Korkein oikeus (KKO) on tuominnut hankasalmelaisen marjayrittäjän yhdeksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen 26 ihmiskaupparikoksesta.
Kaikki ihmiskaupparikosten uhrit olivat thaimaalaisia marjanpoimijoita, jotka eivät erittäin pitkistä työpäivistään huolimatta saaneet itselleen juuri mitään tuloja.
Aiemmin Vaasan hovioikeus oli tuominnut yrittäjän yhden vuoden ja neljän kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus oli katsonut vastaajan syyllistyneen yhteen ihmiskauppaan, jossa on 26 asianomistajaa.
Korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin pelkästään kysymystä siitä, oliko yrittäjä syyllistynyt menettelyllään yhteen vai useampaan ihmiskaupparikokseen, sekä sitä, mikä rangaistus rikoksista oli määrättävä.
KKO katsoi, että kyseessä oli 26 eri rikosta, koska teko kohdistui uhreihin henkilökohtaisesti loukaten heidän vapauttaan, itsemääräämisoikeuttaan ja henkilökohtaista turvallisuuttaan.
Yhtä suurta painoarvoa ei KKO:n mukaan tullut antaa syille, jotka puolsivat teon katsomista yhdeksi rikokseksi. Näitä syitä olivat se, että yrittäjän menettely oli ollut ajallisesti ja paikallisesti yhtenäinen kokonaisuus ja perustunut kaikkien uhrien kohdalla samaan tavoitteeseen taloudellisen edun saavuttamisesta.
KKO tuomitsi yrittäjän ihmiskaupparikosten lisäksi jätelain rikkomisesta ja törkeästä petoksesta. Rikoskokonaisuuden vakavuuden ja rangaistuksen pituuden vuoksi vankeus määrättiin ehdottomana yrittäjän ensikertalaisuudesta huolimatta.
Hovioikeus oli jo aiemmin määrännyt yrittäjän liiketoimintakieltoon ja maksamaan poimijoille korvauksia saamatta jääneistä ansioista ja henkisestä kärsimyksestä.
Tapahtumat sijoittuvat kesään 2016
Hankasalmelainen marjayrittäjä oli värvännyt uhrit, 26 marjanpoimijaa, vuonna 2016 Thaimaasta Suomeen sekä kuljettanut, vastaanottanut ja majoittanut heidät omistamallaan kiinteistöllä sijaitseviin majoitustiloihin.
Käräjä- ja hovioikeus katsoivat yrittäjän antaneen uhreille virheellisiä tietoja majoitusolosuhteista ja ansaintamahdollisuuksista sekä käyttäneen hyväkseen heidän riippuvaista asemaansa ja turvatonta tilaansa.
Tuomioistuinten mukaan yrittäjä oli saattanut poimijat luonnonmarjojen ja -sienten keräämistä sisältävään pakkotyöhön ja muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.
Poimijat olivat yrityksestä riippuvaisessa asemassa, kun heidän passinsa olivat yrityksen hallussa.
He eivät myöskään voineet aikaistaa paluutaan kotimaahansa, koska heillä ei ollut rahaa lentolipun muutosmaksuun. Lisäksi he joutuivat jatkamaan marjanpoimintaa ja maksamaan kuluja yritykselle sekä lyhennyksiä matkakulujen velkojalle.
Lisää aiheesta: