Lahtelainen Sandra Ikävalko joutuu miettimään tarkkaan, mitä ruokaa hän laittaa ja mistä raaka-aineista. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Keittiön vuoropäällikkönä työskentelevä 25-vuotias Ikävalko on ollut enemmän tai vähemmän lomautettuna viimeiset kaksi vuotta ravintolarajoitusten takia. Rahantulo on ollut hyvin ailahtelevaa.
– Ostan ruokaa sieltä, mistä mahdollisimman edullisesti saa. Pakkaseen hankin tarjoustuotteita, sanoo Ikävalko.
Tällä hetkellä Ikävalkon edullisiin luottoruokiin kuuluu kasviksia sesongin mukaan, halpaa kanaa tai perheeltä saatua hirven jauhelihaa.
– Keskitalvella kaikki kasvikset ovat Suomessa tyyriimpiä, Ikävalko harmittelee.
Tuoreen tutkimuksen mukaan huomattavalla osalla palvelualojen työntekijöistä on vaikeuksia saada rahat riittämään ruokaan.
Helsingin ja Tampereen yliopistojen tekemässä tutkimuksessa 65 prosenttia kyselyyn vastanneista Palvelualojen ammattiliiton (PAM) jäsenistä koki jonkin asteista ruokaturvattomuutta. Käytännössä he olivat joutuneet yksipuolistamaan ruokavaliotaan tai jopa jättämään aterioita väliin.
Kolmannes vastaajista koki vakavaa ruokaturvattomuutta, joka tarkoittaa toistuvaa aterioiden pienentämistä, aterioiden jättämistä väliin, nälkäisenä nukkumaan menemistä tai olemista koko päivän syömättä.
Kysely tehtiin vuonna 2019 eli ennen koronapandemiaa.
Helsingin yliopiston ravitsemustieteen tutkijan Hanna Walshin mukaan ruokaturvattomuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisellä ei ole mahdollista hankkia riittävästi ravitsevaa ruokaa taloudellisista syistä.
Vakava ruokaturvattomuus oli todennäköisempää nuorilla sekä niillä, joilla oli vaikeuksia kattaa tavanomaisia menoja. Ruokaturvattomuuden riski oli korkeampi myös naimattomilla, vähän koulutetuilla, matkailu- ja ravintola-alalla työskentelevillä, miehillä sekä vuokralla asuvilla.
PAMEL-tutkimukseen vastasi 6 435 PAMin suomenkielistä jäsentä. Suurin osa vastaajista oli työssäkäyviä.
Rahan kanssa piti olla tarkka jo ennen lomautuksia
Sandra Ikävalko ei ole onneksi kokenut vakavaa ruokaturvattomuutta lomautusten aikana. Nukkumaan ei ole tarvinnut mennä nälkäisenä tai jättää aterioita kokonaan väliin.
Syy siihen löytyy pakastimesta.
– Olen kova keräämään marjoja ja sieniä, ja minulla on metsästystaustaa. Minulla on aina pakkasessa jotain syötävää ja perhe on auttanut, sanoo Ikävalko.
Ennen lomautuksia ja pienempiä tuloja Ikävalkolla oli helpompaa ruokaostosten kanssa. Tosin silloinkin piti olla tarkka rahan kanssa, jos halusi säästää puskuria pahan päivän varalle.
– Elämisen kustannukset nousevat paljon nopeammin kuin matalapalkka-alojen palkat. Se näkyy työssäkäyvien kulutuksessa ja siinä, mitä kaupasta ostetaan, Ikävalko sanoo.
Aiempien tutkimuksen mukaan ruokaturvattomuuden ydinsyitä ovat riittämättömät tulot, tulojen epävarmuus sekä säästöjen ja omaisuuden puute.
Hanna Walshin mukaan on huolestuttavaa, että suurin osa kyselyyn vastanneista oli työssäkäyviä ja silti rahat eivät aina riittäneet ruokaan. Suomessa on perinteisesti ollut vähän työssäkäyvien köyhyyttä, mutta suunta on huonompaan.
– Osa-aikaisilla työntekijöillä köyhyys on kasvussa. Ennen koronaa palvelualoilla oli nähtävissä työn silppuuntumista eli määräaikaisten ja osa-aikaisten töiden lisääntymistä, Walsh sanoo.
Ruokaturvattomuus on yhteydessä diabetekseen ja mielenterveysongelmiin
Ruokaturvattomuutta on tutkittu Suomessa vähän. Tulokset viittaavat siihen, että ruokaturvattomuus olisi palvelualojen työntekijöillä huomattavasti yleisempää koko väestöön verrattuna.
Kun rahat eivät riitä ruokaan, aiheuttaa se ihmiselle stressiä, huolta ja häpeää. Tutkimusten mukaan ruokaturvattomuus on yhteydessä diabetekseen ja muihin sairauksiin, mielenterveysongelmiin sekä suurempaan kuolleisuuteen.
Sandra Ikävalko toivoo pääsevänsä pian takaisin täysiin työtunteihin ja parempiin tuloihin.
Hän kaipaa ruualtaan vaihtelevuutta, sillä pienellä budjetilla ruokavalio on yksipuolinen. Samoja ruokia valmistuu edullisesta kanasta ja jauhelihasta.
– Kalaa kaipaan paljon.
Keskustele aiheesta kello 23 asti.