Vantaalaisen Sofia Parkkosen koulunkäynti muuttui äkisti kaksi vuotta sitten, kun koronapandemia iski Suomeen.
Kolmannella luokalla ollut Sofia jäi heti pandemian ensi vaiheessa etäkouluun ja on siinä edelleen.
– Ajateltiin aluksi, että etäkoulua kestäisi kaksi viikkoa, mutta nyt onkin jo kaksi vuotta mennyt, Sofia kertoo.
Sofian pikkuveljellä Olavi Parkkosella on harvinainen keuhkosairaus, ja Olavin sairauden takia Sofian vanhemmille oli selvää, että koko perhe eristäytyy täysin muusta maailmasta heti kun pitää.
– Ainoa tapa suojella Olavia oli jäädä eristyksiin. Me tiesimme, että olemme eristyksessä ensimmäisiä ja viimeisiä, perheen äiti Sointu Pärepalo sanoo.
Etäkouluun tottuu, kavereiden puute haittaa
Kahden vuoden aikana Sofia on tottunut etäkouluun. Hänellä on tällä hetkellä vain kolme tuntia etäopetusta viikossa, ja lisäksi striimaus saksan tunneista.
Kolmen tunnin aikana opettaja käy opetettavat lukuaineet Sofian kanssa läpi. Muuten Sofia opiskelee itse.
Kivointa Sofian mielestä etäopetuksessa on se, kun opettaja keskittyy koko ajan vain häneen, mutta ikävintä kavereiden puute.
– Ikävintä on se, että en ole nähnyt ketään, ja ei ole voinut jutella kellekään, Sofia sanoo.
Sofia on nähnyt kahden vuoden aikana kavereitaan kasvokkain vain kaksi kertaa. Kerran epidemiatilanteen ollessa parempi hän oli kaverin pihalla leikkimässä ja viime kesänä hän oli parhaan ystävänsä luona viikon kylässä. Ennen viikon vierailua kaveri ja hänen perheensä olivat ensin kaksi viikkoa karanteenissa ja viikon jälkeen Sofia itse oli viikon karanteenissa.
Lisäksi Sofia soittelee videopuheluita parhaan kaverinsa kanssa viikoittain, mutta muuta ei ole ollut.
– Mulla ei juurikaan ole enää kavereita. Kaverisuhteet ovat hiipuneet, Sofia sanoo etäkoulun ikävistä puolista.
Muuten etäkoulu ja eristäytyminen tuntuvat Sofiasta jo aivan tavalliselta elämältä. Hän sanoo tottuneensa jo kaikkeen.
Äidin mukaan perheeltä puuttuu kaikki normaali tuki
Äiti Sointu Pärepalon mukaan koko perhe on ollut pandemian ajan niin eristyksissä kuin vain on voinut olla. He eivät ole käyneet kaupassa tai apteekissa. Työt on tehty etänä ja koulu on ollut etänä, sekä Sofian koulu että Olavin koulu.
Olavi on nyt toisella luokalla erityisluokalla, mutta hän ei ole käynyt päivääkään koulurakennuksessa. Hänellä on ollut vain lyhyitä opetushetkiä etäyhteyden välityksellä.
Olavi ymmärtää puhetta, mutta tuottaa itse puhetta vain vähän. Hän tarvitsee tukea ihan kaikkeen.
Pärepalo itse on keuhkosairaan Olavin omaishoitaja.
Pärepalon mukaan heiltä puuttuu tällä hetkellä kaikki tuki, mitä normaalisti erityislapsen perhe saa: puheterapia, fysioterapia, hoitoapu, koulu – kaikki puuttuu, edelleen. Jo kaksi vuotta.
– Olemme väsyneitä. Rimaa on saanut laskea kaikissa mahdollisissa asioissa, Pärepalo sanoo.
Perhe on tyytyväinen etäkouluun
Kaikki eristäytyminen ulkomaailmasta on kuitenkin ollut perheen oma valinta.
– Jokainen perhe arvioi omat resurssinsa, miten paljon pystyy ottamaan riskejä. Meidän kohdalla, kun kyse on harvinaisesta keuhkosairaudesta, niin vaihtoehtoja ei ole, Pärepalo sanoo.
Sofian etäkouluun Pärepalo sanoo olevansa tyytyväinen.
– Koulu on hoitanut sen varmasti niin hyvin kuin ovat pystyneet. Meidän Sofialle se on riittänyt, hän on äärettömän lahjakas. Mutta en ole varma, olisiko se riittävää muille.
Pärepalon mukaan taitoaineisiin etäkoulusta ei ole ollut apua.
– Sofia tulee olemaan nuori, joka ei osaa lentopalloa, koripalloa tai muita tavallisia urheilulajeja tai käsitöitä. Mutta ei meillä ole resursseja opettaa niitä kotona, Pärepalo sanoo.
Normaaliin koulunkäyntiin paluu ei vielä varmaa
Pärepalo sanoo, että hän ei tiedä vielä, milloin he palaavat normaaliin elämään. Kun perheessä joku on sairas, elämä ei koskaan ole normaalia, Pärepalo muistuttaa.
Nyt sekä Sofia että Olavi ovat saaneet jo ensimmäiset rokotteensa. Mutta Pärepalo ei ole varma, riittävätkö rokotteet turvaamaan lasten elämän tarpeeksi. Hän uskoo, että he ovat valmiita tekemään enemmän asioita sitten, kun koronan tuoma ulkopuolinen uhka perhettä kohtaan pienenee ja omat resurssit antavat myöten.
Pärepalo sanoo, että avautuminen lähtee ehkä siitä, että he uskaltavat ottaa ensin fysioterapeutin tai hoitoapua kotiinsa Olaville.
– Koulu tulee olemaan viimeisiä paikkoja minne mennään, koska siellä ei pysty hallitsemaan sitä tartunnan riskiä millään tavalla, Pärepalo sanoo.
Samanlaisia perheitä jopa tuhansia
Sofian perhe ei ole ainoa Suomessa, joka on samassa tilanteessa koronan takia.
Tarkkoja laskelmia tai tietoa ei ole, mutta Opetushallituksen tietojen mukaan syksyllä 2020 Helsingin ja Tampereen yliopiston tekemässä kyselyssä noin kuusi prosenttia peruskoululaisista oli etäkoulussa, koska oppilas itse tai oppilaan perheenjäsen kuului koronan riskiryhmään. Neljä prosenttia heistä on syksyllä 2020 ollut etäopetuksessa läheisensä takia, kaksi prosenttia itsensä takia. Opetushallituksen opetusneuvos Minna Harmanen ei usko, että tämä luku olisi yhtäkkiä merkittävästi muuttunut.
Tämä tarkoittaisi, että etäkoulussa koko pandemian ajan olisi Suomessa ollut tuhansia, jopa parikymmentä tuhatta lasta kaikkiaan.
Toki alueittain koronatilanne on voinut vaihdella myös niin, että riskiryhmäläiset ovat päässeet kouluun.
Mutta yksistään Espoossa koko ajan etäkoulussa olleita lapsia on Espoon kasvun ja oppimisen toimialajohtajan Harri Rinta-ahon mukaan 30–50. Yle pyysi myös luvut Helsingistä ja Vantaalta, mutta ne eivät ehtineet valmistua tähän juttuun.
Harmasen mukaan koottua tietoa ei ole asiasta senkään takia, että opetuksen järjestäjät ovat voineet toimia eri tavoin.
Lisäksi nyt annettu etäopetus on ollut täysin poikkeuksellista. Etäopetuksen mahdollistavat täydennykset perusopetuslakiin tehtiin vasta pandemian aikana. Aiemmin sairaille lapsille opetus on järjestetty eri tavoin, ja koskaan aikaisemmin opetusta ei ole järjestetty poikkeuskeinoin riskiryhmiin kuuluvien perheenjäsenille. Se on täysin poikkeuksellista ja uutta.
Etäopetus hoidettu kunnissa eri tavoin
Harmasen mukaan etäopetusta on hoidettu kunnissa eri tavoin. Osassa on palkattu lisää opettajia, jotka ovat olleet etänä oleviin oppilaisiin yhteydessä, osalla taas ei.
Harmasen mukaan koulut seuraavat etäkoulussa olleiden oppimisvajetta ja voivat paikata puutteita aina seuraavina vuosina tukiopetuksella.
Vaikka Opetushallitus neuvoo kuntia koronatoimista, vielä sillä ei ole ohjeita opetuksen järjestäjille, miten lapsia ja perheitä ohjataan tavallisen koulunkäynnin aloittamisessa pitkän etäkoulujakson jälkeen.
– Koulut ovat tehneet paljon erilaisia suunnitelmia, mutta mitään erillistä ohjeistusta riskiryhmien kouluun paluuseen ei ole tehty vielä.
Harmanen kuitenkin uskoo, että perheet luultavasti tulevat tarvitsemaan tukea, kun etäkoulusta palataan tavalliseen kouluun.
– Kyllä heidät pitää ottaa huomioon. Jos on ollut pitkään kotona, voi tulla jopa pelkoja ja kouluun meneminen voi pelottaa. Ja tuntuu kummalliselta, että miten suuressa ryhmässä ollaankaan, Harmanen sanoo.
Lue lisää: