Maanantai-iltana 8. marraskuuta Turun kristilliselle opistolle kokoontunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous järjesti poikkeuksellisesti suljetun epävirallisen istunnon.

Sen aiheena oli kirkkolain muutos ja erityisesti se, pitäisikö kirkolliskokouksen sisällyttää kirkkolain ensimmäiseen pykälään sanat: ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa”.

Kirkkolaki oli kirkolliskokouksessa ikään kuin sakkokierroksella. Eduskunnan hallintovaliokunta oli pyytänyt perustuslakivaliokuntaa kuultuaan kirkolliskokousta tuomaan kokonaan uuden lain eduskuntaan vanhaan esitykseen sisältyneiden perustuslakiongelmien vuoksi.

Yksi ongelma oli kirkon tunnustuksen sisällyttäminen kirkkolakiin. Evankelis-luterilainen kirkko on ainoa uskonnollinen yhdyskunta, joka mainitaan perustuslaissa. Lakipykälän mukaan ”kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta”.

Eduskunnan mukaan järjestysmuodon ja hallinnon säätämiseksi ei tarvita mainintaa kirkon tunnustuksesta.

Eduskunnalla ei ole valtaa muuttaa kirkkolakia. Se voi vain hyväksyä tai hylätä lain. Menettelyllä on nykyaikaan huonosti sopiva perustelu: sillä haluttiin estää, etteivät Venäjän keisarit voineet puuttua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asioihin.

Kirkon valmisteluelin kirkkohallitus oli laatinut uuden ehdotuksen kirkkolaista, jossa tunnustuspykälää ei ollut. Tammikuussa piispainkokous hyväksyi menettelyn.

Samaan aikaan kirkolliskokouksen lakivaliokunta käsitteli kirkkohallituksen esitystä. Taustaltaan vanhoillislestadiolainen puheenjohtaja Antti Savela johdatti valiokunnan niukalla äänten enemmistöllä 10-7 vastustamaan eduskunnan tahtoa tunnustuspykälän poistamisesta kirkkolaista.

Vanhoillislestadiolaisilla ja muilla konservatiivisilla herätysliikkeillä on vahva asema välillisellä vaalilla valittavassa kirkolliskokouksessa. Monet kirkolliskokousedustajat vastustavat naispappeutta, puhumattakaan samaa sukupuolta olevien parisuhteista.

Kirkko pyrkii muutoin irti valtiokirkko-leimasta, mutta tässä tapauksessa erityisesti kirkolliskokouksen konservatiivit pitivät kirkon tunnustuksen mainitsemista eduskunnan säätämässä laissa eräänlaisena suojakilpenä omille näkemyksilleen.

Monia konservatiiveja oli järkyttänyt muun muassa se, että Päivi Räsänen sai syytteen homoseksuaalien ihmisarvoa väheksyvistä kannanotoistaan.

Vanhoillislestadiolainen liike puolestaan on ollut huolissaan muun muassa siitä, että liikkeen ehkäisykieltoa on pidetty ihmisoikeusloukkauksena (siirryt toiseen palveluun).

Evankelis-luterilaisen kirkon piispoilla on tärkeä rooli mielipidejohtajina kirkolliskokouksessa. Alussa mainitussa junttakokouksessa piispojen selvä enemmistö asetti arvovaltansa peliin sukupuolten tasa-arvoa vastustavien ja homoseksuaalien syrjintää harjoittavien konservatiivien puolesta.

Piispat pyörsivät oman aikaisemman kannanottonsa ja puolustivat tunnustuspykälän säilyttämistä kirkkolaissa. Tämä kanta saikin taakseen kirkolliskokouksen niukan enemmistön 57-49.

On liian varhaista sanoa, miten eduskunta suhtautuu siihen, ettei kirkko korjannut kirkkolakia sen toivomalla tavalla. Voisiko kirkko onnistua sote-uudistajia ja koronantorjujia paremmin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa?

Monille voi olla uutinen se, että kirkolliskokouksessa siedetään avointa vihamielisyyttä homoseksuaaleja kohtaan.

Tunnetusti vanhoillislestadiolaisilla on vahva asema keskustapuolueessa. Muut konservatiiviset herätysliikkeet vaikuttavat kristillisdemokraateissa.

Enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon, mutta aniharvat seuraavat kirkkopolitiikkaa. Monille voi olla uutinen se, että kirkolliskokouksessa siedetään avointa vihamielisyyttä homoseksuaaleja kohtaan.

Esimerkiksi syyskuun kokouksessa edustaja Hannu Kippo vastusti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamista vertaamalla sitä esityksiin, joissa siunataan varastaminen, aviorikokset tai ahneus (siirryt toiseen palveluun).

Helsingin tuomiokapituli erotti syksyllä (siirryt toiseen palveluun) provosoivasti esiintyneen Kai Sadinmaan. Samaan aikaan kirkossa palvelee kymmenittäin vanhoillislestadiolaisia pappeja – heidän joukossa myös kirkkoherroja – joiden seurakuntaopin mukaan kukaan muu ei pääse Jumalan valtakuntaan (siirryt toiseen palveluun) paitsi heidän oman liikkeensä jäsenet.

Kirkon kannalta on hyvä, että jäsenet eivät tiedä näitä asioita. Kirkkoon kuulutaan yleisimmin siksi, että sen ajatellaan tekevän hyviä asioita.

Edelleenkin kirkko tekee muun muassa merkittävää kasvatus- ja avustustyötä.

Kirkon historialliset saavutukset ovat kiistattomat esimerkiksi kansansivistyksen, hyvinvointivaltion ja ihmisoikeusajattelun kehittämisessä. Edelleenkin kirkko tekee muun muassa merkittävää kasvatus- ja avustustyötä.

Jos kirkkopolitiikan kiemurat olisivat laajemmassa tiedossa vuoden lopussa moni kirkon perusjäsen miettisi, aikooko hän seuraavana vuonna tukea useammilla sadoilla euroilla kirkkoa, joka ylimmällä päätöksenteon tasolla hyvien asioiden sijaan suojelee epätasa-arvoa ja syrjintää.

Kysymys on ratkaiseva kirkon tulevaisuudelle. Jos avarakatseiset perusjäsenet hylkäävät kirkon, se jää vielä selvemmin konservatiivien linnakkeeksi.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on toiminut neljä vuotta kirkolliskokouksen maallikkoedustajana ja hänen vaimonsa on nykyään kirkolliskokouksen pappisedustaja.

Kolumnista voi keskustella 21.12. klo 23:00 asti.

Suosittelemme sinulle