On sanomattakin selvää, että NHL:n vetäytyminen Pekingin olympiajääkiekosta heilauttaa turnauksen voimasuhteita ennakkoon voimakkaasti. Jotakin osviittaa asiasta saa muistelemalla neljän vuoden takaista turnausta Etelä-Koreassa. Tuolloin loppuottelussa Venäjän parina pelasi Saksa.
Kyllä.
Saksa oli tuolloin myös, kuten monet muistavat, yhden maalin päässä olympiakullasta.
NHL:n vetäytyminen Kiinasta tekee turnauksesta arvaamattoman, tai ainakin vaikeammin ennakoitavan. Pelkästään eri maiden kokoonpanoja on nyt merkittävästi vaikeampi ennakkoon arvailla. Etenkin Kanadan ja Yhdysvaltojen lopullista kokoonpanoa on vaikea kaavailla ennalta.
Selvää yhtä kaikki on, että osallistujamaista jokainen Kiinaa lukuun ottamatta lähtee turnaukseen nyt selkeästi heikommalla pelaaja-aineksella. Tämä avaa pelin olympiakullasta eri tavalla, tasoerot ovat nyt materiaalin osalta selkeästi pienemmät. On myös selvää, kuka otti NHL:n päätöksen myötä eniten takkiin: Kanada.
Suomessa on viime vuosina puhuttu loputtomiin kaikkien aikojen leijonajoukkueesta, ja syystä. Suurelta yleisöltä on kuitenkin saattanut Suomi-huuman keskellä unohtua, että myös Kanadalla on NHL:ssä kenties kaikkien aikojen kovin pelaaja-aines. Vaahterapaidat pystyisivät kasaamaan NHL:stä kaksi täysin uskottavaa voittajaehdokasta Pekingiin.
Toisin on nyt.
Nyt Kanadan avainpelaajat tulevat KHL:stä ja mukana lienee myös eilisen ikääntyneitä NHL-veteraaneja. Tarkoitus ei ole vähätellä kovien ammattilaisten tasoa, mutta pudotus NHL-kaavailuista on murskaavan kova. Rannalle jäävät Connor McDavidin, Nathan MacKinnonin, Sidney Crosbyn ja Cale Makarin kaltaiset megatähdet.
Vain muutamia mainitakseni.
Corban Knight, Philippe Maillet, Jordan Weal, Ryan Spooner ja Eric O’Dell ovat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia KHL-tähtiä, jos kohta laadukkaita sellaisia. Mukana saatetaan nähdä lisäksi entisiä NHL-jyriä David Desharnaisin, Eric Fehrin sekä pitkään Minnesotaa edustaneen maalivahti Devan Dubnykin tapaan.
Näistä etenkin Fehr ja Dubnyk ovat mielenkiintoisia tapauksia. Kaksikko on pelannut kuluvalla kaudella yhteensä kaksi sarjaottelua, Fehr ei vielä yhtäkään. HPK:stakin tuttu Fehr oli kuitenkin mukana Kanadan joukkueessa Venäjän EHT-turnauksessa ja saattaa hyvinkin olla mukana myös Pekingissä.
Alla olevasta grafiikasta näet, minkä maiden sarjoista Kanadan ja Yhdysvaltojen joukkueet koostuivat olympialaisissa vuonna 2018, kun NHL-pelaajat eivät olleet mukana.
Kanada ei ole huono joukkue, mutta ei missään nimessä sellainen suursuosikki, jollainen se olisi normaalioloissa ollut. Mitalikin saattaa olla Kanadalle helmikuun turnauksessa kovan työn takana. NHL-versiossa yhtenäiselle Kanadalle olisi ollut vaikea nähdä pysäyttäjää.
Myös Yhdysvallat on joukkue, jolle NHL:n pois jäänti oli silkkaa myrkkyä.
Sen sijaan, että tähtipaidat olisivat kasanneet joukkueensa Auston Matthewsin, Johnny Gaudreaun ja Quinn Hughesin ympärille, runko kasataan nyt KHL:stä, muualta Euroopasta sekä todennäköisesti joistakin AHL-pelaajista. Pudotus on valtava, kun mukaan on todennäköisesti Kanadaan tapaan tulossa entisiä NHL-pelaajia, jotka eivät ole pelanneet tällä kaudella vielä peliäkään.
Yhdysvaltojen mielenkiintoisimpia nimiä suomalaisittain ovat Jokereita edustavat Brian O’Neill sekä Jordan Schroeder.
Suomelle suosiollinen tilanne
Suomelle NHL:n päätös vetäytyä oli tietenkin muiden maiden tavoin kova paikka. Peking olisi ollut uuden sukupolven suomalaistähdille ensimmäinen iso mahdollisuus iskeä kansainvälisellä tasolla pöytään iso moukari. Tätä kansakunta odotti vuosikaudet vesi kielellä, eikä vähiten sen vuoksi, että Jukka Jalonen seisoo Suomen penkin takana.
Päävalmentaja Jalosen kautta Suomen maajoukkueen prosessi kokonaisuudessaan on globaalisti täysin omalla tasollaan. Kaiken nähnyt Jalonen tuntee pelaajat ja pelaajat Jalosen. Suomen yhtenäisyys pelillisesti – ja muutenkin – on lyhyelläkin aikavälillä todella vaikuttavalla tasolla, vaikka pelaajisto vaihtuisikin. EHT-turnausten hyvät otteet ovat tästä viimeisin esimerkki.
Ja tästä syystä Suomi tulee olemaan vallitsevissakin olosuhteissa Pekingissä kova luu.
Alla olevasta grafiikasta näet, minkä maiden sarjoista eurooppalaisten joukkueet koostuivat olympialaisissa vuonna 2018, kun NHL-pelaajat eivät olleet mukana.
Pelaaja-aines ei ole kovaa NHL-tasoa Suomellakaan, mutta Leijonat valjastaa Kiinan reissulle Euroopastakin kovan joukkueen. KHL:ssä tuhoisaa jälkeä tehnyt Markus Granlund - Sakari Manninen - Teemu Hartikainen on Suomen selkeä ykkösvitja, eikä taso putoa sen takanakaan. Valtteri Filppula, Miro Aaltonen, Sami Vatanen ja niin edelleen. Euroopasta löytyy kuumia ja laadukkaita suomalaisia useita.
Niko Ojamäki johtaa edelleen ylivoimaisesti KHL:n maalipörssiä.
Kun tähän kaikkeen yhdistetään Jalosen omaa luokkaansa oleva valmennusprosessi sekä suomalaisille ominainen yhtenäisyys ja sitoutuminen, on selvää, että Leijonilla on näillä jaoilla kaikki eväät taistella Kiinassa olympiakullasta.
Venäjä kuuluu Suomen ohella turnauksen voittajasuosikkeihin, eikä Ruotsia voi laskea koskaan ulos. Marginaalit ovat pieniä, mutta NHL:n päätös heilautti punnuksia vahvasti Euroopan suuntaan. Ja, kun huomioon otetaan, miten laadukkaasti Suomi on Jalosen alaisuudessa viime vuodet esiintynyt, Leijonilla voi olla turnaukseen ainoastaan yksi tavoite.
Lue myös: