MONTEVIDEO On loppiainen uruguaylaisen anoppini mökillä Valizasin rantakylässä. Istumme mökin edustalla katsomassa taivaan vaaleanpunaiseksi värjäävää auringonlaskua, kun anoppini kaivaa esiin kannabissätkän.
Sitten hän sytyttää jointin, vetää syvään henkeä ja hymyilee. Hänelle kyse on "suomalaisten saunakaljasta", tavasta rentoutua.
Sätkä huulessa viihtyvä seitsemänkymppinen ei ole Uruguayssa poikkeus. Pilven polttaminen on maassa laillista ja hyvin arkista. Sitä eivät tuomitse edes suuret ikäluokat.
Uruguay laillisti kannabiksen vuonna 2013. Siitä lähtien kannabiksen ostaminen on ollut sallittua uruguaylaisille sekä maassa pysyvästi asuville ulkomaalaisille.
Nyt presidentti Luis Lacalle Pou suunnittelee myynnin sallimista myös turisteille.
Uruguay ei kuitenkaan halua ainakaan vielä maahan varsinaista kannabisturismia. Tarkoituksena on vain estää matkailijoita hankkimasta poltettavaa laittomilta markkinoilta.
Kannabiksen laillistamisen takana on aikoinaan maailman köyhimpänä presidenttinä tunnettu, Uruguayn ex-presidentti José Mujica.
Vasemmistolainen presidentti halusi valtion kassaan kannabiksesta saatavat verotulot ja kitkeä laittoman huumekaupan.
Suurin osa uruguaylaisista oli samaa mieltä Mujican kanssa.
Sen haistaa. Nyt kannabista poltetaan avoimesti kaduilla.
Mujican unelmana oli, että kannabiksen laillistaminen hillitsisi muiden huumeiden, kuten kokaiinin ja sen sivutuotteena syntyvän, poltettavaa crackia muistuttavan pasta basen käyttöä.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Uruguay on kauttakulkumaa Euroopan markkinoille kuljetettavalle kokaiinille, ja pasta base jää kotimaan markkinoille.
Se tuhoaa käyttäjänsä nopeasti sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Uruguyan hallitus on luvannut, että mikäli kannabiksen myyminen turisteille sallitaan, siitä saatavat verotulot käytetään huumeriippuvaisten hoitoon.
Hoidon tarve näkyy kotikulmillani Montevideon vanhassa kaupungissa, jossa köyhien huumeena tunnettuun pasta baseen koukkuun jääneet kodittomat asuttavat katuja.
Vieroitushoitoa on tarjolla usein vain vankilassa, aina ei sielläkään.
Muissa Mujican tavoitteissa on osittain onnistuttu.
Aiemmin kannabista salakuljetettiin naapurimaa Paraguaysta, minkä laillistaminen lähes pysäytti.
Suoria työpaikkoja laillistaminen loi noin tuhat, ja kannabiksen tutkimus lääkekäyttöön lisääntyi.
Uruguaylaista lääkekannabista viedään myös Eurooppaan.
Nykyinen laki sallii kannabiksen kasvatuksen omaan käyttöön sekä sen myynnin jäsenyyteen perustuvilla klubeilla.
Apteekeissa myynti aloitettiin melkein viisi vuotta sitten ja se törmäsi heti ongelmiin.
Syynä ovat kansainväliset pankit, jotka ovat kieltäytyneet yhteistyöstä kannabista myyvien apteekkien kanssa.
Takana on Yhdysvaltojen lainsäädäntö. joka kieltää huumekaupasta saatujen rahojen vastaanottamisen.
Tällä hetkellä vain 17 apteekkia myy kannabista. Niillä on oltava myymiseen oikeuttava lisenssi.
Lääkepakkauksia muistuttavia kannabispusseja ostaakseen pitää rekisteröityä. Viiden gramman pakkaus maksaa 7,5 euroa, huomattavasti vähemmän kuin katukaupassa.
Kuukausittain kannabista saa ostaa korkeintaan 40 grammaa.
3,5 miljoonan asukkaan Uruguayssa ostolupaa on hakenut noin 46 000 ihmistä. Rekisteröityjä kotikasvattajia on lähes 13 000, ja klubien jäseniä noin 6 000.
Tilastoissa näkyy kuitenkin vain osa käyttäjistä.
Anoppini hakee sätkätarpeensa apteekista, mutta monille apteekin kannabis ei kelpaa.
Tunnetun montevideolaisen kannabisaktivistin Juan Vazin mukaan apteekin kannabis ei ole tarpeeksi laadukasta ja vahvaa.
Kommentti kuvaa hyvin maan kannabiskeskustelua.
Uruguayssa ei keskustella enää kannabiksen laillisuudesta tai oikeastaan edes sen mahdollisista haitoista, vaan laadusta.
Viime syksynä presidentti Luis Lacalle Pou päätti apteekkipilven THC-pitoisuuden nostamisesta. THC on kannabiksen päihdyttävä ainesosa.
Tarkoituksena on tehdä apteekkikannabiksesta entistä houkuttelevampaa ja lisätä valtion kassavirtaa.