Hyppää sisältöön

Kommentti: Juho Lammikko loistaa NHL-joukkueessa, joka hyötyi harvinaisesta tilanteesta valmentajamarkkinoilla

Vancouveriin kannattaa suhtautua kevätkaudella vakavasti, eikä joukkueen nousussa sovi unohtaa Suomi-kulmaakaan, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä.

Juho Lammikko kamppailee kiekosta Vancouver Canucksin riveissä.
Juho Lammikko on nousssut isoon rooliin pelatessaan Vancouverin nelosketjussa. Kuva: Getty Images
Tommi Seppälä
Avaa Yle-sovelluksessa

NHL:ssä vapailla markkinoilla pyörii harvoin todella kovan luokan valmentajia kesken kauden. Tällä kaudella näin kuitenkin syystä tai toisesta oli ja on. Esimerkiksi NHL-historian kolmanneksi voitokkain runkosarjavalmentaja Bruce Boudreau oli jäänyt valmentajamarkkinoiden tuolileikissä ilman penkkiä.

Ilman NHL-sopimusta on edelleen myös Torontosta pari vuotta sitten kenkää saanut Mike Babcock, joka kuuluu kiistatta maailman kovimpaan valmentajaeliittiin. Leafs-kohusta huolimatta. Babcock on rangaistuksensa ulkokehällä lusinut ja virheistään varmasti onkeensa ottanut – paluu tositoimiin on vain ajan kysymys.

Vancouver oli se joukkue, joka pääsi ensimmäisenä valitsemaan päältä erottaessaan päävalmentaja Travis Greenia itsenäisyyspäivän alla.

Kun Canucks-omistaja Francesco Aquillini ilmoitti palkanneensa Boudreaun kesään 2023 ulottuvalla sopimuksella, kanadalaisseuran pystyi hyvällä syyllä todeta onnistuneen rekrytoinnissaan loistavasti. Oli alusta asti selvää, että Boudreaulla olisi työkalut paitsi pelin korjaamiseen myös tunnelman nostattamiseen joukkueessa.

Riittäisikö veto pudotuspeleihin, olisi ja on edelleen kysymysmerkki. Ryhtiliikkeeseen ja pelin kehittymiseen oli helppo luottaa.

Bruce Boudreau valmentaa Vancouver Canucksia.
Bruce Boudreau on johdattanut Vancouverin hyvään lentoon. Kuva: Getty Images

Seitsemän viikkoa myöhemmin Boudreau on jälleen kerran näyttänyt ammattitaitonsa maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa. Kaiken koronakaaoksen keskellä kanadalaisvalmentaja joukkoineen on kerännyt 14 ensimmäisestä ottelusta komean saldon 10–3–1. Vertailuksi mainittakoon, että syyskaudella joukkue voitti 25 ensimmäisestä ottelustaan 8.

Eikä voitot ole tulleet helpolla: kymmenestä voitosta kahdeksan on tullut pudotuspeliviivan yläpuolella olevaa joukkuetta vastaan. Vancouver on kaatanut Boudreaun alaisuudessa muun muassa Bostonin, Carolinan, Washingtonin sekä Nashvillen. Joukkue itse asiassa pelasi yhdeksän edellistä ottelua vierasjäällä erinomaisella saldolla 5–3–1.

Etenkin parin edellisviikon viiden ottelun idän kiertue oli joukkueen pudotuspelihaaveiden kannalta kriittinen. Vastassa oli Tampa, Florida, Carolina, Washington ja Nashville – siis kaikki loistavaa kautta pelaavia laatujoukkueita. Tämä kiertue oli se, missä Boudreaun prosessia ensimmäistä kertaa mitattiin toden teolla.

Joukkue selvisi testistä hyvin.

Se hävisi Tampassa, Floridassa ja Carolinassa, mutta ei huonolla pelillä. Etenkin Floridan otteluista se olisi ansainnut mukaansa muutakin kuin kotiin vietävät tuliaiset. Carolinassa pelillinen vaade kotijoukkueen taholta oli yksinkertaisesti liikaa. Se, että Vancouver kolmen tappion jälkeen kaatoi vierasjäällä Washingtonin ja Nashvillen, oli luonteen lujuudesta kovin osoitus.

Vancouver on Boudreaun alaisuudessa kuin uudesti syntynyt joukkue. Ei missään nimessä vielä mestariehdokkaiden tasolla, mutta etenkin lännessä pudotuspelitason ryhmä.

Aktiivisempi ilme vapauttanut tekemistä

Pelaaminen itsessään on nyt paitsi rohkeampaa ja aktiivisempaa, myös rakenteellisesti laadukkaampaa. Etenkin Greenin alaisuudessa jatkuvasti vuotanut perälauta on saatu nyt umpeen. Kun Vancouver puolentoista edelliskauden aikana päästi omiin 3,28 osumaa ottelua kohden, Boudreaun alaisuudessa lukema on 2,14.

Kun Canucks Greenin alaisuudessa sai viidellä viittä vastaan osakseen ykkössektorin maalipaikoista keskimäärin 45 prosenttia, valmentajavaihdon jälkeen lukema ylittää 52 prosentin. Muutos on seurausta tehdyistä muutoksista, ennen muuta pelin aktivoittamisesta, mutta myös henkisten lukkojen avautumisesta.

Eikä peli vieläkään usein erityisen loistokasta ole, mutta viisikkopelaamiseen on tullut aimoannos ryhtiä ja yksilöiden tekemiseen luotettavuutta. Ja mikä tärkeintä, historiallisen huonosti syyskaudella toiminut alivoimapeli on noussut 60-prosenttisesta 80-prosenttiseksi. Samalla ylivoimapeli on alkanut rankoa kerran viidestä -tahdilla.

Elias Pettersson Vancouverin paidassa.
Vancouver on siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tähtipelaajista esimerkiksi Elias Petterson ei ole yltänyt vielä parhaimpaansa. Kuva: Getty Images

Tämän vaikeampaa matematiikkaa ei NHL:ssä voittaminen viime kädessä ole, kun kyse on joukkueesta, josta löytyy Vancouverin taitotaso sekä yksi maailman parhaista maalivahdeista juuri nyt, Thatcher Demko.

Ja silti edelleen kasvuvaraa on reilusti.

Ruotsalaistähti Elias Pettersson alkoi heräillä päättyneellä vieraskiertueella iskien kahteen viimeiseen otteluun kolme osumaa, mutta parhaalla tasollaan tämä ei vieläkään ole. Samaa voi sanoa esimerkiksi Brock Boeserista, joka profiloituu laukauksensa kautta Patrik Laineen tyyppiseksi maalintekijälaituriksi.

Kun puhutaan joukkueen parhaista hyökkääjistä, monilla on vielä reilusti parannettavaa ja jos Boudreau saa tämän potentiaalin vielä käyttöönsä, pudotuspelit voivat hyvinkin olla realismia ryhmälle. Petterssonin viimeiset ottelut ovat antaneet suuren lupauksen paremmasta kevätkaudesta.

Nelosketjusta porilaista hulluutta

Eikä unohtaa sovi Suomi-kulmaakaan.

Yksi joukkueen vahvimmista lenkeistä kovalla idän kiertueella oli joukkueen nelosketju, missä Juho Lammikon laidoilla viilettivät Matthew Highmore ja Tyler Motte. Suorastaan loistavasti pelannut kolmikko paiski armottomasti hommia, karvasi, taklasi, loi maalipaikkoja, teki maaleja ja ennen muuta nollasi hyvin pitkälti omalla vahtivuorollaan vastustajan kärkiketjut.

Viidessä ottelussa ketju voitti maalit viidellä viittä vastaan upeasti 4–1 ja kirjasi ykkössektorin maalipaikat nimiinsä 54-prosenttisesti. Täysin puolustavasta lähtökohdasta peliä lähestyvälle ketjulle lukemat ovat kovia. Etenkin, kun vastassa oli Tampan, Floridan ja Carolinan kaltaisia huippujoukkueita.

Varsinkin Lammikko on pelannut Boudreaun alaisuudessa elämänsä NHL-jääkiekkoa.

Katso, kuinka Juho Lammikko survoi kiekon maaliin Nashvillea vastaan.

Porilaishyökkääjä on rymistellyt päätypeleissä ja kulmaväännöissä, puolustanut hyvin ja kirjannut uuden luotsin alaisuudessa 12 otteluun tehot 3+2, +3. Aloitukset Lammikko on voittanut valmentajan vaihtumisen jälkeen 58-prosenttisesti. Paljoa enempää ei voi nelosketjun sentteriltä pyytää.

Boudreau palkitsikin nelosketjuaan vieraskiertueella täysin aiheesta jopa ylivoimavastuulla. Lammikko taas kiitti luotsiaan viimeksi aikaisin keskiviikkoaamuna iskemällä ottelun pakettiin kolmannessa erässä 3–1-osumalla. Ottelun jälkeen Boudreau kehui pohjoisamerikkalaismedialle Lammikon esityksiä ja kehitystä estoitta.

Kuten todettua, ei Vancouverilla isojen poikien klubille vielä mitään asiaa ole, mutta startti uuden valmennuksen alaisuudessa on vakuuttava paitsi tulosten myös pelin kehittymisen näkökulmasta. Tähän joukkueeseen kannattaa kevätkaudella etenkin hieman heikkotasoisemmassa lännessä suhtautua vakavasti.

Lue lisää:

Jesse Puljujärvi avautuu kriisitilanteesta Edmontonissa – syöksykierre vain pahenee: "Häviämme kaikki"

Robin Salo avasi NHL-uransa maalitilin komeasti, Kotkaniemi ja Teräväinen Raskin sysimustan illan pääarkkitehteja – "Polttakaa nauha tästä pelistä"

Suosittelemme sinulle