Opettajan työstä vuosia sitten eläkkeelle jäänyt Kimmo Martiskainen on ehtinyt tehdä paljon palkkatyötä pidemmän uran lintujen parissa. Alalajeina ovat olleet rengastaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, loukkaantuneiden lintujen hoitaminen, lintuharrastukseen opastaminen, järjestötoiminta ja nyt suursuosion saaneen näyttelyn kokoaminen.
Elämänmittaisesta lintuharrastuksesta, muistojen sarjasta, kuvista ja aarteista koottu laaja näyttely on kunnianosoitus ilman ja maan siivekkäille, suomalaiselle lintuharrastukselle ja myös lintutieteelle.
Kimmo Martiskaisen elämän sysäsi vääjämättömästi lintu-uralle Höytiäisen suistoon tehty opiskeluaikainen linturetki. Opiskelija Martiskainen näki oudon linnun, josta taitavana piirtäjänä teki tarkan luonnoksen kahlattuaan jääkylmässä vedessä tarpeeksi lähelle.
Pikkusulttaanikanaksi lintu varmistui piirrosten perusteella. Toukokuun kymmenentenä päivänä vuonna 1979 tehty havainto on edelleen ainoa, joka tästä trooppisen Afrikan kahlaajasta on Suomessa tehty. Nykyiseltä nimeltään lintu on kurnuliejukana.
Jokaisen lintuharrastajan kohdalle ei osu moista uuden lajin löytämisen onnea, mutta Martiskainen nostaa sen yläpuolelle toisenlaiset hetket lintuharrastuksen parissa. Kerran hän istui käkkyräisessä männyssä haukanpoikaset rengastettuaan ja päätti kiivetä ylemmäs puuhun istumaan ja ihmettelemään.
– Käki lensi parin metrin päähän samaan mäntyyn ja kukkui pitkän sarjan, eikä huomannut minua. Haukanpojat istuivat pesässä alempana ja minä istuin muiden mukana puussa.
Tällaisia muistoja Kimmo Martiskaisella on lintu-uraltaan satoja. Hänellä ovat olleet hoidossa loputtomasti kolttosia keksineet orvot tuulihaukanpoikaset Tupu, Hupu ja Lupu, maakotka Kapteeni Koukku ja kymmeniä muita lintuja. Kaikkiaan Martiskaisen kotona ja piharakennuksissa on käynyt hoidossa 83 lintulajia. Niistä riittää tarinaa.
Suomalaisten harrastajien antama panos lintujen seuraamiseen on valtava. Kimmo Martiskainen on rengastanut 7300 lintua, yli 70 eri lajia. Rengastaminen on ollut yksi osa monipuolista harrastusta, jonka hedelmiä on näyttelyssä esillä pöntöistä taiteeseen, päiväkirjoihin ja hoidettavien petolintujen ruokintaohjeisiin.
Sovintolan toimintaa pyörittävän Kesälahden kulttuuriseuran puheenjohtaja Airi Turunen iloitsee lintunäyttelyn valtavasta suosiosta. Kulttuurikeskuksen ovi on käynyt siihen malliin, että näyttelyä jatketaan kuukaudella eteenpäin, tammikuun loppuun saakka.
Paikkakuntalaiselle Martiskaiselle se tietää monta ajokertaa kotoa kylälle. Mutta linnuista kertominen on eläkkeellä olevalle opettajalle mieleen.
– Toivon, että tämä herättäisi ajatuksia linnuston suojelemisesta. Olen monista lajeista huolissani. Hömötiaisen taantuminen on ollut todella nopea ja surullinen kehitys.
Valkoselkätikan menestystarina taas on kesälahtelaisia ilon aiheita. Uhanalainen lintu on nyt säännöinen vieras monilla ruokinnoilla ja viihtyy Karjalan Pyhäjärven maisemissa. Myös Sovintolan piha-alueella, näyttelytilan ikkunan takana, vierailee säännöllisesti valkoselkätikkoja. Yksi niistä on Martiskaiselle vanha tuttu, hänen rengastamansa naaras.
Entinen opettaja iloitsee myös nuorten kiinnostuksesta ja innostuksesta lintuja kohtaan. Hän nostaa näyttelyn helmiksi kesälahtelaisten päiväkotilasten ja koululaisten piirtämät kuvat omista lempilinnuistaan.
– Yksi ujohko poika tuli näyttelyyn ja oli huolissaan, kun ei heti löytänyt omaa piirrostaan seinältä. Kysyin minkä linnun hän oli piirtänyt. “Harakan!” poika vastasi. Löysin seinältä monta harakkaa, joista poika huomasi sitten myös omansa. Lapsille on todella tärkeää, että heidänkin lintunsa ovat täällä esillä.
Lue myös:
Valkoselkätikat vaelsivat vuonna 2015
Lintujen pihabongauksessa havaittiin ennätysvähän hömötiaisia