Suomessa huumeisiin kuolevan keski-ikä on noin 34 vuotta. Muualla Euroopassa samasta syystä kuolee keskimäärin 10 vuotta vanhempia päihderiippuvaisia.
Tämä on iso huolenaihe, eikä sen hoitamiseen ole mitään yhtä konstia.
Hoitoon pääsyn nopeuttaminen, avun pyytämisen kynnyksen madaltaminen, opioidikorvaushoidon parantaminen, päihteiden käyttöhuoneiden kokeilu ja yliannostuslääkkeen saaminen myös kotiin.
Muun muassa näitä ehdottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tänään maanantaina julkaisema suosituslista huumekuolemien ehkäisemiseksi Suomessa (siirryt toiseen palveluun).
Huumekuolemat ovat olleet kasvava trendi 2000-luvun alusta lähtien. Tilastokeskuksen uusimman kuolemansyytilaston mukaan vuonna 2020 huumeisiin kuoli Suomessa 258 ihmistä, kun vuonna 2010 vastaava luku oli 156.
Diakonissalaitoksen Tukialus-hankkeen projektipäällikkö Robert Koski tekee työtään kadulla kaikkein huono-osaisimpien kanssa. Hän on huomannut vaikeasti päihderiippuvaisten määrän kasvun.
– Päihdekulttuuri kadulla on muuttunut viimeisen neljän vuoden aikana paljonkin. Korona on vielä heikentänyt avun ja palveluiden saatavuutta, Koski kertoo.
Yleinen ongelma on, että päihderiippuvainen ei pääse hoitoon riittävän nopeasti silloin, kun motivaatio siihen riittäisi. THL:n erityisasiantuntija Sanna Kailannon mukaan tämä johtuu muun muassa resurssipulasta.
– Päihdehuollon kattavuus ei ole riittävä. Kun henkilö osoittaa motivaatiota hoitoon, hoidon tarpeen arviointi voi kestää, jolloin motivaatio putoaa. Tämä on se suurin pullonkaula, Kailanto sanoo.
Naloksoni laajempaan käyttöön
Suurin osa huumekuolemista Suomessa on tapaturmaisia myrkytyskuolemia. Tyypillinen tapaus on tilanne, jossa ihminen kuolee lääkeopioidien, alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden yhdistelmäkäyttöön.
THL:n lista suosittelee, että yliannostuslääke naloksonin saatavuutta helpotettaisiin sekä opioideja käyttäville että opioideja käyttäviä ihmisiä kohtaaville soteammattilaisille. Naloksoni kumoaa opioidien vaikutuksen ja estää hengityksen lamaantumisen.
Samalla THL:n lista suosittelee kotiin vietävän naloksonin ja siihen liittyvän ensiapukoulutuksen kokeilua. Etenkin haja-asutusalueilla, missä ambulanssin tulo voi kestää pidempään, päihderiippuvaisen hallussa oleva naloksoni voi pelastaa huumekuolemalta.
Kailannon mukaan naloksonikokeilu vaatisi koulutusta yliannostuksen tunnistamiseksi. Nyt reseptillä saatava naloksoni voi myös olla liian kallis vähävaraiselle, jolloin rahallinen hankintatuki voisi tulla tarpeeseen.
Tällä hetkellä päihdetyöntekijät reagoivat yliannostukseen soittamalla hätäkeskukseen. Robert Kosken työryhmä on ollut tällaisessa tilanteessa useasti. Naloksonin laajemmasta käyttöönotosta on puhuttu jo pitkään.
– Laajempi käyttö olisi varmasti hyödyksi, mutta missä ja miten, sitä pitää pohtia.
Kosken mukaan isoissa kaupungeissa ambulanssin saa paikalle melko nopeasti. Ongelmana on, että moni päihderiippuvainen jättää soittamatta hätäkeskukseen rikosseuraamusten pelossa.
– Huumekäryn pelko voi johtaa jopa kuolemaan, kun apua ei soitetakaan. Huumeidenkäytön rangaistavuuden hyödyt ja haitat on ajankohtainen keskusteluaihe edelleen, Koski sanoo.
Käyttöhuoneet yleisiä Euroopassa
THL:n esityslistalla on myös huumeiden käyttöhuoneiden kokeilu. Maailmalta on saatu positiivisia kokemuksia valvottujen käyttöhuoneiden hyödyistä. Käyttöhuoneita on monissa Euroopan maissa, minkä lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.
Käyttöhuoneissa päihderiippuvainen voi käyttää päihdettä terveysalan henkilön valvonnan alla. Puhtaat välineet ehkäisevät myrkytyksiä, työntekijät voivat ohjata riippuvaisen hoitoon, eikä päihteitä käytetä kadun kulmissa tai julkisella paikalla.
Tämän hetken lainsäädännössä käyttöhuoneet eivät ole Suomessa mahdollisia, koska huumeiden käyttö on laitonta kaikissa tilanteissa. THL ehdottaakin määräaikaisen erillislain säätämistä kokeilun mahdollistamiseksi.
Robert Koski pitää käyttöhuoneiden kokeilua järkevänä ideana.
– Varmasti siitä olisi hyötyä osalle ihmisistä. On toinen juttu, ratkaiseeko se asioita, mitä siltä odotetaan. Nämä auttavat lähinnä marginaalista päihderiippuvaisten ryhmää.
Halveksiva suhtautuminen pitkittää ongelmaa
THL:n seitsenosaisella listalla on myös terveysneuvontapalveluiden, tiedonvälityksen sekä päihderiippuvaisten ja viranomaisten keskinäisen luottamuksen parantaminen.
Viimeisenä on mainittu päihdeongelmaisten ja päihdepalveluiden negatiivisen kuvan muuttaminen. Syrjäytyminen on yksi yleisimpiä päihderiippuvaisten kokemia lieveilmiöitä, ja koettu syyllistäminen voi nostaa kynnystä hakeutua hoitoon.
– Paljon olen kuullut sitä, että kun päihderiippuvainen hakeutuu hoitoon mistä vain syystä, esimerkiksi murtuneen käden vuoksi, niin aina keskustelu viedään päihteen käyttöön, Sanna Kailanto sanoo.
Hän muistuttaa, että päihderiippuvuus on sairaus. Jokaisella on oikeus saada hoitoa sairauteen.
– Sairaalla ihmisellä on ihmisarvo siinä missä muillakin.
Sekä Koski että Kailanto painottavat myös, kuinka tärkeää olisi kohdata ja hoitaa päihderiippuvaista yksilönä. Hoidon tarpeet vaihtelevat suuresti, eikä päihderiippuvaisia voi niputtaa yhdeksi ryhmäksi.
– Kaikenlaiset ihmiset kaikista yhteiskuntaluokista voivat sairastua päihderiippuvuuteen. Tämä on koko yhteiskunnan yhteinen ongelma, Koski sanoo.
– Toivon, että päättäjät heräävät vakavammin pohtimaan näitä kysymyksiä, Kailanto ynnää.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 1.2.2022 kello 23:een asti.
Lue myös: