Hyppää sisältöön

Sirkka-Liisa Kivelä häpeää olla suomalainen tietäessään, että jopa täysin liikuntakyvyttömiä vanhuksia hoidetaan kotona: "Miten se on mahdollista?"

Professori emerita oli 10 vuotta miehensä omaishoitaja. Mies opetti hänelle, kuinka tärkeää toisen ihmisen läheisyys on vanhallekin ihmiselle.

Sirkka-Liisa Kivelä istuu nojatuolissa ja levittelee käsiään.
Sirkka-Liisa Kivelä nähdään Yle Perjantain vieraana jaksossa "Pärjääkö vanhus kotona?" Kuva: Meri Lantela
Annu Caselius
Avaa Yle-sovelluksessa

Kuka pärjää kotona ja kuka ei? Sunnuntain aluevaalien yksi polttavimmista puheenaiheista on vanhusten hoito. Siitä keskustellaan myös Yle Perjantain lähetyksessä, jossa Sean Ricksin vieraina ovat professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä sekä "Lotta ja pappa" eli Youtube-tähdet Lotta-Sofia Saahko ja Jorma Saahko.

Sirkka-Liisa Kivelä katseli Perjantai-dokkarin lähihoitaja Sanna Granlundin työstä, ja sen katsominen sai hänet häpeämään, että hän on suomalainen. Dokumentissa kiireinen mutta empaattinen lähihoitaja pystyi viettämään vanhusten luona vain 15 minuuttia kerrallaan.

Lue myös: 15 minuuttia aikaa asiakkaan luona – kiire ja arvostuksen puute vaivaavat Sanna Granlundia: “Olen kokenut häpeää sanoa, että olen kotihoidossa töissä”

– Häpesin sitä, että emmekö me suomalaiset todella pysty saamaan vanhoille ihmisille parempaa hoitoa? Sirkka-Liisa lataa.

– En minä vastusta kotihoitoa. Tiedän, että Suomessa saa myös hyvää kotihoitoa. Mutta meillä hoidetaan tällä hetkellä aivan liian huonokuntoisia ihmisiä kodeissa. Tiedän, että myös täysin liikuntakyvyttömiä ihmisiä hoidetaan kotona. En tiedä, miten se on mahdollista, hän jatkaa.

Sirkka Liisa oli 10 vuoden ajan miehensä omaishoitaja. Hänen miehensä opetti, kuinka tärkeää läheisyys on myös vanhoille ihmisille.

– Kerran olin hänen kanssaan sytostaattihoidossa, ja hän sanoi minulle, että tule tänne minun viereen ja teki tilaa, Sirkka-Liisa kertoo.

Sirkka-Liisa Anttila istuu pöydän ääressä Tampereen G Livelabissa ja katsoo oikealle hymyillen. Taustalla Perjantai-ohjelman lavasteita.
Sirkka-Liisa Kivelä pitää suomalaisia ikärasistisena kansana. Kuva: Meri Lantela

– Nykypäivänä lähihoitajat joutuvat jumputtamaan sitä samaa kiireistä, kiireistä hommaa päivästä toiseen. Ihan kuin meille sanottaisiin, että koronapandemia ei lopu koskaan. Jos meille sanottaisiin niin, emme me jaksaisi elää. Sellainen linja on kotihoidossa.

SIrkka-Liisan mukaan keskeisimmät puutteet ovat kotihoidossa, mutta samat vaivat näkyvät myös ympärivuorokautisessa hoivassa. Henkilökuntaa on auttamatta liian vähän.

Sirkka-Liisa näkee taantumista 1980-luvun malliin pitkäaikaislaitoshoidosta, jolloin ajateltiin, että vanhan ihmisen paikka on maata vuosia paikallaan kahden lakanan välissä.

Aluevaltuustoihin valittuja hän kehottaa rakentamaan lisää puoliavoimia hoitoja vanhuksille.

– Palvelukeskuksia, päivähoitoa, perhehoitoa, keveitä palvelutaloja, senioritaloja, yhteisöasumista, sellaista, jonne pääsevät myös he, jotka ovat vähän huonommassa kunnossa.

"Millä perusteella oletetaan, että omaishoitaja osaa hoitaa?"

Lotta-Sofia Saahko tuli pari vuotta sitten Lontoosta takaisin Suomeen huolehtiakseen isoisästään Jorma Saahkosta, jolla on muistisairaus. Parivaljakko on tullut tunnetuksi Youtube-videoistaan, joissa he muun muassa laulavat yhdessä. Heidät myös palkittiin videoistaan Vuoden positiivisimpina suomalaisina.

Jorma kertoo, että hänen olisi vaikeaa pärjätä ilman Lottaa.

– Minun yläpääni ei enää säteile sillä lailla, että voisin vaikka lääkärissä kysyä asiat kunnolla. Lotan kanssa kaikki menee aina nappiin. Minä nautin elämästä täysin siemauksin, Jorma kuvailee.

Mutta millaista Jorman elämä ilman Lottaa olisi Lotan mielestä?

– Elämä olisi ainakin hyvin erilaista, Lotta arvelee. – Ja ruokavalio...

– Ruisleipää pitäisi joka päivä syödä, eikä paljon muuta. Ja kahvia aamulla. Vuodesta 1993 olen joka päivä keittänyt puuron ja syönyt sen, Jorma kertoo.

Lotta ja pappa istuvat nojatuoleissa ja katsovat kameran ohi hymyillen.
Jorma-papan on vaikeaa kuvitella itseään vanhainkotiin. Omaishoitaja Lotta asuu nyt hänen yläkerrassaan. Kuva: Meri Lantela

Lotan elämä Lontoossa on nyt tauolla. Hän miettii, kuinka Jorma pärjäisi ilman häntä, jos hän lähtisi takaisin. Lotan tekisi mieli lähteä, mutta lääkärin mukaan Jorman muistisairaus voi lähteä nopeastikin huonoon suuntaan ilman hoivaa, seuraa ja virikkeitä.

– Lähihoitajan työ on todella arvokasta, mutta ajatella että pappa olisi siinä pisteessä, että joku kävisi vaan 15 minuuttia kurkkaamassa, Lotta sanoo selvästi liikuttuneena.

Muistisairauteen liittyy se, että on hyviä ja huonoja päiviä. Jos ei tajua enää jotakin, mikä ennen on onnistunut, se harmittaa.

– Ja sitten se tulee purettua läheiseen, joka olen sitten minä, Lotta kuvailee.

– Lähihoitajat ovat käyneet kolmen vuoden koulutuksen. Meillä omaishoitajilla ei ole mitään koulutusta, ja psyykkinen taakka ja aggressio purkautuvat meihin. Meillä on iso vastuu siitä, että henkilö voi asua kotona. Millä perusteella vain oletetaan, että lähiomainen osaa hoitaa ja sitten pärjää itse? Lotta kysyy.

Lotta asuu Jorman yläkerrassa. Kerran viikossa Lotta saa tauon, kun Jorma käy palvelukeskuksessa. Lotta saa 150 euroa kuukaudessa omaishoidontukea.

– En vaihtaisi aikaa Lotan kanssa mihinkään, tämä on ollut niin rikasta minulle. On se varmaan isku, kun Lotta lähtee. Totta kai minä yritän mennä kaupungille näkemään ihmisiä, ja joku varmaan tulee katsomaan miten minä pärjään.

Palvelutalo ei ole Jormalla ensimmäisenä mielessä.

– Minä olen niin tottunut kotona elämään, että en minä mielelläni sinne lähde, Jorma sanoo.

– Luulen, että se on papan suurin kauhu, jos sinne joutuu, Lotta sanoo.

Katso koko Perjantai-jakso Areenassa:

Onko koti vanhuksen paras paikka, vai yksinäinen vankila? Vieraina vuoden 2021 positiivisimmat suomalaiset Lotta ja Pappa sekä professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä. Perjantai-dokkari: 15 minuuttia olen sinun.

Jakso myös perjantaina 21.1. Yle TV1:llä kello 21.05.

Suosittelemme