PANJWAYI ”No weapons”, lukee terveyskeskuksen seinällä. Ei aseita.
Talibanin taistelijat vartioivat pienen klinikan porteilla rynnäkkökivääriensä kera. Kylmä aamuaurinko sarastaa hiekanväristen vuorten takaa, kun joukko sinisiin, liiloihin ja vihreisiin burkiin pukeutuneita naisia jonottaa ulkopuolella.
Terveyskeskus on Panjwayin piirikunnan ainoa. Se palvelee 80 000 asukasta eteläisessä Afganistanissa.
Täällä Talibanin valtaantulo ei näy suurina muutoksina katukuvassa. Seutu on äärivanhoillista: burkat kuuluvat kulttuuriin, eivätkä naiset yleensä käy töissä.
Äärisunnilainen Taliban-liike on ollut vahvasti läsnä alueella pitkään – onhan tämä liikkeen synnyinseutua.
Vauvat eivät saa tarpeeksi ruokaa
Klinikka sai aiemmin rahoitusta Unicefilta. Rahoitus loppui, kun Taliban nousi valtaan elokuussa ja entinen hallinto kaatui.
Klinikan käytävä on nyt täyttynyt äideistä, jotka kannattelevat viltteihin kiedottuja vauvojaan aamupakkasessa.
25-vuotias Zarghoona on saapunut terveysasemalle kahdeksan kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Vauvan suuret ruskeat silmät on rajattu perinteiseen tapaan kajaalilla, jonka uskotaan suojaavan pahalta silmältä.
– Hän ei ole syönyt kunnolla kuukauteen, nainen kertoo pidellessään kiemurtelevaa vauvaa sylissään.
Sairaanhoitaja Najeeba mittaa vauvan kapeaa käsivartta. Aliravitsemus on keskivaikealla tasolla, hän toteaa.
Klinikalle saapuu henkilökunnan mukaan joka päivä 20–30 uutta aliravittua vauvaa.
Nälänhätä uhkaa puolta afganistanilaisista
Afganistanin talouden romahtaessa jopa puolta väestöstä uhkaa nälänhätä ja 3,1 miljoonaa lasta akuutti aliravitsemus, arvioivat kansainväliset järjestöt.
Talibania vastaan suunnatut pakotteet jäädyttivät suuren osan Afganistanin ulkomailla olevista varoista, minkä vuoksi työttömyys on noussut ja tavallisia kansalaisia vaivaa käteispula.
Se on vaikuttanut suuresti myös Zarghoonan perheen tuloihin. Hänellä on nuoresta iästään huolimatta jo seitsemän lasta.
Työttömäksi jäi myös Zarghoonan mies, joka työskenteli ennen päivätyöläisenä.
– Jos mieheni istuu kotona, miten hänellä olisi varaa ostaa ruokaa lapsillemme? Zarghoona naurahtaa kuivasti.
Zarghoona saa terveyskeskuksesta mukaansa ravintolisiä, mutta niitäkään ei välttämättä ole enää kauan tarjoilla.
Klinikan ambulanssissa ei ole bensaa
Toisessa huoneessa Shagufa Saadat hoitaa raskaana olevia naisia. Palkkaa hänelle ei ole maksettu kuukausiin.
Suurin huoli sairaanhoitajalla on kuitenkin potilaistaan.
– Meillä on ongelmia saada hankittua tarpeeksi tarvikkeita ja lääkkeitä, eikä meillä ole varaa generaattorin polttoaineeseen, hän kertoo.
Klinikan olisi tarkoitus toimia ympäri vuorokauden, mutta keskiyön jälkeen ovet joudutaan sulkemaan, kun sähköt katkeavat. Afganistanissa yleiset sähkökatkot vaikeuttavat myös leikkaussalin toimintaa.
Suurin osa vakavimmista tapauksista joudutaan lähettämään Kandahariin, joka sijaitsee puolen tunnin päässä. Monia naisia pitäisi myös hakea syrjäseuduilta.
On kuitenkin yksi ongelma: ambulanssissa ei ole bensaa, eikä sitä ole varaa ostaa.
Paikallisten talibanien mukaan monet potilaat kääntyvätkin heidän puoleensa saadakseen avustusta sairaskustannuksiin.
Sodan arvet näkyvät klinikalla
Panjwayin terveyskeskuksella on pientä toivoa: Unicef on luvannut aloittaa rahoituksen taas alkuvuodesta, kertoo tohtori Abdur Rauf.
Hän on työskennellyt klinikalla kolme vuotta.
– Tänne tuli sodan aikaan paljon uhreja hoidettavaksi. Meillä on todella huonoja muistoja sen ajalta, hän sanoo.
Panjwayin alueella käytiin varsinkin kymmenen viime vuoden aikana ankaria taisteluita kansainvälisten joukkojen ja Talibanin välillä.
Vuonna 2012 täällä tapahtui myös afganistanilaisten siviilien tunnettu joukkomurha. Amerikkalainen kersantti ampui kuoliaaksi 16 ihmistä, heidän joukossaan yhdeksän lasta.
Viime vuosina sotaa Talibania vastaan johtivat Afganistanin hallituksen joukot. Siviilit ja klinikat ympäri maata joutuivat molempien osapuolten kohteeksi.
Viime kesänä, vain viikkoja ennen Talibanin valtaannousua Afganistanin joukot pommittivat Talibanin kohdetta muutaman metrin päässä klinikasta, Rauf kertoo.
– Meidän henkilökuntaamme ja potilaitamme oli silloin sisällä, ja heitä haavoittui, hän sanoo.
Suuri reikä ammottaa edelleen klinikan muureissa ulkopuolella. Jotkut pommitetuista huoneista ovat vieläkin poissa käytöstä.
Ainakin sota täällä on nyt vihdoin loppunut. Ihmisten kärsimys kuitenkin jatkuu.
Voit kommentoida aihetta torstaihin 20. tammikuuta kello 23 saakka.
Lue lisää: