Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kansallista hiihtopäivää voi seurata la 29.1. Ylen kanavilla.

Kello on 7.56. Tammikuisena arkiaamuna ulkona on vielä säkkipimeää ja pakkasta muutaman asteen verran. Yksinäinen koiranulkoiluttaja kävelee tien reunassa, mutta muuten ympäristö vaikuttaa rauhalliselta. Helsingin kaupungin omistamassa Kivikon hiihtohallissa on sen sijaan täysi tohina käynnissä. Neljä kuorma-autoa kuskeineen ajaa tänään kolmatta päivää säilölunta Olympiastadionille. Sinne tehdään kuukaudeksi ladut, joilla kaupunkilaiset ja vähän kauempaakin tulevat pääsevät hiihtämään pitkin legendaarisia juoksuratoja.

Kansalaisten hiihtojuhlalla on nurjakin puolensa. Lumen rahtaaminen valmistamisineen ja säilömisineen tuottaa päästöjä, jotka osaltaan vauhdittavat ilmastonmuutosta. Avainasemassa onkin kehittää ratkaisuista yhä ympäristöystävällisempiä.

Yksi lunta rahtaavista aamuvirkuista on kuorma-autonkuljettaja Jani Kuosmanen, joka on työskennellyt kuljetusalalla reilut kymmenen vuotta. Pääsen Kuosmasen kyytiin, kun aamun ensimmäinen lumilasti lähtee kohti Olympiastadionia. Niitä ajetaan päivän aikana useita kymmeniä, ja edestakaiseen matkaan menee lastauksineen ja purkamisineen reilu tunti.

Sitä ennen täytyy kuitenkin kohdata päivän toinen koettelemus. Ensimmäinen oli, kun etätoimistolla työskentelemään tottuneen toimittajan piti herätä jo ennen kuutta, jotta ehtii ajoissa lumensiirtotalkoisiin. Se toinenko? No se on tietenkin kuorma-auton kyytiin kiipeäminen. Ensimmäinen askelma kun yltää jonnekin polven tienoille, vaikka yhtä hyvin se voisi olla olkapään korkeudella. Muutama joogasta tuttu hengitys ja tempaisen itseni kuskin rinnalle auton hyttiin.

Kyydissä minulle valkenee, miten isosta koneesta on kysymys. Vaikka paketti- ja kuorma-autot sekä rekat ja bussit vilistävät päivittäin ohitseni, ymmärrän vasta kyydissä, että tällaisen liikutteleminen vaatii varmasti enemmän suunnitelmallisuutta kuin sähköskootterin jousille hyppääminen. Kuskini myöntää, että näin todellakin on.

Olympiastadionille tehtävät kuljetukset on Kuosmasen mukaan suunniteltu tarkasti. Tällä matkalla täytyy huomioida mahdollisten siltojen korkeudet, jotta lumi, tai pahimmillaan jopa itse auto, ei osu yllä menevään siltaan. Myös mahdolliset painorajoitukset pitää kartoittaa. Helsingissä oman mausteensa kuorma-autonkuljettajan työhön tuovat kapeat porttikongit, jotka Kuosmasen mukaan ovat "juuri ja juuri henkilöautolle sopivia".

Vähän myöhemmin saan huomata, että kapea on myös aukko, josta kuorma-auton pitäisi päästä Stadikan mondolle.

Talvi on lyhentynyt kuukaudella muutamassa vuosikymmenessä

Talvet eivät ole enää entisellään. Sen on jokainen huomannut henkilökohtaisesti, jos on ehtinyt elää maapallollamme edes parisenkymmentä vuotta. Itse asiassa ilmastonmuutoksen merkit näkyvät paljon tuotakin nopeammin, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi. Tuoreimpia tilastoja voi tutkia tuoreesta Ilmatieteen laitoksen virallisesta vertailukaudesta. Siinä on tutkittu menneitä kolmeakymmentä vuotta eli vuosia 1991–2020, ja uusi vertailukausi julkaistaan aina kymmenen vuoden välein.

– Kun tätä syksyllä julkaistua vertaa kymmenen vuotta sitten julkaistuun vertailukauteen, huomaa talvessa jo eroja. Lumessa ja talvisäissä muutokset ovat tosi selkeitä, Kotakorpi kertoo.

Kotakorven mukaan kymmenien vuosien aikana lumipeitteen aika eli se, miten kauan lumi pysyy maassa, on lyhentynyt merkittävästi. Maan länsiosissa lumipeitteen aika on lyhentynyt noin kuukaudella ja Ahvenanmaalla jopa 51 päivällä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lumi tulee tavallisesti maahan esimerkiksi maan eteläosissa vasta vuodenvaihteen jälkeen ja sulaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa pois.

Hiihtäjille ja muille talviurheilun ystäville jopa yli kuukaudella lyhentynyt talvi tekee harrastamisesta vähintäänkin haastavaa.

15 perhettä Alpeille vai 100 000 hiihtäjää Stadikan baanalle?

Helmikuun lopulla, pian Pekingin talviolympialaisten jälkeen, Olympiastadionilla hiihdetään kutsukisana Stadion Sprint, jossa tällä tietoa kilpailee moni kansainvälinen hiihtotähti. Kisan toteuttaminen mondolla vaatii rutkasti lunta, ja järjestävälle taholle Hiihtoliitossa oli nopeasti selvää, että lunta kannattaisi hyödyntää Helsinki Ski Weeksin merkeissä pidempään kuin yhden kisapäivän ajan. Taustalla on tietenkin paitsi hyöty, myös ympäristö.

– Ei ole järkevää tuoda lunta stadionille vain yhtä päivää varten. Se olisi tosi iso päästö yhtä hiihtokilpailua varten, Helsinki Ski Weeks -tapahtuman vastuullisuusvastaava Karoliina Ylösjoki toteaa.

Niinpä kuukauden ajan Olympiastadionilla voi hiihtää veloituksetta perinteisellä tyylillä. Ylösjoen laskelmien mukaan jopa 100 000 hiihtäjää ehtii halutessaan stadionin laduille. Ympäristön kuormitus on toki sama, mutta on eri asia, nauttiiko lumesta 32 kutsuvierashiihtäjää vai 100 000 suomalaista.

Kun lunta tykitetään, säilötään ja kuljetetaan, syntyy lähes väistämättä ainakin jonkin verran päästöjä. Olympiastadionille tuodun lumen osalta hiilidioksidipäästöt ovat Ylösjoen laskelmien mukaan noin 20 tonnia. Se vastaa kahden suomalaisen vuosikulutusta tai viidentoista nelihenkisen perheen edestakaista lentomatkaa Keski-Eurooppaan.

Suurimman osan päästöistä aiheuttaa lumen säilöminen.

– Päästöjen syntymisessä lasketaan tunteja. Ei siinä kovin montaa tuntia mene, kun lumitykit tekevät lunta, jos sitä verrataan siihen, kuinka pitkään lunta säilötään.

Lunta voi säilöä myös päästöttömästi, ja esimerkiksi Vuokatissa sitä tehdään lähes nollapäästöillä, tietää Ylösjoki. Siellä lunta voi säilöä hiihtokauden ulkopuolella latujen läheisyyteen sahanpurun alle ja siirtää ilman suuria siirtämisistä tulevia päästöjä hiihtobaanoille syksyn tullessa.

Etelä-Suomessa sellainen ei kuitenkaan ole mahdollista paitsi maankäytön, myös ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Esimerkiksi Helsingissä ei ole tontteja tai tiloja, joissa lumivuorien säilöminen olisi mahdollista. Toisaalta Vuokatissa keskilämpötilat ovat selvästi Etelä-Suomea viileämmät. Lumen tekeminen vaatii pitkäjaksoisen kovan pakkasen, ja Helsingissä sellaisia pakkasia ei välttämättä koko talvena ole.

– Siksi on tehty hiihtohalliratkaisu. Jos lumen haluaisi levitellä syksyllä Helsinkiin, niin eihän se kaatosateita tai jopa 15 asteen lämpötiloja kestä, Ylösjoki sanoo.

Olympiastadionin lumet on tehnyt Helsingin kaupunki hiihtohallinsa ja siten kaupunkilaisten käyttöön. Ylösjoki muistuttaa, että Helsingille lumi ei ole samanlainen elinkeino kuin Vuokatille eikä panostus ole siksi samankaltaista. Sotkamossa asuu ja harjoittelee moni maajoukkuehiihtäjä.

Mutta oliko lumen tekeminen, säilöminen ja kuljettaminen välttämätöntä? Kyllä oli, vakuuttaa Ylösjoki. Tammikuun puolivälin tienoilla maassa oleva lumi kattoi tapahtuman tarpeesta noin viidesosan. 1,1 kilometriä pitkä latu olisi luonnonlumella tehtäessä supistunut siis noin 220-metriseksi.

– Säilölumi kestää älyttömän paljon paremmin säänvaihteluita. Luonnonlunta pitää huoltaa paljon tiuhemmin kuin säilölunta. Säilölunta on hyvä sekoittaa luonnonlumen sekaan, sillä saa kestävämmän ladun.

"On helppo uskoa ilmastonmuutokseen, kun talvella sataa vettä"

Tammikuun 2022 aikana pääkaupunkiseudulla on ehditty nähdä hyvin vaihtelevia sääoloja. Ilmatieteen laitoksen hila-aineiston mukaan viimeisen 30 vuorokauden aikana Helsingissä on hytisty alimmillaan 17 asteen pakkasessa ja hikoiltu talvivaatteissa yli 6 asteen lämmössä (siirryt toiseen palveluun). Mikä erikoisinta, kuukauden kylmimmät ja lämpimimmät säät on mitattu kahden vuorokauden sisällä toisistaan.

Meteorologi Kerttu Kotakorpi myöntää, että sään vaihtelut ovat osa suomalaista ja pohjoista talvisäätä, ja sitä on ollut aina. Vaihtelun nopeuskaan ei ole tavatonta. Mutta nykyisin vaihtelut ovat suurempia kuin aiemmin.

– Kun ilmasto ja erityisesti talvet lämpenevät, vaihtelut suurentuvat. Kaikkein kylmimmät ovat harvinaisempia, mutta lauhat entistä lauhempia. Suorastaan lämpimät ilmat talvella ovat lisääntymässä, Kotakorpi sanoo.

Suomen etelä- ja länsiosissa asuvat ovat varmasti huomanneet talvien lyhentymisen ja lauhtumisen. Maan pohjois- ja itäosissa puolestaan nautitaan kasvavista lumimääristä ja hyvistä hiihtokeleistä. Koko Suomessa kuitenkin näkyy ilmaston lämpeneminen, Kotakorpi vakuuttaa.

– On helppo uskoa, että tämä on osa ilmastonmuutosta, kun talvella sataa vettä ja on plusasteita.

– Pohjoisessa se on eri asia. Vaikka talvi on sielläkin voimakkaasti lauhtunut, niin lämpötila pysyy enimmäkseen pakkasella, koska siellä talvet ovat muutenkin olleet kylmempiä kuin etelässä. Sademäärät kasvavat koko Suomessa, mutta pohjoisessa se tulee lumena ja siksi lunta on aiempaa enemmän, Kotakorpi selventää.

Kovin ruusuiselta eivät tammikuiset hiihtokelit näytä Länsi- ja Etelä-Suomessa 10 tai 20 vuoden päästä, jos ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ei tehdä riittävästi.

– Synkältä se tietenkin näyttää, varsinkin, mitä vähemmän tehdään. Erityisesti kauden lyhentyminen tuntuu. Mutta eivät talvet meiltä ole häviämässä. On parempia talvia, kuten viime talvi, ja sitten niitä huonompia, kuten sitä edellinen.

Kotakorven mielestä jokainen voi tehdä jotain, itse asiassa paljonkin, ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Syöminen on hänestä helpoin ja selkein, mutta myös muu kuluttaminen, liikkuminen ja äänestäminenkin vaikuttavat. Yhtä selkeää, kaiken ratkaisevaa vastausta ei ole.

Hiilipäästöjen pienentämisen ei tarvitse tarkoittaa vegaaniksi ryhtymistä tai autosta luopumista.

– Jos jotkut ruoka-aineet ovat itselle tosi tärkeitä, niin ei tarvitse ajatella, että joko–tai. Mieluummin vähentää ja miettii, mitkä vaihtoehdot ovat itselle sopivia ja mistä itse pystyy karsimaan.

Pitäisikö etelässä vaihtaa sukset rullallisiin?

Ylösjoki ei ole huolissaan lumen riittävyydestä Olympiastadionilla, sillä tilanteen mukaan kuorma-autot ovat valmiudessa tuomaan lisää lunta. Tapahtuman hiilijalanjälki kuitenkin on sitä pienempi, mitä enemmän tarvittava lumi tulee taivaalta. 20 tonnin hiilipäästö on laskettu sen mukaan, että varastoidusta lumesta tarvitsee käyttää 80 prosenttia.

Mutta pitäisikö eteläisessä Suomessa tyytyä rullahiihtämään, jos luonnonlunta ei ole, kun lumen tekeminen ja säilöminen tuottaa päästöjä monen Alpeille suuntautuneen meno-paluulennon verran? Helsinki Ski Weeksin vastuullisuusvastaava Karoliina Ylösjoen mukaan se on makuasia ja vertaileminen on hankalaa.

– Moni nauttii hiihtämisestä ja haluaa hiihtää. Silloin tarvitaan näitä keinoja, lumettamista ja hiihtohalleja, jos Etelä-Suomessakin halutaan säilyttää hiihtokelit. Mutta Vuokatin esimerkki kertoo, että lunta pystytään tekemään lähes nollapäästöin, ja se on tässä avaintekijä.

Pahimmassa tapauksessa lumen tekemisen ja säilömisen kustannukset tuottavat hiilidioksidipäästöjä, jotka lämmittävät ilmastoa ja vähentävät lopulta luonnonlumen määrää. Sekä Ylösjoki että Kotakorpi painottavat, että menetelmiä on kehitettävä koko ajan ympäristöystävällisemmiksi.

– Koen, että hiihtämisessä on tosi voimakas itseään ruokkiva kierre. Ihmiset, jotka haluavat hiihtää, ymmärtävät ilmastotoimien merkityksen ja tekevät töitä sen eteen, että meidän talvet eivät enää holtittomasti lämpenisi, Kotakorpi uskoo.

Sukkana sisään Stadikalle

Kello on 9.01 ja olemme saapuneet kuskini kanssa Olympiastadionin porteille. Stadikan työntekijä kiiruhtaa avaamaan meille sisääntuloportin, josta kuorma-autonkuljettaja Jani Kuosmanen sujahtaa vaivattomasti sisään.

Aiempina lumensiirtopäivinä kuskit ovat kipanneet lumilastit Stadikan ulkopuolelle, mutta tällä kertaa Kuosmanen saa ajaa suoraan sisälle, ensimmäisenä kuskina. Ensin pitää kuitenkin saada massiivinen liikenneväline aivan liian pienestä aukosta kenttätasolle. En epäile kuskini osaamista, mutta henkäisen, kun kymmeniä tonneja painava kuorma-auto sujahtaa ilman yhtäkään korjausliikettä nippa nappa auton levyisestä aukosta mondolle.

– Vauhtia pois ja varovasti, niin perille päästään, Kuosmanen sanoo hymyillen.

On erikoinen tunne ajella pitkin Stadikan juoksurataa. Tarkkana pitää olla täälläkin, vaikka tilaa on ruhtinaallisesti. Kuskeja on ohjeistettu varomaan mondoa, sillä sen pinta hajoaa, jos renkaita väännetään tarpeettomasti sen päällä.

Kierrämme täyden kierroksen, sillä luonnollisesti ensimmäinen kuorma viedään takakaarteeseen. Lasti kerrallaan lumi täyttää koko mondon ja koneet tamppaavat pohjaa tasaiseksi ennen latujen tekoa.

Ajamme takasin hiihtohallille, josta pyöräkuormaaja Seppo Väisänen on valmis kippaamaan Kuosmaselle kyytiin päivän toisen kuorman. Seitsemän päivän ajan kolmesta neljään kuorma-autoa kuskeineen ajoi Olympiastadionille lunta yhteensä noin 200 kuormaa.

Kansallinen hiihtopäivä starttaa la 29.1. Helsinki Ski Weeks -tapahtuman ja Hiihtopäivää voi seurata Ylen kanavilla. Yleisö pääsee Helsingin olympiastadionille hiihtämään perinteisellä tyylillä veloituksetta päivittäin su 27.2. asti lukuun ottamatta ke–to 23.–24.2., jolloin Stadikan täyttää kansainvälinen Stadion Sprint -kisa.