On hyvin harvinaista, että lukioikäinen urheilija päihittää oman esikuvansa. Siinä tempussa on onnistunut tämän kevään ylioppilas Kalle Mäkinen.
Mäkinen singahti viime joulukuussa 19-vuotiaana suomalaisen urheiluväen tietoisuuteen, kun hän voitti uinnin lyhyen radan SM-kisoissa Espoossa peräti viisi SM-kultaa. 50 ja 100 metrin selkäuinnin voittoajat olivat kaiken lisäksi Suomen ennätyksiä.
Mielimatkallaan 50 metrin vapaalla Mäkinen päätti Ari-Pekka Liukkosen kymmenen vuoden valtakauden Suomen mestarina. Liukkonen on matkan hallitseva Euroopan mestari pitkältä radalta ja suomenennätysmies.
– Sain puristettua ulos kaiken sen työn, mitä olen tehnyt, Mäkinen kertoo kotihallissaan Myyrmäessä Vantaalla.
Vaikka Mäkiselle realisoitui joulukuun SM-kisoissa, että hän kolkuttelee jo maailman uintieliitin ovia, on arki sittemmin ollut samanlaista kuin ennen läpimurtoakin.
Juuri 20 vuotta täyttänyt Mäkinen viimeistelee lukio-opintojaan helsinkiläisessä Pohjois-Haagan yhteiskoulussa ja on kirjoittanut viimeisinä aineinaan vielä äidinkielen ja yhteiskuntaopin.
Hyväksyttyjen arvosanojen ei Mäkinen usko olevan vaakalaudalla, vaikka hän myöntääkin, että huipulle tähtäävä harjoittelu on hieman syönyt opiskelusta.
Siispä keväällä Mäkinen painaa päähänsä valkolakin, mutta siitä eteenpäin tulevaisuus on auki. Selvää kuitenkin on, että uinnin rooli Mäkisen elämässä ei ainakaan pienene.
– Tavoitteeni on, että pääsisin olympialaisiin uimaan. Treenaaminen alkaa kääntyä jo Pariisin olympiakisoihin (2024). Nyt käyn uimassa hyviä arvokisastartteja ja kehitän itseäni. Pitää ensin nostaa perustaso tuohon, mitä uin SM-kisoissa, Mäkinen sanoo.
Polvivaivat ovat enää muisto
Töitä on Mäkinen tähän pisteeseen päästäkseen totisesti joutunut tekemään. Viime vuoden helmikuussa hänen polvilumpionsa meni sijoiltaan harjoituksissa. Revenneet nivelsiteet korjattiin leikkauspöydällä.
– Silloin päällimmäisenä mielessä oli, että eihän tästä tule enää mitään. Epätoivo iski, ja ajattelin, että taasko, kun se oli jo kolmas polvileikkaukseni, Mäkinen muistelee.
Sama oli käynyt aiemmin toiselle polvelle. Leikkauksilla on korjattu rakennevika, joka aiheutti sijoiltaanmenoa.
– Se oli vähän tikittävä aikapommi. Jalat tuntuvat nyt paremmilta kuin koskaan. Voisi koputtaa puuta, mutta veikkaan, ettei polvista tule enää hirveämmin ongelmia tulevaisuudessa.
Vajaa vuosi sitten toukokuussa, ollessaan vielä toipilaana, Mäkinen seurasi tiiviisti uinnin pitkän radan EM-kisoja, joissa Ari-Pekka Liukkonen voitti 50 metrin vapaauinnissa EM-kultaa. Silloin Mäkinen pystyi vain haaveilemaan aikuisten arvokisoihin osallistumisesta – saati sitten Euroopan mestarin päihittämisestä tämän päämatkalla.
Liukkosen, 32, uran tähtihetki Budapestissa oli merkittävä myös 13 vuotta nuoremmalle Mäkiselle.
– Ari-Pekan EM-kulta loi sitä liekkiä minulle. Hänkin on päässyt yli vaikeuksistaan, joista hän on puhunut avoimesti. Miksen minä muka pystyisi? Siitä aloin siirtää katsetta tulevaisuuteen ja saatiin hommat kulkemaan, Mäkinen kertailee ajatuksiaan.
Esikuvasta treeniseuraksi
Ari-Pekka Liukkosella on tietämättään ollut iso vaikutus espoolaislähtöisen Mäkisen uraan. Jo kymmenen vuotta sitten, kun ala-asteikäinen Mäkinen vasta aloitteli kilpauintia, Liukkonen oli jo maailmanluokan uimari.
– A-P on ollut koko uintiurani ajan ihan legenda uintipiireissä. A-P tuli kerran Pirkkolaan kisoihin ja jakeli siellä nimmareita. Olin heti jonon ensimmäisenä pyytämässä sitä ja heittämässä läppää hänen kanssaan. Ei sitä silloin ajatellut, että joku päivä otan A-P:n päänahan, Mäkinen nauraa.
Sittemmin parimetriseksi hujahtanut Mäkinen huomasi, että hän on uimarina hyvin samantyyppinen kuin 208-senttinen esikuvansa. Vaikka Liukkosen edellisestä tappiosta kotimaassa oli kulunut aikaa, otti hän hopeasijan vastaan nurisematta. Kaksikko alkoi heti suunnitella yhteisharjoituksia Jyväskylään, Liukkosen kotipaikkakunnalle.
– Ajattelin, että jospa sieltä sattuisi tarttumaan oppia ja kiriä. Vietin helmi-maaliskuun vaihteessa vähän yli kaksi viikkoa Jyväskylässä. Oli tosi mieluisaa treenata ammattimaisen treeniporukan kanssa, Mäkinen kertoo innostuneena.
Marko Malvelan luotsaamassa huippuryhmässä Jyväskylässä harjoittelevat Liukkosen lisäksi muiden muassa olympiaedustajat Mimosa Jallow ja Fanny Teijonsalo.
Kokemus oli Mäkiselle antoisa.
– A-P haluaa auttaa muita. Hänellä on niin valtavasti kokemusta. Ihan jo se, miten toimitaan noin kovassa paikassa, arvokisafinaalissa. Olen ottanut kaikki vinkit talteen ilomielin, Mäkinen kertoo.
Rikkoutuuko Liukkosen hurja SE vielä jonain päivänä?
Lyhyen radan EM-uinnit viime marraskuussa olivat Mäkisen ensimmäiset aikuisten arvokisat. Vauhti ei vielä riittänyt päämatkalla jatkoon.
– Ensimmäiset arvokisat tuntuivat loppujen lopuksi ihan kodilta, Mäkinen kertoo.
Ja kun Ari-Pekka Liukkonen on kerran lyöty, haluaa Mäkinen vielä joku päivä rikkoa tämän 50 metrin vapaauinnin pitkän radan Suomen ennätyksen 21,58. EM-kullan Liukkonen voitti huippuajalla 21,61.
– Sitä Suomen ennätystä on pidetty ihan rikkomattomana. Ihan törkeän kova aika. Sen jos ui arvokisafinaalissa, kuten A-P näytti, sillä voittaa kultaa. Samalla voisinkin listata arvokisamitalin toiseksi asiaksi, mihin pyrin, Mäkinen sanoo.
Mäkinen ja muut Suomen kärkiuimarit kilpailevat kansainvälisessä Helsinki Swim Meet -kutsukilpailussa 5.–6. huhtikuuta Helsingin Mäkelänrinteessä.
Lue myös: