Vähän ennen puoltayötä syyskuisena lauantai-iltana Helsingissä pamahti.
Pamaus oli kuulunut eri puolille kaupunkia, ja sen alkuperää spekuloitiin somen kaupunginosaryhmissä. Moni oli kuullut pamauksen ainakin Metsälässä, Maunulassa, Oulunkylässä, Arabiassa, jopa Kulosaaressa asti. Jotkut kertoivat nähneensä myös välähdyksen.
Syyksi veikkailtiin muun muassa meteoria, maanjäristystä tai Hornetin ylilennosta johtunutta yliäänipamausta. Lennokkiakin.
Poliisille asiasta oli tullut muutama ilmoitus Oulunkylän ympäristöstä vähän ennen puoltayötä. Ilmoituksissa ääntä kuvailtiin "kumeaksi räjähtäväksi ääneksi" ja "isoksi laukaukseksi".
Poliisipartio kävi Oulunkylän suunnalla Oltermannintiellä selvittelemässä asiaa, mutta paikan päältä ei löytynyt mitään selittävää tekijää äänelle.
Puolustusvoimat vahvisti lisäksi, että alueella ei ollut havaittu lentotoimintaa, joka olisi voinut aiheuttaa pamauksen.
Selitystä ei tuntunut löytyvän maasta eikä ilmasta.
Tulipallotyöryhmän jäsen jatkoi selvittämistä
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan toimistopäällikkö Jaakko Visuria pamaus jäi kiinnostamaan. Hän jatkoi sitkeästi pamauksen syyn ja lähteen selvittämistä.
Visuri löytyy työpaikaltaan Helsingin observatoriosta Tähtitorninmäeltä. 1800-luvulta peräisin olevan rakennuksen jylhät ovet avautuvat sisään päin, ja jyrkät kiviportaat johdattavat observatorion kirjastoon.
Visuri ryhtyy kertomaan, miten ja miksi innostui jatkamaan tätä laajasti uutisissakin kiinnostanutta tapausta.
– Meillä Tulipallotyöryhmässä aina kun on joku pamaus, josta tulee paljon havaintoja, se herättää meidän mielenkiintomme. Ensimmäinen ajatus on, voisiko se olla tulipallon eli kirkkaan meteorin aiheuttama yliäänipamaus, Visuri selventää.
Tällaisessa tapauksessa meteoriitti on päätynyt maanpinnalle asti.
Helsingin pamauksen aikaan suurella alueella sää oli pilvinen. Siksi ryhmäläiset eivät pystyneet hyödyntämään visuaalisia havaintoja tuolta illalta.
Ilta-Sanomat julkaisi seuraavalla viikolla tallenteen Espoon Laajalahden lintulivestä, jossa pamauksen äänen juuri ja juuri kuuli.
Jos se ei ollut meteori, mikä sitten?
Melko aikaisessa vaiheessa oli selvää, että pamausta ei ollut aiheuttanut meteori.
Havaintoja pamauksesta oli kuitenkin tullut epätavallisen laajalta alueelta, ja se piti Visurin mielenkiintoa yllä asian selvittämisen jatkamiseksi.
– Halusin poissulkea sen mahdollisuuden, että kyseessä olisi ollut jossain erikoisessa kulmassa ilmakehään saapunut meteoroidi.
Julkisuudessa oli haastateltu Tommi Vuorista Seismologian instituutista. Instituutti tekee jatkuvaa maanliikkeiden seurantaa eli havainnoi mahdollisia maanjäristyksiä. Visuri pyysi Vuorisen työryhmää tutkimaan omaa aineistoaan vielä tarkemmin.
– Sieltä ne sitten löytyivät. Pienet signaalit. Hyödynsin niitä kolmiulotteisessa äänilähteen paikantamisessa. Eihän se sinne yläilmakehään paikantunut, vaan hyvin lähelle maan pintaa näin tähtitieteellisessä mielessä, Visuri toteaa.
Hän paikansi pamauksen kolmensadan metrin korkeuteen, Helsingin Pasilan pohjoispuolelle.
– Matemaattisen mallin perusteella sain paikan selvitettyä hyvinkin tarkkaan. Numeerisesti ei ollut hirveästi epäselvyyttä, missä äänilähde on syntynyt. Kun kävi paikan päällä katsomassa, mitä siellä on, löytyi todennäköinen laukaisupaikka ja muita jämiä tästä. Se varmistui suurimman luokan ammattilais-ilotulitteeksi.
Aina joku kuulee, näkee, seuraa
Helsingin pamauksen mysteerin selvittäminen kertoo siitä, että poikkeavista ilmiöistä jää aina jälkiä jonnekin.
Ursan Tulipallotyöryhmä on joukko ammattilaisia ja harrastajia, joita yhdistää viehättyminen kirkkaisiin tulipalloihin eli meteorit ja mahdollisesti niistä löytyvät meteoriitit. Meteoriitti on kappale, joka on selviytynyt avaruudesta ilmakehän halki ja pudonnut maahan.
– Tulipallotyöryhmässä tehdään vapaaehtoisesti töitä sen eteen, että saataisiin Suomeen putoavat meteoriitit taltioitua tieteelliseen käyttöön, Jaakko Visuri kertoo.
Suomessa on hänen mukaansa paljon vapaaehtoisia kamera-asemien pitäjiä tarkkailemassa juuri näitä taivaalta mahdollisesti putoavia kappaleita. Vapaaehtoisten materiaali on ensiarvoisen tärkeä datan lähde. Aineiston perusteella pystytään määrittämään mahdollisen tulipallon lentorata taivaalla, kappaleen koko ja se, minne se mahdollisesti päätyi.
– Tällainen iso pamaus voi yhtä hyvin olla kirkkaan tulipallon ja siitä selvinneen kivenkappaleen aiheuttama yliäänipamaus. Kyllä se herättää mielenkiinnon ja tutkimme sen aina tarkkaan, Visuri sanoo.
Tähtitieteellisessä mielessä Suomeenkin tippuu vuodessa useampia tulipalloja. Niiden putoamispaikkaa ei kuitenkaan yleensä löydetä.
Lähialueella edellinen merkittävä maahan pudonnut rautameteoriitti löytyi vuonna 2020 Ruotsista pohjoismaisen yhteistyön avulla.
Saturnuksen renkaat tekivät vaikutuksen
Visurin selvitystyö on saanut myös tunnustusta: Kaupunkitoimittajien yhdistys kertoi tällä viikolla valinneensa hänet sen tähden vuoden kaupunkilaiseksi.
Visuri muistelee saaneensa ensimmäisen oman kaukoputken yhdeksänvuotiaana.
– Kun kaukoputken läpi näki Saturnuksen renkaat omin silmin, niin kyllä se tähtinälkää kasvatti hirmuisesti.
Visurille oli selkeä vaihtoehto mennä kotikaupungin Oulun yliopistoon opiskelemaan tähtitiedettä.
Meteorit eli niin sanotut tähdenlennot ovat aina herättäneet hänessä kiinnostusta, koska niistä voi syntyä jotain konkreettista.
– On mahdollista, että niistä jää meteoriitti, jonka voi löytää. Mutta ne ovat tavallaan myös mysteeri. Koskaan ei voi tietää, milloin sellaisen näkee tarkalleen. Koska ei tiedä tarkalleen, mistä se on tullut.
Se on tähtitieteen mysteeri-ilmiö.
Sellaisia meteoriitteja, joille pystytään laskemaan se rata aurinkokunnassa, mikä se on ollut ennen kuin se iskeytyy maahan, on löydetty muutamia kymmeniä, Visuri kertoo.
– Kyllähän sitä aina kun taivaalle katsoo, miettii, että tulisipa se nyt, mojovin paukku, hän sanoo ja nauraa.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 16. tammikuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi: