Pikkuhiljaa ja huomaamatta. Niin uupumus saapui tamperelaisen Katri Rannan, 28, elämään viime keväänä.
Aluksi se näyttäytyi väsymyksenä ja asioiden unohteluna. Sitten ärtymyksenä ja siinä, ettei lasten kanssa huvittanut tehdä asioita samalla tavalla kuin ennen.
Rannan perheessä on parin vuoden ikäerolla kaksi lasta. Vanhempi heistä on nyt 5-vuotias ja nuorempi 3-vuotias. Vanhemmalla lapsista on neuvolapsykologin tutkimuksissa todettu tarkkaavuuden säätelyn ja ylläpitämisen haasteita
Esikoinen on hyvin impulsiivinen. Hän on ollut Rannan mukaan nuorempaa sisarustaan kohtaan huonolla tavalla hyvin fyysinen siitä asti, kun pikkusisarus syntyi.
– Ensimmäiset pari vuotta menivät siinä, että pienempää lasta täytyi koko ajan suojella isommalta. Esikoinen saattoi satuttaa myös muita lapsia esimerkiksi puistoissa.
Kotona lasten kanssa olo, esikoisen vaativa käytös ja tukiverkkojen puuttuminen tekivät arjesta raskasta.
– Alkoi tuntua siltä, että en enää vain jaksa.
Pelkkä siivousavun saaminen voi vaatia useaa arviota
Vanhemmat saavat uupumukseen apua vaihtelevasti riippuen, missä päin Suomea he asuvat. Tämä käy ilmi Jyväskylän yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemistä tutkimuksista.
Jyväskylän yliopiston dosentti Matilda Sorkkila kertoo, että joissain kunnissa palveluita uupuneiden vanhempien tueksi vaikuttaa olevan paljon, perheisiin panostetaan ja vanhempien toiveita kuullaan. Osassa maata palveluita uupuneiden vanhempien tueksi ei Sorkkilan mukaan juurikaan ole, tai ne ovat byrokratian takana.
Joissain kunnissa esimerkiksi siivousavun saaminen kotiin vaatii monenlaisia arvioita, kun mietitään onko perhe oikeutettu apuun. Jos vanhemmat ovat todella uupuneita, eivät he jaksa sellaista byrokratiaa.
– Palveluiden erot alueittain saattavat aiheuttaa sen, että vanhemmat ovat eriarvoisessa asemassa.
Yksi isoimmista ongelmista uupuneiden vanhempien avun saantiin liittyen on THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetin mukaan se, että uupumuksen oireita ei tunnisteta riittävän hyvin lapsiperhepalveluissa. Vanhemmat saattavat myös itse peitellä uupumusoireitaan ja avun pyytäminen itselle tuntuu monesta vanhemmasta vaikealta.
– Olisi hyvä, että lapsiperheammattilaisia opetettaisiin laajemmin tunnistamaan uupumusta. Pitäisi myös kehittää tehokkaita toimia, joilla uupuneita vanhempia pystyttäisiin tukemaan.
Yksi tällainen voisi Klemetin mukaan olla Jyväskylän yliopiston kehittämä uupumusseula, jonka avulla voidaan tunnistaa uupuneet ja uupumisriskissä olevat vanhemmat.
Se on käytössä jo osassa maan neuvoloista. Matilda Sorkkila kertoo, että seulassa on myös erilaisia toimintamalleja siihen, minkälaisiin tukipalveluihin terveydenhoitajan tulisi ohjata vanhempi.
“Ongelmiamme ei otettu todesta”
Kun Katri Rannan esikoinen oli 2–3-vuotias, hän toi neuvolassa esiin huoliaan lapsen väkivaltaisuudesta ja omasta jaksamisestaan. Ranta asui tuolloin vielä Helsingissä.
– Koin, että ongelmiamme ei otettu todesta. Neuvolasta vain sanottiin, että hän on vielä niin pieni.
Vasta päiväkodin kautta perhe pääsi avun piiriin. Esikoinen sai päiväkotiin tehostetun tuen ja pääsi neuvolapsykologin tutkimuksiin.
Arki tuntui silti edelleen raskaalta. Vaikeudet lasten kanssa ja omat opiskelut tuntuivat vievän kaikki voimat. Sitten koronatilanne taas paheni ja Rannalle tärkeät ihmiskontaktit vähenivät entisestään.
– Olin yksin ajatusteni kanssa.
Jossain vaiheessa omat ajatukset alkoivat tuntua pelottavilta. Silloin Ranta päätti ottaa yhteyttä Maria Akatemiaan. Hän opiskeli tuolloin sosionomiksi, ja oli opintojensa kautta kuullut järjestöstä.
Maria Akatemian kautta Ranta pääsi vertaisryhmään, joka oli tarkoitettu väkivaltaa käyttäville tai väkivallan käyttöä pelkääville äideille.
– En ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta välillä omat tunteet säikäyttivät. Jossain vaiheessa oli todella epätoivoinen olo.
Ryhmässä oli helpottavaa kuulla, että hän ei ollut ainoa, joka tunsi välillä niin kuin tunsi. Vihdoinkin tuli olo, ettei ole yksin.
Miksi vanhemmat uupuvat?
Kansainvälisessä vertailussa suomalaisvanhemmat ovat uupuneimpien joukossa. Yksi suurin syy uupumiselle on yksilökeskeinen kulttuuri: jokaisen odotetaan pitävän itse huolta itsestään.
Dosentti Matilda Sorkkila kertoo, että uupumusriskiä nostavat enemmän persoonallisuuden piirteet kuin esimerkiksi sosiodemografiset taustatekijät kuten vanhempien ikä, lasten lukumäärä ja ikäero tai työllisyystilanne.
– Se on toisaalta hyvä uutinen, koska näihin taustatekijöihin on vaikea vaikuttaa.
Uupumiselle altistavat persoonallisuuden piirteet ovat esimerkiksi neuroottisuus, pessimismi ja joustamattomuus. Toisaalta taas resilienssi, eli kyky toipua nopeasti vastoinkäymisistä vähentää riskiä uupua.
Korona-aikana nimenomaan resilienssi on ollut Sorkkilan mukaan keskeinen tekijä vanhempien jaksamisessa.
Tukiverkot toivat takaisin Tampereelle
Tukiverkkojen vähyys oli yksi syy siihen, miksi Katri Ranta uupui. Sen vuoksi hän muutti perheineen Helsingistä Tampereelle, jossa hänen omat vanhempansa asuvat.
– Vanhempani tietävät, että meillä on välillä raskasta ja ovat valmiita auttamaan monella tapaa.
Läheisten tuki ja se, että lapset ovat jo isompia on vaikuttanut niin, että nykyään arki tuntuu Rannan mielestä paljon helpommalta ja hän jaksaa paremmin lasten kanssa.
Koska vertaistuesta oli hänelle itselleen niin suuri apua, hän toivoisi, että vanhempien väsymisestä ja vanhemmuuden haasteista puhuttaisiin entistä enemmän ja avoimemmin.
– Vanhemmuus on rankkaa ja toivoisin, että ihmiset olisivat avoimia sen suhteen. Jos tätä aihetta pidetään tabuna tai hävetään omaa väsymystä, ei puhumattomuus auta tilannetta vaan päinvastoin.
Tampereella uupuneille vanhemmille apua tarjolla laajasti
Tampereen kaupungin lapsiperheiden palveluohjaaja Kirsi Koponen tapaa työssään uupuneita vanhempia ja ohjaa heitä tarvittaessa avun piiriin.
Hän työskentelee Perheiden talolla, jossa on tarjolla perheille maksutonta matalan kynnyksen toimintaa. Palveluohjaajan juttusille pääsee ajanvaraukselle ja häneltä saa ohjausta sekä neuvontaa.
Vanhemmuuden uupumusta aiheuttaa Koposen mukaan muun muassa kuormittava työ yhdistettynä perhe-elämään, sosiaalisen median tuomat suorituspaineet ja vanhemmuuteen sekä lasten kasvatukseen liittyvä tiedon määrä. Tukiverkkojen vähyys näkyy useiden perheiden kertomuksissa
– Kun itse tulin 30 vuotta sitten ensimmäisen kerran äidiksi, olivat ohjeet vahemmuuteen ja lasten hoitoon selkeät ja tiedot tulivat parista lähteestä. Nyt ohjeita tulee joka tuutista ja ne ovat välillä aika ristiriitaisia, Koponen kertoo.
Elämä on hänen mielestään nykyään myös vaativampaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Koposen mukaan vanhemmat kertovat siitä, kuinka paljon harrastuksiin kuskaaminen, erilaiset talkoot ja kouluun liittyvät asiat vievät aikaa.
– Tekemistä tuntuu olevan hirveästi. Jos olet uupunut, siitä tulee kovat paineet, että täytyy pystyä tekemään samalla tavalla kuin muut.
Tampereella uupuneille vanhemmille on tarjolla monenlaista tukea kuten erilaisia vertaistukiryhmiä ja Perheiden talolla Parisuhteen huoltoasema, jossa voi matalalla kynnyksellä käydä keskustelemassa parisuhteen ongelmista.
Kotipalvelua tarjotaan sellaisille perheille, joilla on vaikeuksia arjen pyörittämisen kanssa tai tarve lastenhoitoavulle.
Neuvolan omana toimintana Tampereella on neuvolan erityisen kotikäyntityön käynnit, jolloin terveydenhoitaja käy perheiden kotona. Neuvolasta voidaan ohjata vanhempia myös neuvolapsykologin tai perheneuvolan tuen piiriin. Sen lisäksi Tampereella on paljon järjestöjä, jotka tuottavat erilaisia palveluita vanhempien ja perheiden hyvinvoinnin tueksi.
Apua vanhempien kannattaa Koposen mukaan hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Silloin sitä myös on helpoin tarjota.
– Silloin pitäisi havahtua avun tarpeeseen, jos yhtään edes miettii, että pitäisikö hakea apua. Sellaisessa tilanteessa kannattaa tulla esimerkiksi palveluohjaajan juttusille, Koponen sanoo.
Juttua varten on haastateltu myös Tampereen sosiaali- ja terveyspalveluiden ylilääkäri Tuire Sannistoa.
Oletko sinä kokenut vanhemmuuden uupumisen? Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.
Lue myös: