Positiivinen raskaustesti oli ihana hetki, mutta sitten Emilia Kujala alkoi murehtia – vanhemmuus on kontrollifriikille usein kova paikka

Raskaustesti näyttää plussaa. Ihanaa! Mutta hetken päästä herää huoli: onkohan siellä oikeasti ketään? Ja jos on, onko sillä kaikki hyvin.

Psykoterapeutti, tietokirjailija ja tuore äiti Emilia Kujala muistaa vielä hyvin raskausaikansa epävarmuuden. Sen, kun teki mieli varata yksityisestä neuvolasta ylimääräisiä ultraäänitutkimuksia. Tai sen, kun tuntui tarpeelliselta hankkia kotiin laite, jolla voi kuunnella vauvan sydänääniä.

– Kaiken sen epävarmuuden sietäminen oli minulle todella vaikeaa, Kujala sanoo.

Emilia Kujala on viime aikoina perehtynyt ylisuorittajien mielenliikkeisiin. Hän on kirjoittanut aiheesta tietokirjan, joka pohjaa osin hänen omiin kokemuksiinsa. Ylisuorittajaksi tunnustautuva psykoterapeutti kertoo, kuinka taipumus ylikontrolliin on uuvuttanut hänet kerta toisensa jälkeen.

– Olen masentunut ja uupunut ensimmäisen kerran jo lukioiässä. Olen sairastanut syömishäiriöitä ja kärsinyt pakko-oireista, hän luettelee.

Ilman sisäisen ylisuorittajan tietoista hillitsemistä, uupumuksella olisi taas hyvät mahdollisuudet ottaa valta Kujalan elämässä. Vauvaperheen arki kun harvoin sujuu suunnitellusti. Aina tulee vaikkapa uneen tai syömisiin liittyviä ongelmia, joihin ei löydy valmiita ratkaisuja oppikirjoista.

– Me ylikontrolliin taipuvaiset ihmiset olemme hyviä ratkaisemaan ongelmia, mutta elämään vauvan kanssa kuuluu myös asioita, joita ei voi ratkaista. Sen hyväksyminen on itselleni selkeästi hankalaa, ja sitä joudun opettelemaan joka päivä.

Avaa kuvien katselu

Raskausaikaan ja vanhemmuuteen liittyy loputtomasti asioita, joita ei voi ennakoida tai joiden kulkuun ei voi vaikuttaa. Ylikontrolliin taipuvaisille suorittajille – kansankielellä kontrollifriikeille tai kiltin tytön syndroomasta kärsiville – vanhemmaksi tuleminen saattaa olla ensimmäinen kerta, kun asiat eivät pysy omissa hyppysissä, vaikka kuinka ponnistelisi.

Vanhempien kanssa työskentelevä psykologi tapaa suorittajia vastaanotollaan tämän tästä.

– Vanhemmaksi tuleminen on usein sellainen taitekohta, jonka jälkeen ylisuorittajien tapa ratkoa elämän hankaluuksia ei enää toimikaan, sanoo psykologi Hanna Jääskeläinen Lahden perhekeskuksesta.

Hänen mukaansa ylisuorittaminen on usein suojakeino esimerkiksi riittämättömyyden tunnetta vastaan: uskomusta siitä, että asiat on pakko tehdä oikein ja aina vaan paremmin, jotta kelpaa. Siksi vanhemmaksi tuleminen voi olla ylisuorittajille keskimääräistä kovempi kasvun paikka.

– Jos on yhtään taipumusta ahdistuneisuuteen, tällaiset elämänmuutokset saattavat altistaa sen puhkeamiselle.

Emilia Kujala uskoo, että ylikontrolliin ja ylisuorittamiseen liittyvät mielenterveysongelmat ovat paljon yleisempiä kuin tällä hetkellä tiedetään. Hänen mukaansa ylikontrolliin taipuvaiset ihmiset ovat hyvin haavoittuvaisia yhteiskunnassa, joka arvostaa menestystä ja huippusuorituksia.

– Erityisesti tämän päivän nuoret ja nuoret aikuiset kokevat kovia paineita tullakseen ylipäätään nähdyiksi. Tuntuu, että nähdyksi tuleminen vaatii, että ihminen on jotenkin erityinen.

Kujalan mukaan erityisyyden vaatimukset näkyvät esimerkiksi siinä, millaisia tarinoita mediassa kerrotaan.

– Valitaan kertoa 10 laudaturin ylioppilaista, jotka suorittavat yliopistotutkinnon parissa vuodessa. Tai huippujohtajista, jotka heräävät neljältä aamulla suorittamaan täydellisesti optimoitua treeniään. Jos tavallisuus ja keskinkertaisuus on koskaan ollut arvostettua, niin nyt se ei ainakaan ole, hän sanoo.

Avaa kuvien katselu

Psykologi Hanna Jääskeläisen mukaan yhteiskunnan suoritus- ja tehokkuuskeskeisyydellä on vaikutuksensa myös pikkulasten vanhempien jaksamiseen.

– En voi olla miettimättä, miten nykypäivän tehokkuuspuhe ja suomalainen pärjäämisen kulttuuri uuvuttaa lapsiperheitä. Se ruokkii erityisesti taipumusta ylisuorittamiseen.

Emilia Kujala tietää taipumuksensa ylikontrolliin. Siksi hän osaa välttää vaaranpaikkoja, kuten erilaisia hattaraisia kuvia, joita äitiydestä sosiaalisessa mediassa tarjotaan.

– Somessa raskausaikaa ja äitiyttä kuvataan usein sellaisena ihanana ja eteerisenä olemisena, hän pohtii.

Kujalan oma raskausaika oli kaukana eteerisestä, ja lapsen synnyttyä hän sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

– Omassa instassa olen pyrkinyt kertomaan näistä rehellisesti ja toivoisin, että vanhemmuudesta olisi enemmän esillä muitakin näkökulmia.

Sudenkuoppia ylikontrolliin taipuvaiselle ovat myös vertaistukiryhmät ja muut palvelut. Ne pursuavat tietoa ja mielipiteitä siitä, miten erilaisiin pulmatilanteisiin vauvojen kanssa pitäisi suhtautua

– Somen vertaistukiryhmissä tulisi helposti vietettyä hirveästi aikaa. Se on tosi surullista, jos päätyy noudattamaan jonkun somekonsultin neuvoja sen sijaan, että keskittyy havainnoimaan omaa lasta ja opettelemaan sitä kautta, mikä hänelle on parasta.

Myös Hanna Jääskeläinen neuvoo ylikontrolliin taipuvaisia vanhempia, ja kaikkia muitakin, suojelemaan itseään turhalta informaatiotulvalta.

– On parempi pysähtyä kuuntelemaan omia ja oman perheen tarpeita eikä pyrkiä vastaamaan ulkopuolelta tulevaan hälyyn. Sisäistä suorittajaa ei kannata ruokkia.

Voit keskustella aiheesta lauantai-iltaan klo 23:een saakka.