Hyppää sisältöön
Mielipide
Nimi

Uwa Iduozeen kolumni: Meistä jää jälkeen vain nimemme

Nimi määrittää meitä ihmisinä, mutta pidämme vain osaa nimistä muistamisen arvoisina, kirjoittaa Iduozee.

Uwa IduozeeKuvaaja ja dokumentaristi

Olin 22-vuotias, kun kuulin isäni nimen ensimmäisen kerran. Ikponmwise. Isäni, joka kasvatti minut yhdessä äitini kanssa, ja jonka kanssa asuin samassa asunnossa elämäni ensimmäiset 18 vuotta. Isäni, joka on minulle ja veljilleni aina ollut dad, mutta jonka tiesin muille olevan Vincent.

Kun 7-vuotias Ikponmwise aloitti paikallisen ala-asteen 1960-luvun alun juuri itsenäistyneessä Nigeriassa, kouluviranomaiset ilmoittivat hänelle, etteivät “osaa kirjoittaa” hänen nimeään, joten se tulee muuttaa. Isäni vanhemmat päätyivät nimeen Vincent, uskoen monien muiden vanhempien tavoin, että länsimainen, kristitty nimi helpottaisi heidän poikansa elämää.

Kyse ei ollut lempinimestä. Lempinimi syntyy orgaanisesti, vuorovaikutuksessa ystävien ja perheen kanssa. Kyse on työkalusta, jolla on juuret syvällä kolonialismin historiassa.

Nimen vaihtaminen oli yksi tapa vakiinnuttaa rasismiin pohjautuvaa valtahierarkiaa.

Nigeriassa, kuten lukuisissa muissakin entisissä siirtomaissa, eurooppalaisten kolonisoijien maahantuomat nimet ovat edelleen yleisessä käytössä. Isäni tapauksessa hänen vanhempansa saivat valita uuden nimen, mutta monesti näin ei ole ollut. Eurooppalaiset lähetyssaarnaajat saattoivat vanhempia konsultoimatta päättää kasteen yhteydessä, mikä lapsen uuden, kristityn nimen tulisi olla.

Historian professori Kwasi Konadu puhuu tästä uudelleennimeämisestä kirjassaan Transatlantic Africa. Konadun mukaan uusi nimi muuttaa sen, miten ihminen muistetaan. Hänet irrotetaan omasta historiastaan, ja hänen “identiteettinsä ja muistonsa muutetaan joksikin muuksi.”

Nimen vaihtaminen oli yksi tapa vakiinnuttaa rasismiin pohjautuvaa valtahierarkiaa. Ajan myötä käytäntö johti siihen, että länsimaisesta nimestä tuli monessa paikassa tavoiteltava merkki sivistyksestä ja kouluttautuneisuudesta.

Käytäntö oli yleinen myös transatlanttisessa orjakaupassa. Ensimmäinen asia, joka uuteen maahan myydyiltä orjuutetuilta ihmisiltä riistettiin heidän vapautensa lisäksi, oli nimi. Side kotimaahan ja omaan perheeseen katkaistiin, ja siirryit ihmisestä omaisuudeksi.

Nimen perusteella tehdään pitkällekin meneviä johtopäätöksiä.

Nimi tekee meistä ihmisiä. Lähes jokaisessa kulttuurissa on lapsen nimeämiseen liittyviä rituaaleja. Nimen perusteella tehdään pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Suomessa af- tai von-alkuinen sukunimi voi herättää arvostusta ja sen saatetaan nähdä heijastavan nimeä kantavan ihmisen korkeaa yhteiskunnallista statusta. Ulkomaalaiselta kuulostava nimi taas vaikeuttaa työnhakua ja vuokra-asunnon saantia.

Nimen merkitys näkyy kaikkialla ympärillämme. Yhteiskunnan valtarakenteita voi tutkia katsomalla, kenen nimi siirtyy lapsille ja kumman osapuolen oletetaan ottavan puolisonsa sukunimen avioliittoon astuttaessa.

Jos voimme vaikuttaa asiaan, emme halua, että nimemme kuolee mukanamme. Jälkipolvien on tiedettävä, että olimme olemassa. Mitä muuta meistä jää jälkeen, kuin kasa luita ja nimemme?

Saavutukset palkitaan ikuistamalla. 

Yhteiskunnan sankarit tunnistaa siitä, että heidän mukaansa on nimetty paikkoja. Saavutukset palkitaan ikuistamalla.

New Yorkissa tämä näkyy kaikkialla. Muuttaessani tänne Suomesta saavuin kaupunkiin John F. Kennedyn mukaan nimetyn lentokentän kautta. Kesäisin pakenen kaupungin tukkoisuutta läheiseen Herbert von King -puistoon. Asun Malcolm X Boulevardin kulmassa.

Kaupungista löytyy myös Kozciousko-silta, Robert F. Kennedy -silta, Ed Koch Queensboro -silta, Alexander Hamilton -silta, ja Henry Hudson -silta.

Jos saavutuksesi eivät riitä oikeuttamaan omalla nimellä varustettua siltaa, voit aina nimetä lapsen itsesi mukaan lisäämällä nimeen jälkiliitteen Junior. Heitä on täällä paljon. Esimerkiksi Donald Trumpilla on Juniorin lisäksi myös omalla nimellä varustettu tornitalo keskellä Manhattania. Itsensä mukaan nimettyä siltaa odotellessa (siirryt toiseen palveluun) hän on kuitenkin joutunut tyytymään sillan muotoiseen, Trump Unity Bridge -nimiseen peräkärryyn (siirryt toiseen palveluun).

Vierailin muutama kuukausi sitten afroamerikkalaisen historian museossa Washington DC:ssä. Museo on erittäin suosittu, ja jokaiseen saliin piti jonottaa erikseen. Seisoin jonossa Bill & Melinda Gates Concourse Atriumissa, odottamassa pääsyä David M. Rubenstein History Galleryyn. Mietin, miksi heidän isoin, kuparisin kirjaimin muotoillut nimensä olivat yksi ensimmäisistä asioista, joita kohtasin museon sisällä. Älkää unohtako, kuka tämän on teille mahdollistanut.

Näiden ihmisten tarve tulla tunnustetuksi paikassa, jossa heidän ei kuulu olla keskiössä, heijastaa laajempaa keskustelua, joka liittyy yksipuoliseen historian kirjoittamiseen sekä tiettyjen äänien poissulkemiseen. Tämä viestii meille, että tietyillä ihmisillä on enemmän merkitystä kuin toisilla.

Ikponmwise tarkoittaa kiitos Ise. Nimi on kunnianosoitus isäni kotikylän, Utekonin, perustajalle, Iselle, jonka kuoleman vuosipäivänä hän syntyi. Nimellä oli merkitys – se juurrutti isäni yhteisöön, kulttuuriin ja historiaan. Esivanhempiin, jotka olivat täällä ennen häntä. Side katkesi, koska joku ajatteli, ettei isäni nimi ollut muistamisen arvoinen.

Uwa Iduozee

Kirjoittaja on helsinkiläistaustainen kuvaaja ja dokumentaristi, joka joutuu jatkuvasti tavaamaan nimensä.

Kolumnista voi keskustella 22.3. klo 23.00 saakka.

Suosittelemme sinulle